Mervi Heikkilä & Anne Leinonen: Kauhumaan kartta. Kirjoita jos uskallat, 2019

Tykkään lueskella kirjoitusoppaita aina välillä, vaikken kirjailijaksi aiokaan, joten kirjastosta tarttui mukaan tällainen lapsille suunnattu kauhukirjoitusopas. Mervi Heikkilä ja Anne Leinonen ovat molemmat kirjoittaneet kauhukirjallisuutta ym., joten he sopivat hyvin opastamaan tämän genren saloihin. 

Kirjassa käsitellään monipuolisesti mutta silti hyvin lyhyesti ja ytimekkäästi kirjoittamisen eri puolia: ideoiden keksimistä, henkilöitä, näkökulmaa ja kertojaa, tiedonhankintaa, miljöötä, kansanperinnettä, jännitettä ja konfliktia, rakennetta ja juonta, tyyliä sekä tarinaa kokonaisuutena. Kirjan lopussa kerrotaan yhteydenotosta kustantajaankin. Hyvin tärkeä osa kirjaa ovat jokaiseen lukuun liittyvät tehtävät, joiden vaikeustaso vaihtelee yhdestä kolmen pääkallon tehtäviin. Tehtäviä on paljon ja jos niitä ryhtyy tekemään, oppii varmasti paljon asiasta ja saa hyvää kirjoittamisharjoitusta. Osan tehtävistä voi tehdä ryhmätyönä, ja tarvittaessa voi vielä lohkaista kurpitsalta ideoita, jos on jumissa kirjoituksensa kanssa. Monet kirjan neuvoista ja tehtävistä sopisivat mielestäni (sovellettuina) yleensäkin kirjoittamiseen, ei vain kauhukirjallisuuden sepittämiseen.

Kirjan huolellista suunnittelua, jäntevää rakennetta ja ulkoasua täytyy kehua. Kirjan läpikäyvänä teemana on matka Kauhumaan halki, ja luvut ja niiden aiheet rytmittyvät Kauhumaan eri paikkojen mukaan. Jokaisen luvun alussa on paikkaan liittyvä pieni tarina ja kuvittaja Brocin hieno mustavalkoinen kuva - kuvitus tekee kirjasta pienen taideteoksen.

Esipuheen mukaan kauhu tekstilajina kiinnostaa lapsia ja nuoria ja innostaa myös kirjoittamaan, myös sellaisia oppilaita, joille kirjoittaminen ei yleensä ole helppoa. Kirjan kohderyhmänä ovat yli kymmenvuotiaat kirjoittajat. Kirjalla on sisarteos Pieni taikakauppa, joka johdattaa fantasian ja satujen kirjoittamisen maailmaan.

Helmet-haaste 16. Kirjassa kirjoitetaan kirjaa.

Mervi Heikkilä & Anne Leinonen: Kauhumaan kartta. Kirjoita jos uskallat, 2019. Haamu. Kuvitus: Broci. 95 sivua.

Alan Maley and Alan Duff: The Inward Ear. Poetry in the language classroom, 1990 (1989)

Tämä runojen käyttöä kieltenopetuksessa käsittelevä kirja kertoo siitä, että vanhemmista kirjoista voi löytää aarteita. Se jakautuu kahteen isompaan kokonaisuuteen, aluksi julkaistujen kirjailijoiden runojen käyttöön tunneilla, johon se tarjoaa monta eri lähestymistapaa, ja sitten erilaisiin malleihin, joiden avulla kielenopiskelijat voivat itse kirjoittaa runoja.

En tiedä, miten nämä tehtävät sopisivat kieltenopetukseen, koska monet niistä tuntuvat aika vaikeilta, mutta lukiessani runokirjaa Maailmankirjallisuuden mestarilyriikkaa minusta oli hauska soveltaa äidinkielelläni joitakin kirjan harjoituksia sen runoihin. Kaikkia kirjan tehtäviä ei voi tehdä yksin (monet vaativat opettajan esivalmisteluja tai ryhmätyöprosessia), mutta osan voi. Esimerkkejä: Millaiset kuvat sopisivat runoon? Millaisen videon tekisit siitä? Mitkä ovat 'onnellisia' tai 'surullisia', konkreettisia tai abstrakteja sanoja runossa? Jos runo kertoo tarinan, missä järjestyksessä tapahtumat ovat? Onko siinä takaumia tai toistoja? Valitse runosta rivi tai lause, joka sopisi kirjan nimeksi, laulun kertosäkeeksi tai viestiksi postikorttiin. Muuta runo sanomalehtiuutiseksi, sähkösanomaksi, kirjeeksi tai puhelinkeskusteluksi.

Kirjan ideana on se, että runoa - edes vieraskielistä - ei tarvitse kunnioittaa tai pelätä, vaan sen kanssa voi tehdä erilaisia asioita ja näin päästä siihen paremmin sisään ja samalla oppia ymmärtämään sitä paremmin. Kielitaitokin varmasti kehittyy samalla, jos tämän tekee vieraalla kielellä, ja keskustelut muiden kanssa varmaan syventäisivät runon ymmärtämistä.

Kirjan jälkiosan runojenkirjoitustehtäviä (joita on 66 sivua!) en ainakaan vielä tehnyt, vaikka niitäkin voisi ehkä joskus kokeilla. Olen kuitenkin joskus aiemmin kirjoittanut annetun mallin pohjalta - ohjeena oli lukusanojen käyttö rivien alussa - ranskankielisen "runon", mikä oli yllättävän kiva kokemus aika huonollakin ranskantaidolla (paremmin ranskaa osaavat löytävät siitä varmasti virheitä). Runona se ei ole kovinkaan kummoinen - en osaa kirjoittaa runoja edes suomeksi - mutta tehtävä sai pohtimaan sanoja, niiden käyttöä ja merkitystä ja tuntui luovalta, ranskan kieli tuntui jonkin verran läheisemmältä ja omemmalta tämän tekemisen jälkeen, ja tulos oli kokonaan omani, joten pidän siitä ja siitä tilasta, jonka se luo ympärilleen. Pidän kieltenopiskelusta, mutta kielenopiskelutehtävät ovat usein aika proosallisia, joten tämä oli vaihtelua tavallisempiin tehtäviin.

La mer

Une étendue enorme de bleu.
Deux grandes formes de la vie.
Trois îles solitaires.
Quatre bateaus.
Cinq etoiles en le ciel.
Milliones et milliardes de connaissances separées, unis pour le bleu.

Alan Maley and Alan Duff: The Inward Ear. Poetry in the language classroom, 1990 (1989). Cambridge Handbooks for Language Teachers. Cambridge University Press. 186 sivua.

Tapani Bagge: Se murhaa joka osaa. Dekkarin tekemisen taito, 2016

Tämän kirjan postaus ehtii vielä dekkariviikolle. Kirjoitusoppaita on mielestäni hauska joskus lukea, vaikkei itse aikoisikaan kirjoittaa. Tässä kirjassa mm. aikuisten ja lasten dekkareita kirjoittanut kirjailija Tapani Bagge (tämä on hänen sadas kirjansa!) kertoo monipuolisesti ja viihdyttävästi, vaikkei kovin syvälle menevästi, dekkarien kirjoittamisesta. Kirjan alussa hän kertoo lyhyesti (26 sivua) dekkarien lajityypeistä. Vaikka lista on varsin kattava, siitä puuttuvat lääketieteelliset dekkarit eli dekkarit, joissa rikos ratkaistaan lääketieteen avulla ja ratkaisijana on lääkäri. Niiden puute kiinnitti huomiotani, koska olen itse lukenut viime vuosina tähän lajityyppiin kuuluvia Robin Cookin dekkareita.

Bagge käsittelee kirjassa henkilöiden luomista, näkökulmaa, aihetta, taustatyötä, juonen rakentamista, tyyliä, miljöötä, dialogia yms. Hän kertoo myös muiden kirjailijoiden – esim. Mika Waltarin, Ronald A. Knoxin, S.S. Van Dinen, Elmore Leonardin ja Jarkko Sipilän – käsityksistä dekkareiden kirjoittamisesta, ja kirjan sivuilla ovat sulassa sovussa Aristoteles ja Lajos Egri, molemmat omanlaisiaan kirjoitusoppaita kirjoittaneet. Monen luvun lopussa on luvun aiheeseen liittyvät 1-4 kirjoitustehtävää.

Baggen kirja on hyvin helppo- ja nopealukuinen, ja minusta sitä oli kiinnostava lukea ihan dekkarin lukijan näkökannalta ja miettiä, miten lukemieni dekkareiden kirjoittajat ovat ratkaisseet Baggen käsittelemät asiat kirjoissaan.

Muita kirjoituksia ainakin täällä: Kuiske, Dekkaritalo, Kirsin kirjanurkka, Kirjailija Raija Hautala. Kirjasta pidettiin, ja monet pitivät tätä hyvänä ja hyödyllisenä tietopakettina myös yleensä kirjoittamisesta kiinnostuneille. Kirsin kirjanurkassa kirjasta löydettiin myös parantamisen varaa.

Tapani Bagge: Se murhaa joka osaa. Dekkarin tekemisen taito, 2016. Docendo. Kannen kuva: Ossi Hiekkala. 211 sivua.