Raymond Queneau: Exercises in Style (Exercises de style, 1947)

Muistiinpanot. Ranskalainen heppu, kuuluisa. Kokeili kaikenlaista. OuLiPo. Sama tarina, 99 eri versiota.

Sivuhuomautukset. Tämä kirja on klassikko ja Ranskan myydyimpiä (ulkona on tosi kiva ilma). Kirjassa kerrotaan 99 eri tyylillä, useimmiten kirjallisella, sama tarkoituksellisen mitäänsanomaton tarina (voisi mennä syömään jotain). Jotkin tyylit ovat paljon ymmärrettävämpiä ja sujuvampia kuin toiset ja jotkin, kuten esimerkiksi kirjainpermutaatiot, ovat lähes täysin käsittämättömiä (onkohan tää nyt tärkeää). Siis: Miten me puhumme asioista kun puhumme asioista?

Naisellinen. Queneau oli kyllä ihan hyvännäköinen mies, sellaisella älykkömäisellä tavalla. Ai kirja? No, siinä oli paljon sanoja ja luulen ymmärtäneeni tarinankin ihan hyvin: kirjoittaja näkee ruuhkabussissa nuoren erikoisen näköisen miehen (pitkä kaula on todellakin faux pas, vaikka eihän rassu sille mitään voi, mutta hattu oli ihan viimeistä huutoa), joka riitelee jonkun äijän kanssa (äh, nuo miehet, aina haastamassa riitaa), menee muualle istumaan kun paikka vapautuu (ei mikään sankari), ja sitten kirjoittaja näkee hänet myöhemmin toisesta bussista kun nuorukaisen kaveri neuvoo hänelle napin paikkaa (napin oikea korkeus on ihan must, jos tahtoo tulla vakavasti otetuksi). En toki ole mikään kirjallisuusarvostelija, mutta minusta kirjassa oli paljon toistoa, ja romantiikasta ei tietoakaan. Olihan siinä kaikenlaisia tyylejä, mutta minua kyllä henkilökohtaisesti kiinnostavat enemmän takkien ja hameiden tyylit. Missä se Voguen viimeisin numero onkaan?

Apostrofi. Oi blogi, sinä niin monien erilaisten ajatusten sähköinen ilmituoja, anna minun ilmaista mietteeni tästä kirjasta! Kerro, miten tämä on leikkiä kielellä, miten sivut kääntyvät vaikka tarina säilyy samana, miten tyyli muuttaa vaikutelmaa! Sano, oi kirjoitusten uskollinen ratsu, miten tämä joskus puudutti mutta usein myös viehätti! Välitä avaruuden läpi kulkevina aaltoina mielipiteeni siitä, että vain yhden tyylin käyttäminen tarinassa rajoittaa, mutta eri tyylien sopiva yhdistäminen tuo vaihtelua ja antaa mahdollisuuksia tehdä kirjoituksesta omanlaisensa, ja että tyyli myös sitoo ja muuntaa ajattelua ja vaikuttaa ymmärrettävyyteen!

Tajunnanvirta. Molly sanoi kyllä kyllä kyllä minä sanon kyllä ehkä totta tämä kirja on totta sillä tyyli peittää meidät ja tyyli näyttää meidät.

Puhekieli. Tää oli niinku ihan jees. Vähä tylsä.

Kirjan on suomeksi kääntänyt ilmeisesti hienosti vuonna 1991 Pertti Salmenranta nimellä Tyyliharjoituksia. Tämän englantilaisen version yhtä lailla taitava kääntäjä on Barbara Wright.

Blogikirjoituksia suomalaisesta versiosta: Lily, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä, Reader, why did I marry him?, Onko kaunosieluista kyborgeiksi?, Siniset helmet, Kirjakimalainen, Satun luetut...

1.7.20 lisätty tajunnanvirta (ei Queneaun kirjassa) ja puhekieli.

Raymond Queneau: Exercises in Style, 1981 (Exercises de style, 1947). New Directions Books. Kääntäjä Barbara Wright. Kansi: Denise Breslin. Alkukirjainpiirrokset: Stefan Themerson. 197 sivua.