Näytetään tekstit, joissa on tunniste Haasteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Haasteet. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 3. maaliskuuta 2024

Sadan vuoden lukuhaasteen koonti

Kirjaimia-blogin Laura aloitti vuosi sitten mainion haasteen, jonka ideana oli lukea kirjoja jokaiselta vuosikymmeneltä 1920-luvulta 2020-luvulle ja mahdollisena bonuksena vielä kahdelta 1900-luvun alkuvuosikymmeneltä. Tämä haaste sopi minulle hienosti, koska luen muutenkin paljon vanhoja kirjoja - tämän näkee sivupalkista, jossa on lista eri vuosikymmenille sijoittuvista teoksista blogissani, ja jonka mukaan olen lukenut jotain jokaiselta vuosikymmeneltä 1840-luvulle asti. Sainkin haastekohdat lähes kokonaan täytettyä normaalilukemisilla; vain 1900-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kirja piti varta vasten etsiä luettavaksi. Tyypillistä blogilleni on, että 2020-luvulta luin vain yhden kirjan (2010-luvulta taas yhdeksän). Melkein kaikilta muilta vuosikymmeniltä tuli taas luettua ainakin kolme.

 

Kaunis kuva on Elegian tekemä.
 

Tässä listaus kirjoista. Laitan jokaiselta vuosikymmeneltä yhden kirjan, josta olen pitänyt (ainakin jos olen lukenut tältä ajalta enemmän kuin yhden kirjan) - useimmat vuoden aikana lukemani kirjat ovat kyllä olleet hyviä - sekä kyseiseltä vuosikymmeneltä luettujen kirjojen määrän.

2020 (1)

Minna Lindgren: Aina on toivoa

2010 (9)

Ville Eloranta: 125 myyttiä suomen kielestä

2000 (5)

Spencer Quinn: Karvat pystyssä. Nuuskijatutkimuksia

1990 (4)

Chiara Lombardini-Riipinen ja Olli Riipinen: Aikidoa luonnon kanssa. Johdatus permakulttuuriin

1980 (6)

Sonia Eriksson ja Hans-Georg Wallentinus: Luonto talvella

1970 (3)

Hannu Mäkelä: Herra Huu

1960 (4)

Hilja Valtonen: Pippuria

1950 (4)

Kyllikki Häme: Päivä. Kertomus rakkaudesta

1940 (7)

Eric Linklater: Kuussa tuulee

1930 (2)

Norman Angell: The Great Illusion – Now (osin)

1920 (3)

Runar Schildt: Suuri haave (Den stora rollen)

1910 (1)

Susan Glaspell: Her America. ”A Jury of Her Peers” and Other Stories (kirja on uusi, mutta useimmat siinä olevat novellit on alkujaan julkaistu 1910-luvulla)

1900 (1)

Wihtori Peltonen: Kynäilijä. Opas kirjoitusten sepittämisessä


Edit 10.4.24: lisätty linkki Wihtori Peltosen kirjaan.

sunnuntai 7. tammikuuta 2024

Viime vuoden haasteita ym. blogipohdintaa

Luin vasta jouluaattona kerralla kirjabloggaajien joulukalenterin kaikki luukut, jolloin törmäsin 23. luukussa Annan ajatuksiin, jotka olisivat voineet olla omiani: "Miten ihanalta tuntui lukea pitkästä aikaa ajan kanssa kirjablogeja! Oikein lumouduin! Kiitos te, kaikki upeat kirjabloggaajat!" Annan tapaan bloggaamiseni ja samalla muiden blogien lukeminen on vähentynyt, mutta aina kun luen muiden blogeja, tuntuu kuin tapaisin uudelleen vanhoja ystäviä, ja nautin ihanien bloggarien kuvailemista ajatuksista, mielipiteistä, tunteista ja kokemuksista, joita heidän lukemansa kirjat ovat herättäneet. Kiitos minunkin puolestani teille kaikille!

Oma bloggaamiseni on tosiaan jonkin verran vähentynyt - tuntuu, ettei sille ole ollut kunnolla aikaa, on ollut paljon muuta ajateltavaa, ja samalla on tuntunut siltä, etteivät kirjoitukseni ole järin kiinnostavia (vaikka tuskin ne ovat vähemmän kiinnostavia kuin ennenkään, eikä tämä asia ole minua aikaisemminkaan ihmeemmin häirinnyt, ja blogissani on oman mittapuuni mukaan myös mukavasti kävijöitä). Ehkä kaipaisin tunnetta siitä, että kirjoitan säkenöivästi ja jännittävästi ja että blogikirjoitukseni ovat täynnä lämpöä ja syvällisyyttä, ja joo... ehkä en kirjoita ihan noin. :-)

Tunsin koko viime vuoden ajan epämääräisesti huonoa omaatuntoa siitä, etten kirjoittanut läheskään kaikista kirjoista, joita luin, mutta tänä vuonna aion antaa blogin elää rauhassa omaa elämäänsä tuntematta mahdollisesti pienestä kirjoitusmäärästä syyllisyyttä tai huonoa omaatuntoa. Lukeminen on minulle ensisijaista, kirjoittaminen toissijaista. Bloggaaminen on kuitenkin hauskaa, samoin toisten blogien lukeminen, joten toivottavasti pääsen taas vauhtiin molemmissa!

Tässä vielä eräänlaiset haastekoosteet. Kirjasin Helmet-haasteeseen sopivia kirjoja sitä mukaa kun sellaisia luin valikoimatta kirjoja haasteen mukaan. En aio kirjoittaa tähän luetteloa haasteeseen lukemistani kirjoista, vaan niistä haastekohdista, joita en onnistunut tällä "luonnonmenetelmällä" suorittamaan, mikä kertoo ehkä jotain lukemistavoistani.

14. Kirja kertoo terveydenhuollosta. Tähän kohtaan sain sopimaan vain yhden lukemani novellin. Olen kuitenkin aiemmin lukenut terveydenhuoltoon liittyviä kirjoja.

18. Kirja on julkaistu alun perin kiinan, hindin, englannin, espanjan tai arabian kielellä (maailman viisi puhutuinta kieltä). Sain tämän kohdan tietysti suoritettua, koska englanninkielisten kirjojen lisäksi luin myös espanjankielisiä kirjoja. Aioin kuitenkin lukea tähän aasialaista alkuperää olevan teoksen, hyllyssä odottavan kiinankielisen novellikokoelman, mutta se saa vielä odottaa. Alkukieleltään hindin- ja arabiankieliset kirjat olisi myös kiva lukea, mutta sellaisia on vaikea löytää (varsinkaan minua kiinnostavia).

21. Kirja on scifiä eli tieteiskirjallisuutta. Ajattelin, että tämä olisi helppo, koska pidän scifistä ja sen luomista mahdollisista maailmoista, ja scifi on niin laaja käsite, että sen alle mahtuu hyvin monenlaisia kirjoja. Mutta vaikka luinkin joitakin spefiksi luokiteltavia kirjoja, varsinaista scifiä ei ehkä tullut luettua. Ja vaikka nuorempana luinkin kohtalaisen paljon scifi-kirjoja, nykyään en juurikaan lue niitä.

24. Kirja kertoo urheilijasta. Tämä olisi vaatinut erityisponnisteluja, koska en juuri koskaan lue urheilusta tai urheilijoista. Minulla oli tosin mielessä kirja, joka olisi sopinut tähän, mutta se jäi kirjaston hyllyyn.

25. Kirjan nimessä on viikonpäivä tai kuukausi. Tällainen kirja olisi pitänyt ihan tietoisesti etsiä käsiinsä.

27. Kirjassa joku etsii ratkaisua ilmastokriisiin. Tällaiset kirjat ovat minulle hankalia, koska aihe on niin vaikea ja huolestuttava. Luin kuitenkin pari kirjaa, jotka olisivat sopineet tähän, Martti Linnan lastenkirjan Isän luokse sekä Philip Lymberyn tietokirjan Dead Zone - Mihin villi luonto katosi? (vielä vähän kesken), mutten ole kirjoittanut niistä.

32. Kirja kertoo asiasta, josta haaveilet. En tiedä. Enkö haaveile mistään? Vai ovatko haaveeni niin isoja, hahmottomia tai määrittelemättömiä, ettei niiden olemassaoloa voi osoittaa sormella? Vai enkö vain lue sellaisia kirjoja, joista tunnistaisin haaveilemani asiat?

34. Kirja kertoo Ukrainasta. Tällainen kirja olisi pitänyt lukea, varsinkin kun minulla oli pari hyvää kirjaa mielessä - Jeva Skaletskan Te ette tiedä mitä sota on tai Jevhenija Kuznjetsovan Kysykää Mialta, joita molempia on kehuttu blogeissa - mutta jostain syystä en lukenut niitä.

36. Olet ennakkoluuloinen kirjan kirjoittajaa kohtaan. Tämä olisi vaatinut aika paljon miettimistä ja etsimistä. Saattaisin hyvinkin keksiä kirjailijoita tai kirjoittajia, joita inhoan, mutten todennäköisesti haluaisi tai jaksaisi lukea heidän kirjojaan.

39. Kirja, josta sait vinkin mediasta tai sosiaalisesta mediasta. Blogeja lukemalla löytyy usein hyviä kirjoja, mutta viime vuonna en muistaakseni tarttunut houkuttelevan kuuloisiin kirjavinkkeihin.

43. Kirja kertoo tulevaisuudesta niin, että siinä on toivoa. Aika monetkin kirjat olisivat sopineet tähän, jos olisin tulkinnut kohdan niin, että kirjan henkilö suhtautuu tulevaan elämäänsä positiivisesti, mutta jos tulevaisuuden ajattelee olevan joskus vuosikymmeniä myöhemmin ja koskevan ihmisiä tai maailmaa yleisesti, en lukenut tähän sopivia kirjoja.

49. Kirja on julkaistu vuonna 2023. Tämä ei liene yllätys blogini lukijoille. Lähes puolet lukemistani kirjoista on 2000-luvulta, mutta ihan uutuuksia luen harvoin.

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä. Poimin ajoittain kirjoja kirjaston esittelyhyllyistä, mutta viime vuonna en lukenut tällaista kirjaa.

Aion tänä vuonna suorittaa Helmet-haastetta samalla periaatteella kuin viime vuonnakin eli kirjata ylös niitä kirjoja, jotka sopivat haastekohtiin sitä mukaa kun luen niitä, koska se on hauskaa, kuin arvontaan osallistumista. En kuitenkaan ole tarpeeksi systemaattinen tai perinpohjainen suorittaakseni haasteen kokonaan - hatunnosto niille reippaille bloggareille, jotka sen tekevät - joten tänä vuonna en aio edes pyrkiä siihen.

Oma haasteeni, jossa oli tarkoitus lukea "luontoon, eläimiin, kasveihin, luonnon- ja ympäristönsuojeluun ja vähän puutarhanhoitoonkin" liittyviä kirjoja, ei toteutunut niin kuin olin ajatellut. Kirjoitin kyllä kahdeksasta tällaisesta kirjasta (löytyvät sivupalkista tunnisteella "elävä maailma") ja luin muutaman lisää, joista en ainakaan vielä ole kirjoittanut, mutta kahdeksan ei ole paljon. Ja luin lähinnä helpoista ja kivoista asioista, eläimistä, kasveista ja puutarhanhoidosta, mutten juurikaan pelottavista ja ahdistavista asioista, kuten ympäristöongelmista (ja vaikka olenkin lukenut Lymberyn kirjan Dead Zone melkein kokonaan, sen lukeminen on ollut hyvin hidasta, vaikka kirja on mielestäni hieno ja kiinnostava). En myöskään lukenut niitä oman hyllyn hyviä kirjoja, jotka kaipaisivat uusintalukua, joten aion jatkaa haastetta myös tämän vuoden ajan. Oma haaste, voin tehdä sen kanssa mitä haluan :). Saa nähdä, millaisia kirjoja tänä vuonna tulee luettua (ja mistä kirjoitettua).

sunnuntai 8. elokuuta 2021

Kolme kirjaa -lukuhaaste

Sain muutama kuukausi sitten Kirjaimia-blogin LauraKataroomalta haasteen listata kolme kirjaa, jotka haluaisi lukea uudestaan. Ajattelin ensin, että haaste on tosi helppo, koska pystyisin helposti luettelemaan ainakin parikymmentä uusintalukua odottavaa kirjaa kirjahyllyistäni tai luettujen kirjojen listoiltani, melkein kaikki tietokirjoja. No, haasteen vaikeus onkin sitten siinä, että valitsee niistä kolme, ja miettii syitä valintaansa.

Eräs paljon lukeva amerikkalainen ystäväni sanoi, että hän ei koskaan lue kirjoja uudestaan. Puhuimme Marion Zimmer Bradleyn kirjasta Avalonin usvat, jonka olimme molemmat lukeneet 20-30 vuotta sitten ja rakastaneet sitä. Minäkin olin sitä mieltä, etten todennäköisesti halua lukea juuri tätä kirjaa uudelleen, jottei ensimmäisen lukukokemuksen muisto muutu ja laimene. Ranya ElRamlyn Auringon asema on toinen sellainen kirja, josta pidin lukiessani kovasti. Sen kielen kauneus on jäänyt hivelemään mieltä, mutta minulla ei ole välttämättä tarvetta lukea sitä uudestaan, koska muistan edelleen lukiessa syntyneen pehmeän, aurinkoisen, samettisen mutta samalla selkeän tunteen, kuin puiden havinan ja kukanlehtien kosketuksen (tämäkin kuvaus on vain vähän sinnepäin, lukiessa tuli aivan omanlainen tunne).

Joidenkin kirjojen sisältö tuntuu selviävän tyydyttävästi ensilukemalla. Toisaalta jotkin romaanit tai novellit jäävät kaivelemaan ja häiritsemään ja kolkuttelemaan hyvällä tavalla. Niiden merkitys on jäänyt enemmän tai vähemmän hämäräksi ja ne ovat kuin ratkaistavia arvoituksia, mutta ne eivät kuitenkaan ole niin käsittämättömiä, ettei tunnu olevan mahdollisuuksia niiden merkityksen selvittämiseen. Tai sitten kirjan tunnelma on ollut niin vahva, että tahtoo kokea sen uudelleen.

Sitten on sellaisia pääasiassa viihteellisiä romaaneja, dekkareita tai seikkailuromaaneja, jotka vain tempaisevat omaan maailmaansa, joista tietää pitävänsä ja jotka on kiva lukaista, kun kaipaa jotain helppoa ja nopeaa luettavaa, joka ei vaadi paljon ajattelua tai joka ei ravistele tunteita syvällisesti. Tällaiseen löytyy kyllä usein aika helposti lukemattomiakin kirjoja, mutta joskus on hauska lukea tällaisia aikaisemminkin luettuja, lähes varmasti kivoja ja helppoja kirjoja uudelleen.

Runokirjoja voi lukea aina uudelleen, jos on pitänyt kirjan runoista. Jossain vaiheessa runot muuttuvat tutuiksi ja niistä alkaa pitää senkin takia, että muistaa ne jo osittain ulkoa. Tutuistakin runoista voi löytää uusia puolia.

Bloggaaminen on tuonut uusintalukuun myös sellaisen syyn, että haluaa kertoa jostain aiemmin lukemastaan hyvästä kirjasta myös muille.

Useimmat niistä kirjoista, jotka haluan lukea uudestaan, ovat tietokirjoja: sellaisia kirjoja, joiden aihetta pidän tärkeänä tai mielenkiintoisena, jotka ovat liian monimutkaisia ja tietorikkaita omaksuttavaksi yhdellä kertaa, ja joiden sisällön haluaisin muistaa paremmin. Myös joitakin elämäkertoja haluaisin lukea uudelleen, ja niissä saattaa kiinnostavan aiheen ja tietosisällön lisäksi olla mukana myös romaanimaisuus, seikkailullisuus ja jännittävyys.

Edellisestä huomaa, että uudelleen luettavien kirjojen määrän supistaminen kolmeen on aika mahdoton tehtävä. Tässä kuitenkin kolme, jotka ovat tällä hetkellä päällimmäisinä mielessä (mikä ei tarkoita sitä, että lukisin ne ensimmäisinä):

Nicholas D. Kristof & Sheryl WuDunn: Puolikas taivasta. Koskettava, herättävä, järkyttävä mutta myös toivoa antava kirja naisten elämästä kehitysmaissa ja eri keinoista naisten elämän parantamiseksi.

Maailman tila 2011: Kuinka maailma ruokitaan. Aiheeltaan (vaikkei ihan aina tekstiltään) kiinnostava kirja siitä, että ruoantuotannossa ei ole kyse vain viljelyn tehokkuuden tai viljelyalan lisäämisestä, vaan paljosta muustakin. Suurin osa esimerkeistä on Afrikasta.

Neil Gaiman: The Ocean at the End of the Lane. Pääasiassa sarjakuvistaan tunnetun fantasiakirjailijan romaani, jonka luin vuodenvaihteessa, mutta josta en senaikaisen kirjoitusjumin takia kirjoittanut. Kirja heitti lukijansa painajaiseen ja pelottaviin asioihin, jotka tuntuivat koskettavan joitain jungilaisia arkkityyppejä (jos sellaisia on olemassa) sisälläni, mutta johdatti päähenkilönsä auttajien avulla vaarojen läpi. Haluaisin kokea tuon unenomaisen tunnelman, avuttomuuden ja pelon ja turvallisuuden tunteen ja selviytymisen, uudestaan. Meren ja siihen uppoamisen kuvaus oli upea.