Minna Canth: Papin perhe (selkomukautus, alkuteos 1891)

Luin Minna Canthin tunnetun näytelmän Papin perhe Saraleena Aarnitaipaleen selkokielisenä proosaversiona. Teos - tai ainakin sen selkomukautus - osoittautui paljon vetävämmäksi ja kiinnostavammaksi kuin mitä odotin. Kirjassa nuori sukupolvi ja sen arvot asettuvat vastakkain edellisen sukupolven arvojen kanssa.

Jälkimmäistä edustaa kirjassa jäykkä, ankara ja tuomitseva pastori Henrik Valtari, joka haluaa perustaa vanhoillisen, tiukan kristillisen sanomalehden ja tahtoo poikansa työskentelemään kanssaan siihen, nuorempaa sukupolvea taas hänen kolme lastaan. Maiju haaveilee näyttelijän urasta ja Hanna haluaa käydä koulunsa loppuun ja valmistua opettajaksi vuoden päästä. Isä haluaa kuitenkin käyttää rahansa ajatustensa levittämiseen uuden lehtensä avulla ja aikoo siksi ottaa Hannan pois koulusta. Poika Jussi puolestaan haluaa työskennellä vapaamielisessä sanomalehdessä Nuoressa Suomessa, ei isänsä lehdessä, koska hän uskoo ihmisiin, haluaa nuorten ajattelevan itsenäisesti ja haluaa kaikille samat oikeudet, myös työläisille ja naisille. Tätä hänen isänsä taas pitää hulluutena ja kristinuskon vastaisena syntinä (s. 69-73). Äiti Elisabet on lastensa puolella ja yrittää toimia välittäjänä näiden ja miehensä välillä.

Teos ei ehkä ole ainakaan loppupuolellaan psykologisesti kovin uskottava, mutta se antoi mielenkiintoisen kuvan 1800-luvun lopun ajattelusta ja tilanteesta Suomessa. Minua on viime aikoina alkanut häiritä se, miten vähän tiedän 1800-luvun suomalaisesta kaunokirjallisuudesta ja kirjailijoista (Canth, Topelius, Kivi, Lönnrot, Johan Ludvig Runeberg ja Fredrika Runeberg, keitä muita?), joten teki hyvää tutustua suomalaiseen klassikkoon.

Aarnitaipaleen selkokieli on oikein sujuvaa ja helppoa luettavaa eikä siitä olisi mitään valittamista, ellei siinä olisi käytetty afrikkalaisista ihmisistä nykyään loukkaavaa sanaa. Alkuteoksessa tämä sana on kirjoitusajankohdan vuoksi ymmärrettävä, mutta sen jättäminen selkokieliseen tekstiin särähti korvaan. Sille ei ole myöskään mitään syytä, koska kirjan sanastoa muutetaan muutenkin paljon selkokielistä versiota kirjoitettaessa, joten tämä lienee selkotekstiin epähuomiossa jäänyt harmillinen virhe. Lisäksi kiitokset ulkoasusta, teoksen kansi on kaunis.

Minna Canth: Papin perhe (alkuteos 1891). Saraleena Aarnitaipaleen selkomukautus 2008. BTJ Kustannus. Kannen tekijää ei kerrottu. 128 sivua.

Minna Canth: Hän on Sysmästä, 1893

Minna Canth on vakavien näytelmien lisäksi (olen lukenut nuorena ravisuttavan Työmiehen vaimon) kirjoittanut myös kevyempiä näytelmiä. Tämän teoksen hän kirjoitti tukeakseen Kuopion suomalaista yhteiskoulua, ja se on mukaelma saksalaisesta huvinäytelmästä Die Braut aus Pommern.

Näytelmän keskeisiä henkilöitä ovat nuoret naiset, sysmäläinen Kerttu ja hänen ystävänsä Toini, kauppaneuvossetänsä luona asuva varatuomari Valter sekä kauppaneuvoksen konttoristi Heikki. Serkukset Kerttu ja Valter eivät ole tavanneet toisiaan. Kauppaneuvos haluaa heidän menevän naimisiin, ja ajattelee, että Heikin kanssa hummaileva (tai kuten Canth sanoo, ”viftaileva”) ja Helsingissä rahaa hävittävä Valter tasaantuu, kun saa itselleen hyvän vaimon. Valterilla on kuitenkin ennakkoluuloja sysmäläisiä kohtaan, joita hän pitää prototyyppisinä murretta vääntävinä maalaistallukoina. Heikki puolestaan ottaisi mielellään minkälaisen vaimon tahansa, kunhan tällä vain olisi rahaa.

Neuvokkaat Kerttu ja Toini kuitenkin omaksuvat erilaisia identiteettejä, pyörittävät miehiä miten haluavat ja antavat molemmille opetuksen. Valter ehkä oppii, että vaimossa pitää katsoa muutakin kuin ulkonaisia seikkoja, koska lopussa Kertun sysmäläisyydellä ei ole enää mitään väliä, ja muutenkin Valter tuntuu näytelmän lopussa vähän aikuisemmalta kuin alussa.

KAUPPANEUVOS. Ai, ai, ai, ai! Tytöt veitikat, te pidätte miehiä pilkkananne! Siinä nyt on naisemansipatsionin seurauksia. Mutta malttakaahan –!

HEIKKI. Niin – kauppaneuvos on itse ollut heillä liittolaisena. Unohditte miehisen arvonne.

KAUPPANEUVOS. Saivat minut narratuksi mukaansa. Mutta se oli ensimmäinen ja viimeinen kerta. Tästä lähtein lupaan aina uskollisesti pitää miesten puolta.

KERTTU. Mutta olipa tää yhtä kaikki vähän sommoo, eikös ollunna, eno?

Myös tässä huvinäytelmässä voi nähdä Canthin vakavammissa näytelmissä olevia teemoja. Vaikka kauppaneuvos vakuutteleekin Kertulle kovasti, että Valter on pohjimmiltaan kunnollinen ja hänestä tulee kelpo mies, kunhan pääsee kelpo vaimon kanssa naimisiin, Valter ei tunnu varsinaisesti ihanneaviomieheltä (juo, hummailee, tuhlaa rahaa ja odottaa setänsä maksavan velat). Näytelmässä naiset ovat nuoria miehiä fiksumpia ja järkevämpiä. Tämä komediakin siis muistuttaa siitä, että vaikka miehillä oli valta yhteiskunnassa, tämä seikka ei tehnyt heistä moraalisesti tai älyllisesti parempia kuin naiset. Näytelmässä nauretaan myös ”sivistyneille” ja ”hienostuneille” ihmisille, jotka pitävät itseään maalaisväkeä parempina.

Näytelmän on lukenut myös Kirjakaapin kummitus.

Minna Canthin näytelmät

Murtovarkaus 1878, painettuna 1883

Työmiehen vaimo 1885

Roinilan talossa 1885

Kovan onnen lapsia 1888

Papin perhe 1891

Hän on Sysmästä 1893

Sylvi 1893

Spiritistinen istunto 1894
Kotoa pois 1895

Anna Liisa 1895

Minna Canth: Hän on Sysmästä. Yksinäytöksinen huvinäytelmä, 1918 (1893). WSOY:n näytelmäsarja 14. 68 sivua.