Osallistuin viime vuonna Shakespearen sisarukset -näytelmänlukuhaasteeseen, mikä sai minut lukemaan paljon näytelmiä. Aioin vakaasti jatkaa näytelmien lukemista myös haasteen päätyttyä tammikuun lopussa, koska se oli niin antoisaa ja mielenkiintoista, mutta olenkin lähes puolen vuoden aikana lukenut vain kolme näytelmää (jos sellaiseksi laskee myös oopperan). Siispä päätin ottaa näytelmiä taas tietoisemmin mukaan luettaviini, varsinkin kun minulla on haasteajalta vielä jäljellä muutamia näytelmiä, jotka oli tarkoitus silloin lukea.
Ensimmäiseksi valikoitui kirpparilta viime vuonna löytynyt Kiertueen kultakimpaleet, joka on toisesta näytelmästä tutun Kaarlo Erhon käsialaa ja puhdas huvinäytelmä. En onnistunut löytämään siitä mitään syvällisempää sisältöä, mutta ehkä siihen ei tarvitakaan sellaista. Näytelmä on sujuvasti kirjoitettu, luottaa tilannekomiikkaan ja etenee nopeasti.
Kiertelevän näyttelijäseurueen johtaja Sulo Kantelolla on suuri ongelma, koska kaksi hänen pääosanäyttelijäänsä ovat karanneet ilman ennakkoilmoitusta mennäkseen naimisiin keskenään, ja seurueen näytelmä pitäisi esittää lähipäivinä. Erhon näytelmä sijoittuu hotelliin, ja toinen iso ongelma on se, että näyttelijäseurue (johon kuuluvat Sulon lisäksi näyttelijät Sanelma Kaiholampi ja Kaino Humina) on asumisestaan velkaa hotelliin suuren summan, mutta rahattomana ei pysty maksamaan sitä, minkä takia hotellin hovimestari painostaa näyttelijöitä koko ajan suoremmin ja ankarammin.
Ensimmäinen ongelma ratkeaa enemmän tai vähemmän tyydyttävästi sillä, että Kaino pyytää miespääosan esittäjäksi ystäväänsä Topi Loppuvaa, ja naispääosaan saadaan aivan sattuman kaupalla Maria-Teressia Kunnas eli Mari, maalaistalon palvelija, joka on tullut kaupunkiin tekemään emäntänsä puolesta mustan pörssin kauppoja voilla. Marin hahmosta huomaa, että pienissäkin paikoissa harrastettiin tuolloin aktiivisesti teatteria: Juu! teatteri-ihminen minä olen. Oikea kulttuuripersoona. Teatteria minä olen harrastanut jo noin pienestä tytöstä lähtien. (Näyttää kädellään polvenkorkeutta.) Juu! Ja olen minä näytellyt siellä kotikylällä monet roolit, Tukkijoet jos Eliinan surmatkin. (16) Topi ja Mari rakastuvat.
Kiertueen kultakimpaleeksi osoittautuu Sulon täti, joka on päättänyt tukea teatteriseuruetta avokätisesti, ja vieläkin suuremmaksi kultakimpaleeksi osoittautuu lopulta Mari, josta löytyy yllättävää viisautta (ja seuraavassa katkelmassa tuntuu olevan myös kaikuja todellisuudesta): Ja teillä jokaisella on syytä olla iloisia, sillä ainakin joku ihminen näytti uskovan johtajan menestymiseen teatterialalla. Koettakaa siis jokainen tehdä parastanne, ettei johtajan tädin tarvitse pettyä hänen suhteensa. Onhan teillä jokaisella nyt rahaa, että voitte elää reilusti sen ajan, mikä menee kunnolliseen harjoitteluun. Kun näytelmä on todella esityskuntoinen, niin vasta sitten mennään näyttelemään, ja minäkin uskon, ettei kukaan arvostele teitä huonosti. (53) Sulo innostuukin sanomaan hänestä: Me kaikki voimme olla tosi iloisia siitä, että Suomessa kasvaa vielä sinunlaisia Mareja, sattumanäyttelijöitä, jollaisista yksi pienin vastaa monta meikäläistä. (53)
Kaarlo Erho: Kiertueen kultakimpaleet. Kaksiosainen huvinäytelmä / Kaksikuvaelmainen kiertueivailu, 1951. Kariston seuranäytelmiä 532. 54 sivua.
