Näytetään tekstit, joissa on tunniste eläinlääkärit. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste eläinlääkärit. Näytä kaikki tekstit

torstai 5. joulukuuta 2024

Hugh Lasgarn: Eläinlääkärin vihreät vuodet (Vet in Green Pastures, 1985)

Lapsena lempilukemistani olivat eläinlääkäri James Herriotin iki-ihanat, lämminhenkiset kertomukset työstään Yorkshiren persoonallisten eläinten ja ihmisten parissa. Nämä walesilaisen Hugh Lasgarnin eläinlääkäritarinat eivät silloin sattuneet käsiini, vaikka ne ovat tyyliltään hyvin samanlaisia. Lasgarn on 10-20 vuotta Herriotia nuorempi, aloitti työnsä ehkä 1950-luvulla ja työskenteli Walesin ja Englannin rajalla, mutta pihit isännät ja auttaminen lehmän synnytyksessä kylmänä talviyönä olivat samanlaisia. Jopa tulevan vaimon nimi, Diana, on sama.

Eikö lehmän auttaminen synnytyksessä kuulosta kiinnostavalta? Kirjassa esiintyy toki monia muitakin eläimiä - kiukkuisen suurtilallisen kallisarvoinen palkintosonni, köyhän pojan huonokuntoinen rakas undulaatti, epäluuloinen kissa jonka suuhun on takertunut ruoto ja joka sitä poistettaessa myllää herttaisen omistajansa asunnon täysin, kunnioitusta herättävän ladyn hermafrodiitti vuohi, rakastettu vanha koira joka täytyy lopettaa, vaikka se on vanhan leskimiehen viimeinen side onnellisiin päiviin vaimonsa kanssa...

Lasgarn kertoo myös eläinlääkärikollegoistaan. Kaikkiin kirjan tarinoihin liittyy myös kertomus eläimen omistajasta (kuten Herriotillakin), mikä tekee tästä kirjasta paljon enemmän kuin vain eläintarinoiden kokoelman: se antaa elävän kuvan englantilaisesta maaseudusta ja sen asukkaista 1950-1960-luvuilla sekä myös läpileikkauksen yhteiskunnasta, koska eläinlääkäri hoitaa niin köyhien kuin rikkaidenkin eläimiä. Kirja on kirjoitettu myötätunnolla ja hauskasti ja Lasgarn itse on sympaattinen. Hänellä on taito nähdä asioiden huvittava puoli ja lämmin suhtautuminen kanssaeläjiinsä, kuten Herriotillakin. Herriot on minulle aina ylitse muiden, mutta tämäkin oli mukavaa luettavaa.

Hugh Lasgarn: Eläinlääkärin vihreät vuodet, 1986 (Vet in Green Pastures, 1985). Suomennos: Irmeli Järnefelt. Kansi: ei tietoja. 307 sivua.

keskiviikko 15. huhtikuuta 2020

Jeff Wells: All My Patients Kick and Bite. More Favorite Stories from a Vet's Practice, 2011

Johtuen pitkäkestoisesta ja intensiivisestä altistumisesta James Herriotin eläinlääkärikirjoille pienenä olen nauttinut eläinlääkäritarinoista myöhemminkin sekä televisio-ohjelmina että kirjoina. Tässä sympaattisessa kirjassa Jeff Wells kertoo sekä eläinpotilaistaan että niiden omistajista (Wellsin toinen eläinlääkärikirja, ensimmäistä en ole lukenut). Kirjasta tekee suomalaisesta näkökulmasta aika eksoottisen se, että Wells asuu Coloradossa, joten hänen asiakaskuntaansa ei kuulu pelkästään koiria, kissoja ja hevosia, vaan myös laamoja, alpakoita, aaseja ja muuleja. Mielenkiintoiselta tuntui myös se, että kirjan mukaan Coloradon vankiloiden vangit työskentelevät villihevosten kanssa niin että niiden käsittely on uusille omistajille turvallista. Myös Coloradon varmastikin upea luonto näkyy kirjassa ympärillä kohoavina vuorina, lumimyrskyinä, kinoksina ja kovina pakkasina talvella, ympäristössä vaeltavina, joskus kotieläimiä tappavina puumina sekä villiintyneinä, ihmisten hoitamina hevoslaumoina vuorilla. Kirjassa ei kerrottu, miten paikalliset ihmiset suhtautuvat puumiin, mutta niiden tappamisesta ei ainakaan puhuttu. Ehkä Coloradossa osataan elää niiden kanssa.

Jeff Wells tuntuu ammatilleen omistautuneelta, eläimiä rakastavalta ja sekä eläimiin että ihmisiin myötätuntoisesti suhtautuvalta eläinlääkäriltä. Joskus hän tuntui jopa liiankin kiltiltä ja kärsivälliseltä epämiellyttävien ihmisten kanssa. Tämä oli ihan kiva kirja, vaikkei vielä olekaan (eikä varmaan tule) Herriotin voittanutta.

Jeff Wells: All My Patients Kick and Bite. More Favorite Stories from a Vet's Practice, 2011. St. Martin's Press. Kuvitus June Camerer. 243 sivua.