Ángeles Encinar (ed.): Cuentos de este siglo. 30 narradoras españolas contemporáneas, 1996 (Tarinoita tältä vuosisadalta. 30 nykyajan espanjalaista naiskertojaa)

Lisää espanjankielisiä naisten kirjoittamia novelleja (muita espanjankielisiä novellikokoelmia tässä). Jaan bloggauksen kahteen osaan, koska kirjailijoita on niin paljon. Spoilerivaroitus: paljastan joidenkin kertomusten juonen suureksi osaksi.

Pidin ainakin tästä alkuosasta paljon: kertomukset ovat eläviä ja kiinnostavia, ja henkilöiden kokemiin tunteisiin on helppo samaistua ja ymmärtää heidän ajatuksiaan (olettaen että ymmärsin tekstin, pari novellia oli minulle tyylinsä takia liian vaikeita). Novellit ovat lyhyitä, mutta ne ovat taitavasti kirjoitettuja ja hallittuja kokonaisuuksia sekä avaavat hyvin ikkunoita toisiin todellisuuksiin ja kokemisen tapoihin. Aiheiltaan ne vaihtelevat paljon - vaikka monen aiheena on naisen ja miehen välinen rakkaus, näkökulma tähän vaihtelee, ja tarinoissa kerrotaan myös esimerkiksi ystävällisyydestä, yksinäisyydestä ja koirista. Näitä kirjailijoita voisi lukea enemmänkin.

* Rosa Chacel: Ofrenda a una virgen loca (Uhrilahja hullulle neitsyelle). Reportteri tarkkailee kadulla mitäänsanomattoman näköistä naista, joka aina välillä uskoo tapaavansa rakastettunsa, jolloin hänestä tulee nuori, kaunis ja säteilevä, kuin kevät, kunnes hän taas palaa entiseen olotilaansa. Tarkkailija haluaa kirjoittaa hänestä artikkeleita, tehdä hänestä filmejä ja maalata hänestä tauluja, mutta todellisuudesta vieraantuneelle naiselle itselleen hän ei voi puhua. Novellin taitava ja kaunis kerronta piti otteessaan, vaikka siinä tapahtui hyvin vähän. (1898-1994, 11 s.)

María Teresa León: El viaje (Matka). Hankala luettava: vaikka olisin ymmärtänyt lauseen kaikki sanat (enkä aina edes ymmärtänyt), en useinkaan ymmärtänyt lauseen merkitystä, koska tarinan kirjoitustyyli oli niin runollista ja assosiatiivista. Novellissa on kuitenkin luultavasti kyse pakolaisuudesta: ahdistavia tunteita kokeva nainen matkustaa meren yli Kotkan selässä, joka haavoittuu matkalla, perillä kysytään passia, ja häntä uhkaavat lähtöpaikassa Kettu ja Susi. (1904-1988, 7 s.)

* Mercè Rodoreda: El río y la barca (Joki ja vene). Koko ikänsä makean veden kosketuksesta nauttinut nainen muuttuu kalaksi soutumatkallaan joella, ja pitää tästä (novellin viimeinen lause antaa ymmärtää, että hän muuttuu muutaman vuoden päästä taas joksikin muuksi, ehkä ihmiseksi). Täysin realistisena alkanut kertomus muuttuu melkein huomaamatta hieman kauhuväritteiseksi fantasiaksi. (1908-1983, 5 s. Rodoredalta on suomennettu teos Timanttiaukio.)

* Carmen Kurtz: Vino de lejos (Hän tuli kaukaa). Guineassa työskennellyt mieslääkäri palaa jouluaattona kolmen vuoden poissaolon jälkeen kotiin Espanjaan ja odottaa paljon joulupäivällistä vanhempiensa ja sisarustensa kanssa. Ensin hän haluaa kuitenkin täyttää lupauksensa ja menee kertomaan eräälle naiselle tämän miehen, hyvin epämiellyttävän juopon, kuolemasta Afrikassa. Illan suunnitelmat muuttuvat, kun naisen pienet lapset luulevat häntä isäkseen. Tarina ystävällisyydestä. (1911-1999, 4 s.)

Mercedes Salisachs: El engaño (Huiputus). Miehensä kuoleman jälkeen vanhempi nainen on tuntenut itsensä hyvin yksinäiseksi - kolme aikuista poikaa puolisoineen käyvät vain harvoin, ja vahvuudestaan ylpeä nainen ei halua vaivata heitä. Sitten poikien vierailuista tulee kuitenkin tavallisia. Nainen nauttii, kunnes saa tietää olevansa kuolemaisillaan. Hän ymmärtää poikiensa tienneen tästä ennen häntä, muttei puhu sairaudestaan heille mitään. (1916-2014, 6 s. Salisachsilta on suomennettu romaani Ylpeät silmät.)

* Elena Soriano: Las "Bachas" (Kuopat(?)). Köyhän kylän tytöt leikkivät (puolijalo?)kivilouhimon lumotussa maailmassa; siellä heillä on värikkäitä kristalleja ja loistavia palatseja. Heidän itseoikeutettu johtajansa on mielikuvituksekas Mariita, joka kieltäytyy hyväksymästä louhimon uppoamista veteen sateiden aikana. (1917-1996, 8 s.)

Carmen Laforet: Rosamunda. Epäonnistuneelta pakomatkaltaan ikävän miehensä luo junassa palaava nainen on keksinyt itselleen toisen nimen ja sen mukana luonut mieleensä itselleen uuden identiteetin sekä hohdokkaan, loisteliaan elämän. (1921-2004, 6 s.)

Carmen Martín Gaite: Retirada (Vetäytyminen). Tajunnanvirtamainen novelli, josta en ymmärtänyt muuta kuin sen, että kaikille ja kaikelle vihainen nainen kulkee kadulla ja että kadulla kävelee paljon myös sotilaita. (1925-2000, 7 s.)

Ana María Matute: Muy contento (Erittäin tyytyväinen). Aina vanhempiensa, tätinsä ja sitten morsiamensa Elisan ohjailtavissa ollut minäkertojamies näkee Elisan kanssa otetussa yhteiskuvassa itselleen täysin vieraan naisen, ja päättää viettää koko loppuelämänsä yksin. Vaikka hän elää ulkopuolelta lukitussa huoneessa, hän on erittäin tyytyväinen. (1925-2014, 7 s. Matutelta on käännetty romaanit Ensimmäiset muistot ja Sotilaat itkevät öisin.)

* Josefina Aldecoa: El juez (Tuomari). Nainen ja mies, äiti ja isä, keskustelevat kylmästi olohuoneessa heidän pienen poikansa leikkiessä ja kuunnellessa. Novellin lopussa poika saa sanoa mielipiteensä siitä, kumman luona haluaisi asua. (1926-2011, 7 s.)

* Concha Alós: La otra Bestia (Toinen Peto). Lila on koko ikänsä kantanut mukanaan syntymän aikana tukehtunutta kaksossisartaan, Petoa, joka on aina moittinut, uhkaillut ja kiusannut häntä. Lila on luopunut kaikesta mennäkseen naimisiin paljon rakastamansa Nicon kanssa, joka on vuosien avioliiton ja lasten saamisen jälkeen kuitenkin vieraantunut hänestä. Ahdistuneen Lilan mennessä tutkimaan ase laukussaan nimetöntä vihjettä Nicon kohtaamisesta toisen naisen kanssa Peto saa hänestä yhä vahvemman otteen. Intensiivinen ja vahva novelli, jossa on vaikea tietää mikä on totta ja mikä ei, mitä tapahtuu ja mitä ei. (1926-2011, 13 s.)

* Esther Tusquets: Recuerdo de Safo (Sapfon muisto). Nainen kertoo mäyräkoiransa tarinan syntymästä, tai oikeastaan hedelmöityksestä, kuolemaan. Yllättävän mielenkiintoinen novelli. (1936-2012, 12 s.)

* Ana María Navales: Té sin azúcar (Sokeritonta teetä). Naisen kirje sairauteen kuolleelle rakastetulleen. Kauniisti kirjoitettu kirje on täynnä kaipausta ja muistoja, rehellisyyttä ja kipua. Nainen on taiteilija ja heillä on miehen kanssa ollut molemmilla paljon rakastajia, niin miehiä kuin luullakseni naisiakin, mutta he ovat silti aina olleet uskollisia toisilleen. Heidän välillään ei ole kuitenkaan ollut seksiä, mistä eräs heidän ystävänsä on sanonut, että rakkaus ilman seksiä on kuin tee ilman sokeria. He ovat tavanneet vuonna 1915, heidän suhteensa on ollut kolmiodraama jonka kolmas osapuoli on ollut Ralph, heidän luonaan on käynyt paljon ystäviä, nainen on tehnyt itsemurhan miehen kuoleman jälkeen, he ovat asuneet Ham Sprayssa ja kaikki novellin ihmiset ovat englantilaisia. Eli tämä alkoi kuulostaa tositarinalta, niin kuin olikin: kyse on Bloomsburyn ryhmään kuuluvasta taidemaalarista Dora Carringtonista, tämän aviomiehestä Ralph Partridgesta sekä kirjailija Lytton Stracheysta (joista kenenkään nimeä ei mainita novellissa Ralphin etunimeä lukuun ottamatta). Lyhyydestään huolimatta novelli piirtää hyvin elävän kuvan päähenkilöidensä suhteesta ja rakkaudesta toisiinsa. (1939-2009, 6 s.)

Elena Santiago: Paca, mujer... (Paca, kuule...). Toinen kirje sairauteen kuolleelle rakastetulle, mutta tässä mies kirjoittaa vaimolleen. Aviopari on tehnyt kaiken yhdessä, vaimo Paca on kysynyt kaikesta mieheltään Tomásilta ja pitänyt tästä huolta, ja heidän suhteensa on ilmeisesti erilaisista rooleista huolimatta ollut tasa-arvoinen. Kirjeen sävy on vihainen - miten Paca on uskaltanut kuolla kysymättä siihen lupaa Tomásilta? - mutta myös epätoivoinen ja joka suuntaan törmäilevä ja kuvaa hyvin miestä, joka ei ole tottunut käyttämään sanoja ja on nyt tilanteessa, josta ei näe ulospääsyä koska ei pysty kuvittelemaan elämää ilman vaimoaan. (1941-2021, 5 s.)

* Marina Mayoral: Querida amiga (Rakas ystävä). Jo iäkäs nainen kirjoittaa pitkän kirjeen televisiossa näkemälleen tuntemattomalle naiselle ja kertoo siinä nyt kuolleesta nuoruudenrakkaudestaan, koska ei voi keventää sydäntään kenellekään muulle. Köyhään vuoristokylään syntynyt tyttö on rakastanut pienestä pitäen vähän rikkaamman talon melkein samanikäistä poikaa ja tämä häntä, mutta pojan vanhemmat eivät tahdo itselleen köyhää miniää. Kaikki nuorten läheiset juonittelevat erottaakseen heidät ja onnistuvatkin siinä - tyttö menee naimisiin toisen kanssa. Hän kuitenkin rakastaa poikaa koko ikänsä. Rakkaustarinan lisäksi novelli on kuvaus ulkonäön ja käyttäytymisen vaikutuksesta ihmisten käsityksiin nuoresta naisesta ja siis tytöille asetetuista rooliodotuksista, ja sen kieli on sujuvaa ja aidon tuntuista. (1942 -, 13 s.)

Kirjassa on novellien lisäksi lähes 30-sivuinen bibliografia espanjan- ja englanninkielisistä artikkeleista ja kirjoista, joissa käsitellään kirjan kirjailijoita ja heidän teoksiaan.

Helmet-haasteessa tämä sopii tietysti kohtaan 18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä (vaikka tarkoitus olisi saada siihen espanjaa epätavallisempikin kieli), ja kielen takia myös kohtaan 45. Kirja sopii haastekohtaan, johon olet jo lukenut kirjan.

Ángeles Encinar (ed.): Cuentos de este siglo. 30 narradoras españolas contemporáneas, 1996 (Tarinoita tältä vuosisadalta. 30 nykyajan espanjalaista naiskertojaa). Femenino Lumen. En löytänyt kannen maalauksen tekijän nimeä. 320 sivua sekä 29 sivun bibliografia.

Salman Rushdie and Elizabeth West (eds.): Mirrorwork: 50 Years of Indian Writing, 1947-1997 (osa 2)

Kirjoitan tässä intialaisen kirjallisuuden antologian loppuosasta (kirjan alkupuoliskosta tässä). Suluissa oleva 'n' tarkoittaa naiskirjailijaa ja tähti sitä, että pidin katkelmasta tai novellista erityisesti.

* Shashi Tharoor: A Raj Quartet. Kertomus siitä, kun brittihallinto (the British Raj) päätti suuremmitta seremonioitta ryhtyä Hastinapurin ruhtinaskunnan hallitsijaksi, ja siitä, kun tämän tapahtuman johdosta kaupungin puistoon kerääntyi muurien rajaamaan ahtaaseen tilaan tuhansia ihmisiä - naisia, miehiä ja lapsia - kuuntelemaan Ganga Dattaa, ja siitä, kuinka brittiupseerin käskystä sotilaat ampuivat kaikki käytettävissään olevat 1600 luotia aseettomaan ja rauhalliseen ihmisjoukkoon, ja siitä, mitä tästä seurasi - tärkeimpänä se, että brittihallinto menetti lopullisesti oikeutuksensa ja uskottavuutensa intialaisten silmissä. Tarina perustuu todelliseen tapahtumaan, Amritsarin verilöylyyn vuonna 1919 (vaikka kaikki tarinan yksityiskohdat eivät pidäkään paikkaansa), ja myös Ganga Datta on helposti tunnistettavissa Mohandas Gandhiksi. Ilmeisesti koko Tharoorin romaani on Intian historian uudelleenkerronta. Tämän katkelman kertojanääni oli kiihkoton ja analyyttinen ja teki vaikutuksen. (1956- , 9 s, ote romaanista The Great Indian Novel)

* Sara Suleri: Meatless Days. Elämäkerta ruokien mukaan. Kirjan hyvinvoiva kertoja joutuu ajattelemaan lapsuuttaan ja suhdettaan walesilaiseen äitiinsä uudelleen kuultuaan sisareltaan aikuisena, että lapsuuden ruoka kapura oli tehty kiveksistä, ei kateenkorvasta, kuten hän oli aina luullut. Jos hänen äitinsä oli ollut tässä asiassa väärässä, mitä muita lapsuuden itsestäänselvyyksiä on syytä epäillä? Tai jos äiti oli pettänyt häntä tahallaan, miten tähän pitää suhtautua? Tästä lähtökohdasta edetään lapsuus- ja perhemuistoihin ja niihin liittyviin assosiaatioihin. Erikoista ja kiinnostavaa tekstiä. (n, 1953-2022, Pakistan, 22 s, ote elämäkerrasta Meatless Days)

* Firdaus Kanga: Trying to Grow. Romaanin nimen voi käsittää sananmukaisesti, koska sen minäkertoja, teini-ikäinen poika Brit on pyörätuolissa ilmeisesti perinnöllisen sairauden takia, joka on estänyt varsinkin hänen jalkojensa luita kasvamasta kunnolla. Brit rakastuu naapurin perheen luokse muuttaneeseen sukulais(?)poikaan, komeaan Cyrusiin, joka ystävystyy heti Britin kanssa, käy tämän kanssa kävelyillä kaupungilla, houkuttelee tämän uimaan ja käy pitkiä ja syvällisiä keskusteluja tämän kanssa. Heidän suhteensa on kuvattu herkästi, hyvin ei-stereotyyppisesti ja avoimesti (eikä Brit tunne mitään ahdistusta tai häpeää siitä, että on rakastunut mieheen). Britin isä ja äiti ovat mukavimpia ja ymmärtäväisimpiä vanhempia, joita kirjallisuudessa on tullut vastaan. (1960- , 29 s, ote romaanista Trying to Grow. Romaani on osittain omaelämäkerrallinen, se on käännetty monille kielille ja siitä on vuonna 1997 tehty brittielokuva The Sixth Happiness, jossa Firdaus Kanga näytteli pääosaa.)

Anjana Appachana: Sharmaji. Novelli ison yrityksen pikkuvirkailijasta Sharmajista, joka tulee töihin säännöllisesti yli puoli tuntia myöhässä ja viettää suunnilleen koko työpäivän kahvilassa juoruillen ja teetä juoden sekä moittien muita laiskuudesta ja yritystä orjapiiskurin otteista. Kun esihenkilöt (tarinassa on myös nuori naispäällikkö) kovistelevat häntä poissaoloista, hän uhriutuu, vetoaa pitkään työuraansa ja hakee ammattiliiton apua. Ihan hauska tarina. (n, 1972- , 22 s.)

Amit Chaudhuri: Sandeep's Visit. Kertomus nuoren pojan pitkästä vierailusta serkkujensa kotona äitinsä kanssa. Kuvaus on siinä mielessä aistillista, että aistivaikutelmat - tuoksut, hajut, maut, äänet, kosketus - ovat siinä tärkeässä osassa. Se on myös viipyilevää ja pehmeää, väläyksiä elämästä ja irrallisen tuntuisia tapahtumia, joista kuitenkin muodostuu tarina. (1962- , 28 s, ote romaanista A Strange and Sublime Address.)

* Amitav Ghosh: Nashawy. Matkakertomus Egyptistä (Nashawy on paikka siellä); tässä katkelmassa Ghosh kuvaa ystävänsä sukulaisen hääseremoniaa. Matkakuvaukset ovat minusta usein vähän tylsiä, mutta tässä tekstissä Ghoshin kertojanääni on suhteellisesta neutraaliudestaan huolimatta niin vahva ja kuvaukset tapahtumista niin eläviä, että pidin tästä paljon. Välillä Ghosh kommentoi tapahtumia vertaamalla niitä Intiaan: "... theirs was a world that was far gentler, far less violent, very much more humane and innocent than mine. I could not have expected them to understand an Indian's terror of symbols." (1956- , 12 s, ote teoksesta In an Antique Land. Ghoshilta on suomennettu romaani Järjen piiri.)

* Githa Hariharan: The Remains of the Feast. 20-vuotias lääkäriksi opiskeleva Ratna muistelee edellisessä kuussa kuollutta 90-vuotista isoisoäitiään Rukminia, joka oli melkoinen persoona. Ratna halusi tämän kuoltua toteuttaa tämän toiveen pitää yllään kirkkaanpunaista saria lesken vaaleanruskean sarin asemasta. Novellissa ei peitellä vanhuutta eikä siihen liittyvää omituisuutta ja fyysisiä vaivoja, mutta se on silti hellä ja kaunis; Ratna rakasti isoisoäitiään sellaisena kuin tämä oli. (n, 1954- , 7 s.)

* Gita Mehta: The Teacher's Story. Lempeä mutta vähävarainen musiikinopettaja Master Mohan ottaa kammottavan vaimonsa ja lastensa vastustuksesta huolimatta suojiinsa kotiinsa asumaan sattumalta tapaamansa nuoren naisen sokean pikkuveljen Imratin, koska naisen täytyy mennä muualle töihin. Mohanin vaimo on hirvittävä: ahne, kaikesta valittava, epäoikeudenmukainen sekä julma Imratille ja miehelleen, ja hän on kääntänyt myös Mohanin lapset ystävällistä isäänsä vastaan. Imratilla on kuitenkin todella kaunis lauluääni ja laulutapa, hän saavuttaa paikallista kuuluisuutta ja saattaa saada myös levytyssopimuksen. Tarinaa lukiessa on kuitenkin koko ajan sellainen tunne, että jotain kauheaa tulee tapahtumaan. (n, 1943- , 22 s. Ote tarinakokoelmasta A River Sutra, joka on suomennettu nimellä Joen sutra.)

* Vikram Seth: A Suitable Boy. Hindutyttö Lata rakastuu muslimipoika Kabiriin, mikä aiheuttaa molemmille ongelmia, varsinkin Latalle, koska tämän vanhemmat eivät pysty kuvittelemaan itselleen muslimivävyä. Kerronnassa on hillittyä hauskuutta ja tarina kantaa. Olen lukenut tämän yli tuhatsivuisen kirjan vuosia sitten ja pidin siitä, samoin Vikram Sethin äidin (jonka nimeä en nyt muista), intialaisen tuomarin, kiinnostavasta omaelämäkerrasta. (1952 -, 15 s. Ote romaanista A Suitable Boy, joka on suomennettu nimellä Sopiva nuori mies. Sethiltä on suomennettu myös Englantiin sijoittuva romaani Rakkauden musiikki, joka oli minusta melkoisesti tätä kirjaa vaikeatajuisempi.)

* Vikram Chandra: Shakti. Psykologisesti mielenkiintoinen ja hauskakin tarina kahden rikkaalla asuinalueella elävän naisen hienovaraisesta mutta epäsuoruudestaan huolimatta hyvin vakavasta kilpailusta statuksesta yhteisössään. Tilanteen muuttaa se, kun perheiden lapset rakastuvat toisiinsa. Tarinaan kietoutuu myös arvostavasti ja aidosti kuvattu perheestä toiseen kiertävä köyhä mutta sisukas ja oma-aloitteinen siivooja Ganga, joten mukana on myös jonkin verran yhteiskunnallista kommentointia. (1961- , 35 s.)

Ardashir Vakil: Unforced Errors. Kertomus nuoren pojan tennisottelusta, jota hänen hyvin taitavasti tennistä pelaava ja kunnianhimoinen äitinsä pitää erittäin tärkeänä. (1962- , 12 s. Ote romaanista Beach Boy.)

Mukul Kesavan: One and a Half. Nelikymppinen tutkija Hiren tapaa 19-vuotiaan itsevarman nuoren naisen, joka hämmentää häntä. Hän on turhautunut siihen, ettei mikään muutu Intiassa, ja nämä asiat tavallaan kietoutuvat yhteen ja päättyvät aivan turhaan kuolemantapaukseen. Tarinaa oli aika vaikea ymmärtää, koska sillä ei ollut selkeää alkua eikä loppua. (1957-, 16 s. Ote tuolloin keskeneräisestä romaanista.)

Arundhati Roy: Abhilash Talkies. Nuoren tytön Rahelin näkökulmasta kerrottu tarina käynnistä elokuvateatterissa, jossa lippujenmyyjämies hyväksikäyttää Rahelin veljeä Esthaa tämän ollessa yksin aulassa, sekä illasta kotona tämän jälkeen (tapahtumasta ei puhuta mitään). The moth on Rahel's heart spread its velvet wings, and the chill crept into her bones. Katkelman kieli on erikoista keksittyine sanoineen ja lyhyine lauseineen, ja sitä oli minusta aika vaikea ymmärtää. (n, 1961-, 23 s. Ote romaanista The God of Small Things, joka on suomennettu nimellä Joutavuuksien jumala. Roylta on suomennettu myös romaani Äärimmäisen onnen ministeriö sekä esseekokoelma Kuuntelen heinäsirkkoja.)

Kiran Desai: Strange Happenings in the Guava Orchard. Kertomus Sampath Chawlan syntymästä vuonna 1964, jolloin hänen kylänsä Shahkot kärsi kovasta kuivuudesta, sekä hänen äidistään, omia lakejaan noudattavasta raskaana olevasta Kulfista, joka piirsi talonsa seinille kuvia kasviksista, hedelmistä ja ruoista. Monsuunisade saapuu vihdoin, ja Sampath syntyy. (n, 1971-, 10 s. Ote romaanista Hullabaloo in the Guava Orchard, joka on suomennettu nimellä Hulabaloo hedelmätarhassa. Desailta on suomennettu myös romaani Menetyksen perintö.)

Helmet-haaste 23. Kirja on iso (sivumäärältään).

Edit 28.5.23 (pieniä korjauksia) ja 1.6.23 (pieniä lisäyksiä).

Salman Rushdie and Elizabeth West (eds.): Mirrorwork: 50 years of Indian Writing, 1947-1997. 1997. Henry Holt and Company. 544 tekstisivua.

Liikunnasta sekä Melissa Cosby: Stretching & Toning For Flexibility & Definition, 2005

Edellisestä bloggauksesta on hujahtanut melkein kuukausi, ehkä ennätys bloggaustauoissani. Varsinkin tässä kuussa ja muutenkin tänä keväänä töissä on ollut niin kiire sekä omassa elämässä ja töissä niin paljon ajateltavaa, että olen lukenut paljon vähemmän kuin tavallisesti. Ja vaikka olen tietysti lukenut kirjoja, en ole bloggannut kaikista lukemistani (nytkin hyppään muutaman yli, että pääsisin vihdoin ajan tasalle), koska siihen ei ole tuntunut riittävän aikaa tai energiaa. Omat haasteenikin ovat tällä hetkellä aivan hunningolla, eikä tilanne ehkä heti parane. Nyt olen kuitenkin alkanut taas kaivata kaikkien hyllyssä odottavien ihanien kirjojen lukemista ja niistä kirjoittamista sekä siihen liittyvää syventymistä, ajattelua ja pohdintaa. Kirjoista saa usein enemmän irti, kun niistä kirjoittaa. Työkiireetkin hellittävät kuun lopussa.

Aloitan helpolla mutta rakkaalla kirjalla. Tuntuu vähän hölmöltä bloggata jumppakirjoista (niitä on monia muitakin), mutta miksi ei? Ne ovat kirjoja ja niistä on ollut minulle vuosien varrella paljon hyötyä ja myös iloa.

Taustan selvittämisen vuoksi avaudun tässä nyt myös aika paljon liikuntahistoriastani. Parikymmentä vuotta sitten painoin melko yllättäen kolmisenkymmentä kiloa enemmän kuin ennen. Ihme kyllä olin tuntenut itseni lihavammaksi aikaisemmin, silloin kun olin ollut tuohon silloiseen tilanteeseen verrattuna tosi laiha (koska sukulaisillani ja varsinkin lapsuudenperheelläni oli kummallinen käsitys lihavuudesta ja laihuudesta), ja tajusin että lihavuus ja laihuus on suhteellista eikä loppujen lopuksi niin kauhean merkityksellistä. En halunnut ryhtyä pidemmille tai lyhemmille laihdutuskuureille, koska olin kokeillut laihduttamista melko hoikkana muutaman kerran ja se oli mielestäni syvältä, hyödytöntä ja vei aivoenergiaa, mutta halusin tehdä jotain, joten päätin ruveta liikkumaan enemmän. Ihana koirani vei minua kyllä lenkeille joka päivä ja tein kesäisin jonkin verran puutarhatöitä, mutta muuten en juurikaan harrastanut liikuntaa.

Liikunnan aloittaminen oli minulle tärkeä päätös, koska koulun liikuntatunneilta olin saanut sellaisen käsityksen, että olen huono liikunnassa enkä osaa mitään ja näytän tyhmältä, kun yritän tehdä jotain muuta kuin kävellä. Tuo käsitys ei ollut mitenkään tuulesta temmattu, koska minulla on aina ollut huono koordinaatio ja tasapainoaisti. Siksi päätin lainata kirjastosta jumppakirjoja ja liikkua kotona neljän seinän sisällä, muiden näkemättä. Aluksi liikunta saattoi hyvinkin tuntua pakkopullalta (olin asettanut itselleni tietyn aikarajan, 15 tai 30 minuuttia päivässä, jonka aikaa minun pitää jumpata), mutta sitten innostuin siitä, jumppasin usein paljon pidemmän ajan kuin olisi tarvinnut, tunnin tai joskus parinkin kerralla, ja aloin vähitellen jopa nauttia siitä ja tarvita sitä - kun olin kipeänä, kaipasin jumppatuokioita, hengästymistä ja kehoni muovaamista eri asentoihin. Ja kaikkea voi oppia, koordinaationi ja tasapainoni ovat nyt parempia kuin ennen.

Yksi hyvin tärkeä osa jumppahetkiäni on musiikki. En ole koskaan ollut innokas musiikin kuuntelija enkä ole teinivuosien jälkeen kuunnellut paljonkaan musiikkia (lukiessa musiikki häiritsee :-)  ), mutta koska jumppa oli ja on mielestäni aktiviteettina kuitenkin suhteellisen tylsää, halusin yhdistää siihen musiikin kuuntelun. Ihan minkä tahansa musiikin - lainasin ja lainaan edelleen kirjastosta eri genreihin kuuluvia (suomalaisia ja ulkomaisia, poppia, rokkia, elokuvamusiikkia, etnistä ja klassista musiikkia) cd-levyjä aakkosjärjestyksessä, myös todella monia sellaisia joihin en olisi koskaan muuten tarttunut. Vaikka mukana on ollut paljon sellaista musiikkia, joka ei kiinnosta minua (hyppään kappaleiden yli, jos en pidä niistä), olen löytänyt tällä keinolla myös paljon ihanaa, minulle uutta musiikkia sekä laulajia.

Kotijumppa sopii minulle, koska minulla ei ole juurikaan kärsivällisyyttä toistaa samaa liikettä kerta toisensa jälkeen, ja kotona voin tehdä mitä liikkeitä haluan. Ja milloin haluan - tunnen oloni energisimmäksi usein aika myöhään illalla, jolloin ohjattua liikuntaa ei ole, tai satunnaisina aikoina. Liikuntani ei koskaan ole ollut kovin tavoitteellista tai ohjelmallista, koska jos olisin pyrkinyt jonkin tietyn ohjelman noudattamiseen, en todennäköisesti olisi pystynyt pitämään sitä yllä ja koko homma olisi jäänyt. Mutta ajattelin, että jos jumppaan, voimistelen tai teen voimaharjoituksia joka päivä, mitä tahansa, se on ihan tarpeeksi hyvä, niin kuin on ollutkin.

Olen rohkaistuttuani käynyt muutaman kerran ryhmäliikuntatunneilla, jotka ovat olleet tavallaan ihan kivoja, mutta niissä musiikki on ollut ihan hirvittävän kovalla (mietin korvatulppien käyttämistä, mutten kehdannut, enkä sitten olisi varmaan kuullut ohjeitakaan). Ja olen myös harrastanut sulkapalloa ja pyöräilyä aika paljon.

Olen laihtunut liikkumalla, puoli kiloa tai kilon vuodessa. Liikunta sinänsä ei siis ole ainakaan minulle millään tavalla tehokas tapa laihtua, mutta se on kivaa, antaa energiaa ja on saanut minut tuntemaan oloni kehossani luonnollisemmaksi ja paremmaksi. Nykyään, kun olen melkoisesti laihempi kuin tuolloin aiemmin, harrastan ristiriitaisesti kovatahtista liikuntaa paljon vähemmän kuin silloin kun olin lihavampi enkä myöskään enää kaipaa jumppahetkiä samalla tavalla kuin vuosia sitten. En kuitenkaan myöskään enää pelkää tai häpeä liikkumista, jumppaan aina silloin tällöin ja pidän siitä. Varsinkin venyttely tekee aina hyvää ja sitä pitäisi tehdä enemmän, myös ja varsinkin väsyneenä.

Ja sitten tähän kirjaan, josta kertominen vie ehkä kymmenen prosenttia koko kirjoituksesta. Kirjassa on useita lihasvoima- sekä venyttelyharjoituksia keskivartalolle, jaloille ja ylävartalolle. Jokainen pääteema on jaettu aloittelijoiden ja pidemmälle ehtineiden liikkeisiin, eli eri osioita on yhteensä kaksitoista, ja kirjan lopussa on myös harjoitusohjelmia eri lihasryhmille ja molemmille vaikeustasoille. Kirja on oikein hyvin tehty - kuvia on paljon, ne esittävät liikkeet havainnollisesti ja ohjeet ovat selkeät. Liikkeet ovat rauhallisia eivätkä mitenkään mahdottomia, mutta kuitenkin mukavan haastavia, joten tämä on hyvä kirja niihin tilanteisiin, kun ei jaksa tai halua tehdä kovin vaikeita juttuja. Kirjan asenne on lempeän kannustava, joten se sopii hyvin myös ihmisille, jotka haluavat aloittaa tällaisen liikunnan ja tutustua hyviin muttei liian vaikeisiin lihasvoima- ja venyttelyliikkeisiin.

Pari pientä lisäystä 21.5.23.

Melissa Cosby: Stretching & Toning For Flexibility & Definition, 2005. Greenwich Editions. Kannen tekijää ei kerrottu. 160 sivua.