Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttila (toim.): Argumentti ja kritiikki. Lukemisen, keskustelun ja vakuuttamisen taidot (1998)

Tämä kurssikirja on takakannen mukaan ensimmäinen suomalainen argumentaation, väittelyn ja retoriikan oppikirja. Se opastaa tieteen tekoon mm. opettamalla näkemään, miten pyritään vaikuttamaan sekä opastamalla huomaamaan argumenttien taustalla olevat taustaoletukset (tosi mielenkiintoista) ja virheellisen päättelyn. Takakannen mukaan sitä voi käyttää myös liike-elämässä, politiikassa ja muilla yhteiskunnallisen vaikuttamisen aloilla kehittämään neuvottelu- ja keskusteluvalmiuksia.

Kirja on aihepiiriinsä nähden oikein helposti lähestyttävä ja ymmärrettävästi kirjoitettu. Se lähtee liikkeelle arkiajattelusta ja etenee siitä vaikeampiin asioihin, muttei kuitenkaan nouse sellaisiin abstrakteihin sfääreihin, että tuntuisi menettävän yhteyden todellisuuteen. (Janne Hiipakan muodollisen päättelyn teoriaa koskeva luku tosin oli aika teoreettinen, mutta se oli ainoa tällainen luku.) Kirjassa on paljon 1990-luvun elämään liittyviä esimerkkejä ja lainauksia esimerkiksi lehtiteksteistä. Kirjan toimittaja Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttila on kirjoittanut lähes kaikki kirjan luvut joko yksin tai yhdessä muiden kanssa, ja pidin paljon hänen selkeästä ja ajatuksia herättävästä kirjoitustyylistään. Myös Petri Ylikosken kirjoittama luku Kuinka argumentti voi epäonnistua? oli oikein mielenkiintoinen.

Kirja oli mielestäni rauhoittavaa luettavaa. Oli mukava pohtia sitä, miten ajattelee ja millä perusteella muodostaa mielipiteensä. Kirjan asenne on myös rakentava: se ei pyri vastakkainasetteluihin tai kannusta varta vasten etsimään virheitä toisten puheista tai kirjoituksista, vaan se pyrkii saamaan selville, miten voi muodostaa todellisen ja paikkansapitävän käsityksen asioista ja päästä näin lähemmäksi totuutta. Se antaa myös sellaisen mallin toisten ihmisten kanssa kommunikointiin, jossa molemmat osapuolet ottavat toisensa näkemykset huomioon ja kuuntelevat toisiaan aidosti (Peter Sengen vuoropuhelun säännöt ja looginen rakenne, s. 221-225). Kirjassa annetaan myös ohjeita tutkielman tekoon sekä sen opponointiin. Jokaisessa luvussa on aiheeseen liittyviä tehtäviä ja moneen niistä annetaan myös mallivastaus.

Kirjan kansikuva on hauska ja oivaltava, kun sitä tarkastelee lähemmin (mutten löytänyt kirjasta kansikuvan tekijän nimeä!). Toisaalta kuvan voi ajatella tarkoittavan, että rönsyilevän, kielikuvia vilisevän puheen taustalta saattaa kuitenkin paljastua johdonmukainen rakenne, toisaalta kansikuva saa miettimään, miten kaksi näin eri tavalla puhuvaa ihmistä ymmärtäisivät toisiaan.

Samaa aihepiiriä käsittelee Maija-Liisa Kakkuri-Knuuttilan ja Kaisa Heinlahden myöhempi (2006) kirja Mitä on tutkimus?

Helmet-haaste 15. Kirja, jolla on vähintään kolme tekijää, 20. Kirjan on julkaissut pieni kustantamo tai 42. Kirjan nimessä on alaotsikko.

Edit 2.3.24 (pieni korjaus).

Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttila (toim.): Argumentti ja kritiikki. Lukemisen, keskustelun ja vakuuttamisen taidot, 1999 (1998). Kirjoittajat: Marja-Liisa Kakkuri-Knuuttila, Janne Hiipakka, Petri Ylikoski, Ilpo Halonen, Visa Heinonen ja Jaana Hallamaa. Gaudeamus. Ei kannen tekijän nimeä. 403 tekstisivua, harjoitusten ratkaisut (43 sivua) sekä hakemisto (7 sivua).

Sandy Silverthorne & John Warner: The Awesome Book of One-Minute Mysteries and Brain Teasers, 2009

Vuosia sitten kaverini kertoi minulle ja silloin ehkä 8-vuotiaalle tyttärelleen tarinan tai arvoituksen. Jos muistan oikein, tarina kuului näin: "Mies kävelee baariin ja sanoo baarimikolle jotakin. Tämä osoittaa miestä aseella. Mies kiittää baarimikkoa ja kävelee pois. Mistä oli kysymys?" Kuulijoiden piti löytää ratkaisu tekemällä kysymyksiä. Kumpikaan meistä, tytär tai minä, ei onnistunut löytämään ratkaisua, ja jonkin ajan kuluttua kysymykset hiipuivat, koska emme enää keksineet mitään kysyttävää. Mietin ratkaisua pitkän aikaa tämän jälkeen (pyysin, ettei kaverini kertoisi sitä minulle), mutten keksinyt sitä. (Jos et tiedä vastausta ja haluat tietää sen, maalaa se hiirellä näkyviin: Miehellä oli hikka ja hän pyysi baarimikkoa pelästyttämään itsensä.)

Sitten löysin tämän kirjan, joka on koottu täyteen samanlaisia arvoituksellisia, parin kolmen lauseen pituisia tarinoita, jotka vaikuttivat aluksi täysin käsittämättömiltä, mutta ratkaisun selviämisen jälkeen itsestään selviltä. Olen aina ollut aika huono lateraalisessa ajattelussa ja ratkaisujen löytämisessä annettujen tai pikemminkin oletettujen rajojen ulkopuolelta, mutta tällainen ajattelu kiinnostaa minua, ja muutenkin on kivaa kun on jotain pientä pohdittavaa.

Tämä kirja oli erinomainen mahdollisuus tällaisen ajattelun harjoittelemiseen, ja lisäksi hauska. Se on huolella tehty: tehtäviä on yhteensä sata, niihin kaikkiin liittyy hupaisa piirroskuva (joka kyllä johdattaa aina harhaan), jokaiseen tehtävään annetaan kirjan loppuosassa muutama vihje ja lisäksi vastaukset. Joissakin tehtävissä ratkaisu vaatii tietoja amerikkalaisesta kulttuurista ja arkipäivästä, mutta melko harvoin. Kirjan tarinoissa esiintyy rikoksia ja rikkomuksia, muttei mitään kovin vakavaa, joten tehtävät sopivat hyvin myös lapsille. Ja joo, en pystynyt ratkaisemaan läheskään kaikkia tehtäviä, mutta kuitenkin osan, jolloin olin hyvin tyytyväinen itseeni.

Olen lukenut myös vähän aikuisempaa kirjaa (Argumentti ja kritiikki), joka käsittelee osaltaan samaa asiaa kuin tämä kirja: faktoihin ja tarinoihin liittämiämme taustaoletuksia. Monessa kirjan tehtävässä ratkaisun löytämisen vaikeus johtui juuri siitä, että oletti asian olevan tietyllä tavalla, miten se ei sitten ollutkaan (ja tehtävien ratkaisut olivat reaalimaailmassa ihan mahdollisia, vaikkeivät niitä, joita ajattelee ensiksi, eli kyse ei ollut siitä, että ne olisivat olleet aivan hatusta vedettyjä). Kirja oli siis kiinnostava myös sen takia, että se teki nämä automatisoituneet taustaoletukset näkyviksi sekä muistutti siitä, että muitakin ratkaisuja on olemassa kuin se, joka tulee ensimmäisenä mieleen.

200. kirjoitus. :-)

Sandy Silverthorne & John Warner: The Awesome Book of One-Minute Mysteries and Brain Teasers, 2009. Harvest House Publishers. 175 sivua.

Anne de A'Echevarria & Ian Patience: Ajattelun taidot, 2015 (Teaching Thinking, 2008)

Tämä opettajille tarkoitettu ajattelun taitoja opettava kirjanen on pieni helmi. Vaikka se on vain vähän kämmentä suurempi ja sivujakin on vain 128, siinä on monta hyödyllistä metodia ja esitystapa on selkeä ja havainnollinen. Kirja on suunnattu varmaan lähinnä peruskoulun opettajille, mutta muillakin opettajilla voi olla sille käyttöä. Itse pidin hyödyllisenä esimerkiksi lyhyesti esiteltyjä kuutta avainperiaatetta, jotka ajattelun taitoihin keskittyvässä oppimistilanteessa tulee olla: sen pitää olla aktiivinen, merkityksellinen, haastava, yhteistoiminnallinen, oppijalähtöinen ja reflektoiva. Vaikka viimeiset termit kuulostavat kasvatustieteelliseltä muotijargonilta, niilläkin on hyvät perusteensa ja tärkeä sisältö.

Kirjan kunnianhimoisena tavoitteena on auttaa opettamaan nuorille strategioita, joiden avulla he voivat suodattaa saamansa informaation, selvittää mihin tietoon he voivat luottaa, erottaa toisistaan arvokas, vähemmän arvokas ja jopa haitallinen informaatio, suhtautua tietoon kriittisesti, miettiä mitä, miksi ja miten he oppivat, ja kielellistää nämä asiat. Kirjan työkalut saavat oppilaat itse tekemään ja pohtimaan asioita.

Kirjan kuusi lukua ovat informaation prosessointi, perusteleminen, tutkiva työtapa, luova ajattelu, arviointi ja ajattelun oppitunti. Jokaisessa luvussa kerrotaan muutamasta ajattelun työkalusta esittelemällä se, antamalla siitä esimerkki ja antamalla opettajille ohjeita ja vinkkejä. Lisäksi jokaiseen työkaluun liittyy lyhyt sanasto, jota tarvitaan sen käyttämiseen (sanasto tuntui ennemminkin englanninkieliseen kouluun liittyvältä asialta, mutta eivät nämä sanat suomeksikaan ole itsestään selviä) ja pohdintakysymyksiä. Näytteeksi neljän ensimmäisen luvun työkalut: Mikä ei kuulu joukkoon?, Miellekartta, Osat ja kokonaisuudet, Kollektiivinen muisti, Mielipidelinja, Käsitelinja, Käsitekartta, Arvoitus ja Päättelyneliö, Inspiraatiokortit, 6x6, Käänteinen ajattelu.

Vaikken nuoria opetakaan, tilasin tämän kirjan kirjastolainan jälkeen itselleni suoraan kustantajalta Opikkeelta, koska pidän tällaisista kirjoista, monet kirjan ajattelun työkaluista tuntuivat toimivilta ja joitakin voisi käyttää itsekin, eikä kirja maksanutkaan paljon. Eeva-Liisa Nyqvistin käännös on hyvä (tosin kirjassa on pari kirjoitusvirhettä) ja kirjassa on Roope Nykäsen ja Ville Nykäsen kuvitus.

Anne de A'Echevarria & Ian Patience: Ajattelun taidot, 2015 (Teaching Thinking, 2008). 3. painos. Oppimateriaalikeskus Opike. Suomentaja: Eeva-Liisa Nyqvist. Kuvitus: Roope Nykänen ja Ville Nykänen. 128 sivua.