Susan Herbert: Cats Galore. A Compendium of Cultured Cats, 2015

 

Tämä on kertakaikkisen ihana taidekirja, josta tekisi mieli liittää postaukseen kymmeniä kuvia. Englantilainen Susan Herbert (1945-2014) oli minulle ennestään tuntematon taiteilija, kunnes törmäsin yhteen hänen teokseensa jossakin yhteydessä, ja kirjastosta löytyikin upea yli 300-sivuinen hänen teoksiaan esittelevä kirja.

 

Miau Lisan salaperäinen hymy.

Sandro Botticellin Venuksen syntymä. Huomaa hännän strateginen sijainti.

 

Kirja koostuu kolmesta osasta: Cats in Art, Cats on Stage ja Cats in the Movies. Kuten nimistä ja kirjan kansikuvasta voi päätellä, Herbert on sijoittanut kissoja ihmisten paikalle länsimaisiin klassikoihin - tauluihin, näytelmiin, oopperoihin ja elokuviin. Useat kirjan alkuperäisteoksista ovat ikonisia, monien tuntemia teoksia, ja suuri osa kirjan viehätyksestä olikin siinä, kun bongaili itselleen tuttuja teoksia ja vertaili niitä mielessään alkuperäisiin tauluihin, joita oli mukana antiikista impressionisteihin, tai elokuvien tai näytelmien kohtauksiin. Mukana oli tosin myös minulle tuntemattomia tauluja, ja varsinkin oopperoiden kohtaukset olivat minulle aika vieraita (tietysti Carmenia lukuun ottamatta), mutta nämäkin maalaukset olivat hienoja ja herättivät halun tutustua alkuperäiseen teokseen.

Jan van Eyckin Giovanni Arnolfini ja hänen vaimonsa.

Jacques-Louis Davidin Marat'n kuolema.

Hihittelin usein kirjaa katsellessani (en sano lukiessani, koska lyhyen esipuheen lisäksi siinä on vain kuvatekstit, jotka nimeävät alkuperäisteokset) - en tiedä, miksi kissat ovat niin mainioita ihmisten paikalla, mutta ne vain ovat. Herbertin kissoissa on jonkinlaista viehättävää vakavuutta, luontevuutta, läsnäoloa ja tosissaan olemista. Lisäksi nämä vesivärimaalaukset ovat valtavan hyvin tehtyjä, Herbertin taito ja loistava tekniikka näkyvät niissä hyvin, samoin innostus maalaamiseen. Kissojen väritys heijastaa oivaltavasti hahmojen luonnetta, ja hauskan, alkuperäisestä poikkeavan yksityiskohdan teoksiin tuovat kissojen hännät. Taulujen hahmojen mahdolliset lemmikkieläimetkin ovat vähän erilaisia kuin alkuteoksissa...

Pidin pienenä Cary Grantin elokuvista, ja tunnistin heti kohtauksen Vaarallisesta romanssista.

Lisäintensiteettiä teoksiin tuo se, että kissat ovat hiljaa (ne eivät mielestäni puhu teoksissa, kuten eivät luonnossakaan) ja ne välittävät siis teoksen draaman vain ilmeillään ja asennoillaan. Herbert on hienosti saanut kissoistaan ilmeikkäitä, vaikka kissojen kasvoissa on paljon vähemmän liikkuvia lihaksia kuin ihmisillä - hänen kissojensa ilmeet ovat kuitenkin täysin luonnollisia, ja ilman vaatteita taulujen kissojen päät saattaisivat esittää oikeita kissoja - ja hän on hienosti myös saanut kissansa näyttämään luontevilta pystyasennossa sekä käsiään tai tassujaan käyttäessään. Omiakin kissoja katseli eri tavalla tämän kirjan jälkeen - millaisia intohimoja ja draamoja noiden keltaisten silmien takana piileekään?

Jos Audrey Hepburn olisi kissa...

 

Kirja on ulkoasultaan ylellinen: siinä on 326 värikuvaa, joista melkein kaikki ovat koko sivun kokoisia. Kirja oli niin hieno, että tilasin sen itselleni. Täältä löytyy lisätietoja Herbertistä sekä enemmän (ja parempia) kuvia hänen teoksistaan kuin minulla, ja tässä vielä Googlen kuvahaku.

Hamletin Ofelia hulluuden kourissa.

Edit 19.4.21, 15.5.21.

Susan Herbert: Cats Galore. A Compendium of Cultured Cats, 2015. Thames & Hudson. 320 sivua.

James Bowen: El mundo según Bob, 2014 (Bobin maailma) - ei pelkästään kissanystäville!

Okei, tiedän että olen outo kun luen englantilaisia kirjoja espanjaksi, mutta löysin tämän kirjan kirpparilta, ja aina kannattaa hyödyntää tilaisuus lukea kirja jollakin vaikeammalla kielellä. Olen lukenut aiemman Bobista ja sen omistajasta James Bowenista kertovan kirjan Katukatti Bob: kissa joka muutti elämäni (2014) heti tuoreeltaan, joten olin aika varma, että pitäisin tästä kirjasta, koska Katukatti Bob oli jäänyt mieleen todella positiivisena lukukokemuksena, ja näin kävikin. Tämäkin kirja on käännetty suomeksi nimellä Bobin maailma: viisaan kissan ja katusoittajan myöhemmät seikkailut (2016). Bobista kerrotaan myös parissa muussa kirjassa, ja siitä on näköjään tehty myös elokuva Katukatti Bob (2017).

Sitten asiaan. Kirjan minäkertojana on James Bowen, joka on syntynyt Englannissa, mutta muuttanut pienenä äitinsä kanssa Australiaan vanhempien erottua. Hän oli tullut nuorena takaisin Englantiin luodakseen uraa muusikkona, mutta oli päätynyt asumaan kadulle, alkanut käyttää huumeita ja ollut heroiinikoukussa ja kodittomana Lontoon kaduilla kymmenen vuotta. Luulisi, että kirja olisi synkkä, mutta sitä se ei ole.

Ensimmäisessä Bob-kirjassa kerrotaan siitä, kun vieroituksessa oleva Bowen tapaa asuntonsa porraskäytävässä loukkaantuneen kissan ja ottaa sen hoitaakseen, vaikka hänestä tuntuukin, että hän pystyy vain juuri ja juuri huolehtimaan itsestään. Tällä teolla on kuitenkin suuri positiivinen vaikutus hänen elämäänsä, ja Bobista tulee hänelle valtavan tärkeä. Kuulin joskus eräästä televisiohaastattelusta kauan köyhyydessä eläneen ja myöhemmin elämänsä järjestykseen saaneen naisen mielestäni todella hyvän määritelmän köyhyydestä - "kenelläkään ei ole sinulle mitään annettavaa eikä sinulla ole mitään annettavaa kenellekään" - ja Bob muuttaa tämän Bowenin elämässä. James saa Bobilta luottamusta, toveruutta, rakkautta, hellyyttä ja hauskuutta, ja Bob tarvitsee Jamesin huolenpitoa joka päivä. Bowen onkin todella vastuullinen ja tunnollinen kissanomistaja.

Tässä myöhemmässä kirjassa kerrotaan lisää Bobin ja Jamesin elämästä. Vaikka Bob esiintyykin joka luvussa, kirja ei ole varsinaisesti kissakirja, vaan enemmänkin kuvaus Bowenin elämästä Bobin kanssa, millaisena se on mielestäni oikein kiinnostava. Bowen työskentelee The Big Issue -lehden myyjänä Lontoon kaduilla - todellakin työskentelee, mitä sivullinen ei ehkä ymmärrä. Myyjät joutuvat ostamaan lehdet omilla rahoillaan ja arvioimaan niiden menekin. Bowenilla on pitkä työmatka, ja hän myy lehtiä päivittäin tuntikausia kadulla sateessa, lumituiskussa ja helteessä, myös huonokuntoisena, koska rahaa on aina vain sen verran että hän tulee Bobin kanssa toimeen, eikä vapaapäiviin juuri ole varaa. Helsingin Iso Nro -lehden myyjiin suhtautuu ihan toisin tämän kirjan luettuaan, ja oma elämäni on paljon helpompaa kuin Bowenin elämä. Bowenilla on melkein aina Bob mukanaan (koska se itse haluaa tulla mukaan, Bowen ei pakota sitä mihinkään), mikä saa ihmiset suhtautumaan häneen positiivisemmin ja kiinnostuneemmin ja tekee työstä varmasti hauskempaa. Välillä hän tekee pieniä temppuja Bobin kanssa.

Ehkä arvokkainta kirjassa on se, että se saa ymmärtämään, että myös huumeidenkäyttäjät, sellaiset ihmiset joita ei yleensä näe eikä edes tahdo nähdä, ovat tärkeitä ja monipuolisia ihmisiä kuten kaikki muutkin, eikä huumekoukkuun jääminen tarkoita välttämättä lopullista kurjuutta. Vaikka olisi käyttänyt heroiinia kymmenen vuotta, on mahdollista lopettaa ja elää parempaa elämää. Yhteiskunnan silmissä Bowen ei ole arvokas - entinen asunnoton narkkari, jolla ei ole koulutusta eikä vakituista työpaikkaa - mutta silti hän jaksaa tehdä töitä, yrittää päästä kokonaan kuiville myös heroiinin korvikkeista ja selvitä elämästä huolimatta jatkuvasta epävarmuudesta ja turvattomuudesta. Bob varmasti auttaa tässä paljon: kissat ja koirat eivät välitä ihmisen menneisyydestä, ulkonäöstä tai varakkuudesta, vaan pitävät ihmisestä puhtaasti hänen itsensä vuoksi. Bowen sanookin kirjassa, että Bob valitsi hänet.

James Bowen tuntuu oikein sympaattiselta ja mukavalta ihmiseltä, ja hänelle toivoo hyvää. Hän on rehellinen ja avoin, ei kaunistele menneisyyttään tai huumeiden käytön todellisuutta, ei puolustele itseään tai syyttele muita, hän on kiltin ja ystävällisen tuntuinen ja hän pitää lukemisesta (pelien pelaamisen lisäksi). Kirja on kiinnostava ja hyvin kirjoitettu ja omasta mielestäni tosi liikuttava ja tunteisiin vetoava olematta imelä tai lälly. Kissanystävät varmasti tarttuvat tähän, mutta muidenkin kannattaa kokeilla tätä (tai tuota ensimmäistä kirjaa). Kirja kertoo rohkeudesta elää ja selvitä vaikeista kokemuksista sekä molemminpuolisesta ystävyydestä, luottamuksesta ja huolenpidosta, eikä näiden asioiden arvoa vähennä se, että ne ovat lajienvälisiä eivätkä ihmistenvälisiä. Kirja ja Bob ovatkin saaneet ystäviä ympäri maailmaa.

Monien vuosien ajan minulla oli ollut elämässäni vain vähän näitä kolmea arvokasta asiaa - uskoa, toivoa ja rakkautta. Mutta sitten kohtalon käänne antoi minulle kaikki kolme yhdellä kertaa. Kaikki ne ruumillistuivat vallattomassa, leikkisässä, viisaassa ja joskus ärtyisässä mutta aina uskollisessa kissassa, joka oli auttanut minua muuttamaan elämäni.
          Bob oli auttanut minua saamaan takaisin uskon itseeni ja maailmaan, joka minua ympäröi. Se oli näyttänyt minulle toivon, kun olin itse kykenemätön näkemään sitä. Mutta ennen kaikkea se oli antanut minulle ehdotonta rakkautta, jonka jokainen meistä ansaitsee. (260, käännös minun)

Kuva: takakansi

Bowen puhuu kirjassa Blue Cross -nimisestä eläintensuojelujärjestöstä, jonka autoklinikat kulkevat ympäri Lontoota ja muuallakin Iso-Britanniassa. Vähävaraiset voivat viedä eläimensä hoidettaviksi näille klinikoille, ilmeisesti ilmaiseksi, ja saada myös tietoa eläinten oikeasta hoidosta. Tämä kuulostaa mainiolta ajatukselta, koska Bowenilla ei olisi varmasti muuten ollut rahaa eläinlääkärimaksuihin, ja ilman Bobia hän ei olisi ehkä selvinnyt elämänsä vaikeuksista - hän sanoo kirjassa, että Bob on pelastanut hänet. Kirjassa puhutaan parista muustakin asunnottomasta, jolla on lemmikkieläin ja olen joskus nähnyt kuvia englantilaisista tai amerikkalaisista kodittomista koirineen, ja voi uskoa, että kodittomalle lemmikin ystävyys on kullanarvoista ja sille on myös tärkeää saada hoitoa tarvittaessa.

Melkein jokaiseen lukuun liittyy piirroskuva. Muita kirjoituksia kirjasta ainakin täällä: Kirjavinkit, Kirjakaapin avain, Tuntematon lukija, Anna minun lukea enemmän, Elämä on ihanaa.

Lisäys 3.10, 5.10. ja 25.10.20.

James Bowen: El mundo según Bob. Las nuevas aventuras del astuto gato callejero y su amigo, 2014 (The World According to Bob, 2013). La esfera de los libros. Käännös espanjaksi: Paz Pruneda. Piirrokset: Dan Williams. 264 sivua.