Touko-kesäkuun kooste

Takana ovat blogini toinen ja kolmas kuukausi, joihin sisältyi taas monia hyviä kirjoja. Tässä muutama nosto.

Raymond Queneaun Exercises in Style on ranskalainen klassikko, jossa leikitellään kielellä. Hyvin mielenkiintoinen uusi tuttavuus on amerikkalainen Susan Glaspell ja hänen näytelmänsä Trifles (1916). Vaikka Glaspellia ei Suomessa taideta juuri tuntea, häntä arvostetaan Yhdysvalloissa, jossa häntä pidetään uraauurtavana feministinä ja klassikkona. Samoin englanninkielisessä maailmassa varmaan melko hyvin tunnettu, mutta Suomessa tuntemattomampi kirjailija on nigerialainen Ben Okri, jonka esseekokoelman luin.

Nicholas Fearnin kirja Miten ajatella kuin filosofi on lukijaystävällinen ja ainakin periaatteessa käytännönläheinen johdatus länsimaisen filosofisen ja tieteellisen ajattelun historiaan.

Stanley Corenin kirjassa The Pawprints of History kerrotaan siitä, miten koirat ovat vaikuttaneet historiaan. Kaari Utrion Suomen naisen tie on perusteellinen esitys suomalaisesta naishistoriasta. Toisenlaisesta historiasta kertoo Yhdysvaltain kansalaisoikeusliikkeen yhden sankarin Rosa Parksin elämäkerta. Elli Tompurin muistelmateos taas kertoo suomalaisen 1900-luvun alun näyttelijäkuuluisuuden elämästä.

Kovin moni runouden ystäväkään ei varmaan tunne islantilaista runoutta ja intiaanien runoutta.  Mistä ääni meissä tulee? -kirjassa on runojen tulkintoja.

Sisters in Crime on viihdyttävä ja kiinnostava varhaisten (1800-luvun ja 1900-luvun alun) naisdekkaristien tarinoiden kokoelma.

Olen lukenut useita näytelmiä Shakespearen sisarukset -haasteeseen, mikä on ollut mielenkiintoista ja hauskaa, sillä näytelmäkirjallisuudessa riittää ammennettavaa. Näytelmien lukeminen on lisännyt jonkin verran postausten määrää, sillä olen kirjoittanut näytelmistä vain yksi tai kaksi kerrallaan, vaikka samassa kirjassa olisi useampi näytelmä, ja näytelmät ovat myös lyhyitä romaaneihin verrattuna. Vaikka Hilkka Honkakankaan näytelmä Naistentutkija ei olekaan suurta kirjallisuutta, näytelmäsarja, jossa se on julkaistu, kertoo teatteriharrastuksen aktiivisuudesta Suomessa 1900-luvun alkupuolella.

Kesä hemmottelee kaikella kauniilla. Yllä on vähän erikoisemman värinen alppiruusu (tai rhododendron) ja alla metsäkurjenpolvi, luonnonkasvi, joka sopii hyvin puutarhaankin.

Hilkka Honkakangas lisätty 6.7.20.

Huhtikuun yhteenveto

Blogin ensimmäisen kuukauden aikana postauksia oli melkoisesti (osa oli tosin kirjoitettu jo maaliskuun aikana). Nostan tässä esiin joitakin niistä. Ain't I a Woman! -runokokoelmassa on naisrunoilijoita ympäri maailmaa. Hopeasiivet-romaani kertoi toisen maailmansodan aikaisista amerikkalaisista naislentäjistä ja antoi kiinnostavan näkymän sellaiseen historiaan, joka on Suomessa melko tuntematonta. Celia Fremlinin dekkarit (Paul-setä ja Hetket ennen aamunkoittoa) ovat mielenkiintoista psykologista jännitystä ja ansaitsisivat mielestäni olla paremmin tunnettuja. Eeva Tenhusen kirjat (Nuku hyvin, Punahilkka ja Kuolema sukupuussa) ovat suomalaisia dekkariklassikoita, ja monilla näyttää olevan hyviä muistoja Tenhusen kirjoista. Itse luin niitä ensimmäistä kertaa, ja ne toimivat ihan hyvin. Josephine Teyn Ajan tytär on brittiklassikkodekkari. Vakavampaa kaunokirjallisuutta luin aika vähän, mutta pidin molemmista lukemistani, Vuosisadan matkustajasta ja Naisesta, joka sukelsi maailman sydämeen. Ilmeisesti monien muistama nuortenkirja oli puolalainen Punaruusun aikaan. Jos kaipaa kirjaa Helmet-haasteen ”runomuotoiseen kertomukseen, runoelmaan tai säeromaaniin”, unkarilaisen Sándor Petöfin János sankari on hauska ja helppolukuinen vaihtoehto. Uudempiakin säeromaaneja löytyy, esimerkiksi Kirsti Kurosen Merikki, jota en ole lukenut.

Muutenkin luetut kirjat ovat olleet pääsääntöisesti kivoja, vaikka lukukuukausi on minulle vähän poikkeuksellinen ollutkin (mihin on vaikuttanut jonkin verran myös kirjastojen kiinniolo). Ennen blogin aloitusta olisin sanonut lukevani tietokirjoja enemmän kuin kaunokirjallisuutta, mutta postausten suhde on tähän mennessä ollut noin 18:1 (kevyen) kaunokirjallisuuden hyväksi... Minulla on kuitenkin melkein aina jokin tietokirja luettavana, mutta tietokirjoihin menee usein enemmän aikaa sekä lukiessa että varsinkin postauksia kirjoittaessa. Dekkareita olen lukenut tavallista enemmän. Runoja olen alkanut taas lukea pitkästä aikaa juuri blogin takia, enimmäkseen vanhoja tuttavuuksia omasta hyllystä, ja näytelmiinkin olen tarttunut nyt vuosikausien tauon jälkeen Gregoriuksen Shakespearen sisarukset -haasteen innostamana. Lasten- ja nuortenkirjoja luin aika paljon, mutta niin olen muutenkin tehnyt viime aikoina. Kuukausi on tuonut mukanaan myös uusiin kirjablogeihin tutustumista, mikä on ollut hauskaa ja kiinnostavaa.

Hyvää kevään jatkoa kaikille! Kevät etenee koronasta huolimatta!

Edit 14.5.2020.