Herald Eelma: Kalevalan kuvat, 1987

Jatkoin vähittäistä tutustumistani Kalevalan maailmaan. Kalevala on käännetty jo 60 kielelle, joskus useammankin kerran samalle kielelle, ja sellaisena se on käännetyin suomalainen teos. Käännökset on monesti myös kuvitettu. Vuonna 1985 Virossa käännettiin Kalevala uudestaan, ja Kalevalan kuvat -kirjaan on koottu tunnetun virolaisen taiteilijan Herald Eelman tähän vironnokseen(?) piirtämät kuvat.

Maailman synty sotkanmunasta.

Eelma perehtyi aiheeseensa perusteellisesti ja myös luki Kalevalan läpi 3-4 kertaa (s. 10). Hän löysi oman lähestymistapansa aiheeseen ja teki yksityiskohtaisia lyijykynäpiirroksia kiinnittäen tarkasti huomiota siihen, että puvut ja esineet olivat ajanmukaiset. Aiheiden valinnan ongelman hän ratkaisi niin, että teki yhden kuvan jokaiseen Kalevalan 50 runosta; kirjassa kuvien teksteinä on käytetty kuvaan liittyviä Kalevalan säkeitä.

Väinämöinen.

Oma Kalevala-kuvani on niin Gallen-Kallelan kuvien suodattama (ja Eelmankin oli vaikea irrottautua hänen Kalevala-kuvistaan), että toisenlaisia kuvia voi olla vaikea hyväksyä, mutta pidin näistä kyllä: kuvat ovat taitavasti tehtyjä, hyvin sommiteltuja ja joskus kauniitakin, vaikka värillisinä ne voisivat olla vielä kiinnostavampia.

Lemminkäinen ja Pohjan neito.

Virolaisilla on oma Kalevipoeg-eepoksensa, mutten tiedä siitä mitään. Pitäisi joskus ottaa selvää, onko sillä yhtäläisyyksiä Kalevalan kanssa vai onko se ihan oma tarinansa, ehkä jälkimmäistä.

Väinämöinen ja Antero Vipunen.

Herald Eelma: Kalevalan kuvat, 1987. Taiteilijan esittely ja haastattelu: Tauno Lähteenkorva. Kustannusosakeyhtiö Pohjoinen. 119 sivua.

Pertti Rajala: Kalevala, 2002 (selkokirja)

Kalevala on osa suomalaista kulttuuria, ja jokin aika sitten halusin saada selville tärkeimmät Kalevalan tapahtumat, mutten kuitenkaan halunnut lukea koko kirjaa (ainakaan tällä hetkellä, se on kuitenkin alkanut hieman kiinnostaa). Kirjastosta löytynyt selkokielinen Kalevala sopi tähän tarkoitukseen mainiosti - reilut satasivuisesta kirjasta saa melko nopeasti ja kivuttomasti käsityksen Kalevalan tärkeimmistä sankareista ja siitä, mitä he opuksessa tekevät. Tiesin toki tunnetuimpien tarinoiden tapahtumat pääpiirteissään ennestäänkin ihan Gallen-Kallelan maalaustenkin takia.

Kun selkotyyliin tottuu, se on helppolukuista ja sujuvaa, ja Pertti Rajala on tehnyt hyvää ja huolellista työtä muuttaessaan tämän paksun runomuotoisen teoksen selkosuomeksi ja tehdessään sen sanastoltaan nykylukijalle helposti lähestyttäväksi (vaikka kaikki kirjan sanat eivät ymmärrettävästi kuulukaan ihan perussanastoon).

Rajala on sijoittanut tekstin lomaan mukavasti paljon lainauksia Kalevalan tekstistä, ja yllätyin siitä, miten monet tutut sanonnat ovat peräisin siitä, esimerkiksi nämä: Moni on kakku päältä kaunis, pelkkää silkkoa sisältä; lähteä soitellen sotaan; olla kallella kypärin; ei sinä ilmoisna ikänä, kuuna kullan valkeana. Kun sanontojen alkuperän tietää, on helppo huomata niiden Kalevalan runoille ominainen alkusointu.

Mainiossa #Karanteenitaidetta-haasteessa on myös pari Gallen-Kallelan Kalevala-teoksia toisintavaa kuvaa. Pertti Rajalan haastattelu ja asiaa selkokielestä ja selkokirjoista tässä. Myös Tuijata on haastatellut Pertti Rajalaa.

Karanteenitaidelinkki lisätty 9.11.21, haastattelulinkit 10.11.21.

Pertti Rajala: Kalevala. Selkokirja, 2002. BTJ Kirjastopalvelu Oy. Kansi: Tuija Sorsa. 112 sivua.