Tämä oli yllättävän mukava välipalakirja, vaikkei se alkusivuillaan minua innostanutkaan. Enemmän kuin potenssilääkejuoneen siinä keskitytään vanhojen ihmisten elämään, ja naureskelin usein lukiessani, koska siskosten ajattelu- ja elintavat muistuttivat joskus omien vanhempien sukulaisteni tapoja. Siskosten elämät myös muuttuvat kirjan kuluessa: verrattuna alun säntillisyyteen he ovat kirjan lopussa villejä bilettäjiä - eli valvovat joskus tavallista myöhempään, käyttävät ajoittain alkoholia ilman terveyssyytä ja suovat itselleen myös tavaroita tai asioita, joita eivät välttämättä tarvitse. Heidän vähittäistä muutostaan sekä luonteiltaan erityyppisten Tildan ja Elidan kanssakäymistä oli hauska seurata.
Kirjan henkilöt olivat mukavia. Harvemmin romaaneissa kuvataan vanhusten elämää, ja kirja oli hyvä muistutus siitä, että maailmassa asuu muitakin kuin nuorehkoja työn stressaamia kaupunkilaisia. Kirjan huumori ei ole alentuvaa, vaan kirjailija on topakoiden, omantunnontarkkojen ja omanarvontuntoisten, vaikkakin helposti huolestuvien siskosten puolella. Raija Rintamäen käännös oli hyvä, hän on esimerkiksi aiheeseen sopivasti käyttänyt sisarusten puheessa muotoja "Siitä mitään vaivaa ole", "vieras on hyvä ja ottaa" ja tekstissä sellaista värikästä verbiä kuin "ryystää" (s. 56-57).
Muutkin ovat nauttineet kirjan lämminhenkisyydestä, leppeydestä ja hauskuudesta (mutta listan viimeinen bloggari olisi kaivannut kirjaan enemmän absurdiutta ja yllätyksellisyyttä): Kirja vieköön, Mummo matkalla, Kirjoihin kadonnut, Kirjasähkökäyrä, Lukutoukan kulttuuriblogi, Lily, Mari A:n kirjablogi, Aamunkajon lukukokemukset, Kirjainten virrassa.
Blogilinkit lisätty 13.3.22.
Karin Brunk Holmqvist: Pieni potenssipuoti, 2011 (Potensgivarna, 2004). Bazar. Suomentaja: Raija Rintamäki. 245 sivua.
