Kirjoitus SPOILAA elokuvan (ja luultavasti kirjankin) kokonaan.
En ymmärtänyt viisihenkisen Lisbonin sisarussarjan 13-18(?)-vuotisten tyttöjen käyttäytymistä. Aivan leffan alussa kerrotaan nuorimman sisaruksen, Cecilian, itsemurhayrityksestä. Sairaalassa hän sanoo tyynesti ja viileästi vanhahkolle mieslääkärille, joka ihmettelee tytön tekoa, että tämä ei ole koskaan ollut 13-vuotias tyttö. Cecilian lisäksi kaikki muutkin sisaret ovat kauniita, tyyniä, kuulaita, eteerisiä ja etäisiä, ja he kaikki tekevät elokuvassa itsemurhan. Tyttöjen olemus ja käytös häiritsi minua: minusta itsemurhan partaalla oleminen tarkoittaa sitä, ettei saa henkeä, että tuntee koko ajan painuvansa pinnan alle, ja tämän pitäisi näkyä ihmisestä jollain tavalla niin ettei käytös ole samanlaista kuin ihmisellä, joka tuntee olevansa ihan tyytyväinen elämäänsä. Voi tietysti olla, että tytöillä ei ollut kunnolla yhteyttä tunteisiinsa tai että he eivät ymmärtäneet itseään, minkä takia he sitten tuntuivat itselleenkin vierailta eikä elämä ehkä tuntunut miltään, niin että kuolema tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Mutta silti. Ja kannattaa tietysti muistaa, ettei romaanin kirjoittajakaan ole koskaan ollut 13-vuotias tyttö.
Toinen asia: miksi sisarukset, jopa he kaikki, tahtoivat tehdä itsemurhan? Olivathan heidän vanhempansa, ainakin ja varsinkin äiti ahdistavan tiukkoja ja rajoittavia, mutteivät nämä silti olleet hirviöitä tai pahoja ihmisiä, ja he halusivat tyttärilleen hyvää. Tytöt olivat myös jo aikuisia tai melkein aikuisia, joten he olisivat voineet melko pian muuttaa pois kotoa. Tai mikseivät he karanneet kotoa, tai vähemmän dramaattisesti vain kävelleet ulos talosta kaupungille, vaan noudattivat vain kiltisti vanhempiensa (tai äitinsä) määräyksiä?
Elokuvassa oli myös asioita, jotka eivät vain tuntuneet uskottavilta. Leffan lopussa Lux Lisbonin sanottiin harrastavan muistaakseni joka yö seksiä talon katolla (ja tyttöihin ihastuneet naapuruston pojat seurasivat tätä kaukoputkellaan). Miten tämä oli mahdollista, kun äidin esitettiin vahtivan tyttöjä kuin haukka? Eivätkö äiti ja isä muka olisi huomanneet tätä? Ja miten Lux onnistui välittämään pojille viestin ja kutsumaan nämä yksi kerrallaan katolle, vaikka puhelimen käyttö oli ilmeisesti rajoitettua eivätkä tytöt päässeet ulos talosta?
Sisarukset olivat kummallisen hahmottomia ja toisiinsa sulautuvia: heidät esitettiin elokuvassa lähes aina ryhmänä, yhdessä toistensa kanssa, ja juhliinkin he kaikki valitsivat samanlaiset vaatteet, hempeät valkoiset pienikukalliset mekot. Heidän tärkein piirteensä oli kauneus. Vain Lux erottui jonkin verran muista, ja hänkin ainoastaan seksuaalisen aktiivisuutensa, ei muiden persoonallisuudenpiirteidensä johdosta. Eivätkä tytöt muistaakseni puhuneet leffassa juuri ollenkaan, vaan he olisivat melkein yhtä hyvin voineet olla mykkiä. Kuin he olisivat eläneet omassa maailmassaan, jonne muilla ei ollut pääsyä, tai heillä pääsyä pois omasta maailmastaan.
Leffa ei läpäise Arielin testiä: tytöillä ei tuntunut olevan mitään kiinnostuksenkohteita naapuruston tapahtumien ja poikien tai nuorten miesten lisäksi, vaikka he vaikuttivat ihan älykkäiltä. Ehkä myös tämä oli tyttöjen ongelma, ehkä he eivät pystyneet kuvittelemaan tulevaisuuteensa mitään muuta kuin kotirouvana olon ja lasten teon, vaikka 1970-luvun Amerikassa asioiden olisi pitänyt olla jo toisin. Myös elokuvan irrallisuus ajastaan oli siinä outoa: äiti pakottaa Luxin polttamaan levynsä, joiden joukossa on mm. Kissin levy, mutta muuten elokuvassa ei ole (muistaakseni) viittauksia ajan kulttuuriin eikä ainakaan yhteiskunnalliseen tilanteeseen, vaikka yhteiskunnallinen aktiivisuus oli myös 1970-luvun Yhdysvalloissa tietääkseni suurta. Tytöt elivät tälläkin tavalla unenomaisessa kuplassa.
Ja vielä yksi asia: miksi he valitsivat ruumiidensa löytäjiksi naapuruston pojat, jotka eivät koskaan olleet tehneet heille mitään pahaa, vaan vain uskollisesti ihailleet heitä kaukaa ja seuranneet heidän elämäänsä tiiviisti? Tytöt nimenomaan kutsuivat pojat kotiinsa, jotta juuri nämä löytäisivät heidät kuolleina. Todellisessa elämässä tällainen kokemus olisi varmasti ollut epäkypsille teinipojille todella ahdistava ja traumaattinen (mistä ehkä kertoo se, etteivät pojat ole päässeet ihastuksestaan eroon vuosikymmenien päästäkään).
Eli leffa oli hyvin tehty ja tavallaan kiinnostava, koska se jäi häiritsemään, mutten silti juuri pitänyt siitä, ymmärtänyt sitä tai ymmärtänyt elokuvan sisaruksia ja juonen logiikkaa.
Edit 17.4.23 (lisätty kuudennen kappaleen perään kaksi virkettä puhumisesta).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti