Edellisestä bloggauksesta on hujahtanut melkein kuukausi, ehkä ennätys bloggaustauoissani. Varsinkin tässä kuussa ja muutenkin tänä keväänä töissä on ollut niin kiire sekä omassa elämässä ja töissä niin paljon ajateltavaa, että olen lukenut paljon vähemmän kuin tavallisesti. Ja vaikka olen tietysti lukenut kirjoja, en ole bloggannut kaikista lukemistani (nytkin hyppään muutaman yli, että pääsisin vihdoin ajan tasalle), koska siihen ei ole tuntunut riittävän aikaa tai energiaa. Omat haasteenikin ovat tällä hetkellä aivan hunningolla, eikä tilanne ehkä heti parane. Nyt olen kuitenkin alkanut taas kaivata kaikkien hyllyssä odottavien ihanien kirjojen lukemista ja niistä kirjoittamista sekä siihen liittyvää syventymistä, ajattelua ja pohdintaa. Kirjoista saa usein enemmän irti, kun niistä kirjoittaa. Työkiireetkin hellittävät kuun lopussa.
Taustan selvittämisen vuoksi avaudun tässä nyt myös aika paljon liikuntahistoriastani. Parikymmentä vuotta sitten painoin melko yllättäen kolmisenkymmentä kiloa enemmän kuin ennen. Ihme kyllä olin tuntenut itseni lihavammaksi aikaisemmin, silloin kun olin ollut tuohon silloiseen tilanteeseen verrattuna tosi laiha (koska sukulaisillani ja varsinkin lapsuudenperheelläni oli kummallinen käsitys lihavuudesta ja laihuudesta), ja tajusin että lihavuus ja laihuus on suhteellista eikä loppujen lopuksi niin kauhean merkityksellistä. En halunnut ryhtyä pidemmille tai lyhemmille laihdutuskuureille, koska olin kokeillut laihduttamista melko hoikkana muutaman kerran ja se oli mielestäni syvältä, hyödytöntä ja vei aivoenergiaa, mutta halusin tehdä jotain, joten päätin ruveta liikkumaan enemmän. Ihana koirani vei minua kyllä lenkeille joka päivä ja tein kesäisin jonkin verran puutarhatöitä, mutta muuten en juurikaan harrastanut liikuntaa.
Liikunnan aloittaminen oli minulle tärkeä päätös, koska koulun liikuntatunneilta olin saanut sellaisen käsityksen, että olen huono liikunnassa enkä osaa mitään ja näytän tyhmältä, kun yritän tehdä jotain muuta kuin kävellä. Tuo käsitys ei ollut mitenkään tuulesta temmattu, koska minulla on aina ollut huono koordinaatio ja tasapainoaisti. Siksi päätin lainata kirjastosta jumppakirjoja ja liikkua kotona neljän seinän sisällä, muiden näkemättä. Aluksi liikunta saattoi hyvinkin tuntua pakkopullalta (olin asettanut itselleni tietyn aikarajan, 15 tai 30 minuuttia päivässä, jonka aikaa minun pitää jumpata), mutta sitten innostuin siitä, jumppasin usein paljon pidemmän ajan kuin olisi tarvinnut, tunnin tai joskus parinkin kerralla, ja aloin vähitellen jopa nauttia siitä ja tarvita sitä - kun olin kipeänä, kaipasin jumppatuokioita, hengästymistä ja kehoni muovaamista eri asentoihin. Ja kaikkea voi oppia, koordinaationi ja tasapainoni ovat nyt parempia kuin ennen.
Yksi hyvin tärkeä osa jumppahetkiäni on musiikki. En ole koskaan ollut innokas musiikin kuuntelija enkä ole teinivuosien jälkeen kuunnellut paljonkaan musiikkia (lukiessa musiikki häiritsee :-) ), mutta koska jumppa oli ja on mielestäni aktiviteettina kuitenkin suhteellisen tylsää, halusin yhdistää siihen musiikin kuuntelun. Ihan minkä tahansa musiikin - lainasin ja lainaan edelleen kirjastosta eri genreihin kuuluvia (suomalaisia ja ulkomaisia, poppia, rokkia, elokuvamusiikkia, etnistä ja klassista musiikkia) cd-levyjä aakkosjärjestyksessä, myös todella monia sellaisia joihin en olisi koskaan muuten tarttunut. Vaikka mukana on ollut paljon sellaista musiikkia, joka ei kiinnosta minua (hyppään kappaleiden yli, jos en pidä niistä), olen löytänyt tällä keinolla myös paljon ihanaa, minulle uutta musiikkia sekä laulajia.
Kotijumppa sopii minulle, koska minulla ei ole juurikaan kärsivällisyyttä toistaa samaa liikettä kerta toisensa jälkeen, ja kotona voin tehdä mitä liikkeitä haluan. Ja milloin haluan - tunnen oloni energisimmäksi usein aika myöhään illalla, jolloin ohjattua liikuntaa ei ole, tai satunnaisina aikoina. Liikuntani ei koskaan ole ollut kovin tavoitteellista tai ohjelmallista, koska jos olisin pyrkinyt jonkin tietyn ohjelman noudattamiseen, en todennäköisesti olisi pystynyt pitämään sitä yllä ja koko homma olisi jäänyt. Mutta ajattelin, että jos jumppaan, voimistelen tai teen voimaharjoituksia joka päivä, mitä tahansa, se on ihan tarpeeksi hyvä, niin kuin on ollutkin.
Olen rohkaistuttuani käynyt muutaman kerran ryhmäliikuntatunneilla, jotka ovat olleet tavallaan ihan kivoja, mutta niissä musiikki on ollut ihan hirvittävän kovalla (mietin korvatulppien käyttämistä, mutten kehdannut, enkä sitten olisi varmaan kuullut ohjeitakaan). Ja olen myös harrastanut sulkapalloa ja pyöräilyä aika paljon.
Olen laihtunut liikkumalla, puoli kiloa tai kilon vuodessa. Liikunta sinänsä ei siis ole ainakaan minulle millään tavalla tehokas tapa laihtua, mutta se on kivaa, antaa energiaa ja on saanut minut tuntemaan oloni kehossani luonnollisemmaksi ja paremmaksi. Nykyään, kun olen melkoisesti laihempi kuin tuolloin aiemmin, harrastan ristiriitaisesti kovatahtista liikuntaa paljon vähemmän kuin silloin kun olin lihavampi enkä myöskään enää kaipaa jumppahetkiä samalla tavalla kuin vuosia sitten. En kuitenkaan myöskään enää pelkää tai häpeä liikkumista, jumppaan aina silloin tällöin ja pidän siitä. Varsinkin venyttely tekee aina hyvää ja sitä pitäisi tehdä enemmän, myös ja varsinkin väsyneenä.
Ja sitten tähän kirjaan, josta kertominen vie ehkä kymmenen prosenttia koko kirjoituksesta. Kirjassa on useita lihasvoima- sekä venyttelyharjoituksia keskivartalolle, jaloille ja ylävartalolle. Jokainen pääteema on jaettu aloittelijoiden ja pidemmälle ehtineiden liikkeisiin, eli eri osioita on yhteensä kaksitoista, ja kirjan lopussa on myös harjoitusohjelmia eri lihasryhmille ja molemmille vaikeustasoille. Kirja on oikein hyvin tehty - kuvia on paljon, ne esittävät liikkeet havainnollisesti ja ohjeet ovat selkeät. Liikkeet ovat rauhallisia eivätkä mitenkään mahdottomia, mutta kuitenkin mukavan haastavia, joten tämä on hyvä kirja niihin tilanteisiin, kun ei jaksa tai halua tehdä kovin vaikeita juttuja. Kirjan asenne on lempeän kannustava, joten se sopii hyvin myös ihmisille, jotka haluavat aloittaa tällaisen liikunnan ja tutustua hyviin muttei liian vaikeisiin lihasvoima- ja venyttelyliikkeisiin.
Pari pientä lisäystä 21.5.23.
Melissa Cosby: Stretching & Toning For Flexibility & Definition, 2005. Greenwich Editions. Kannen tekijää ei kerrottu. 160 sivua.
Liikunta on kyllä jännä juttu! Siihen liittyy niin paljon ajatuksia, tunteita ja asenteitakin. Ite tykkään kävelystä ja frisbeegolffista eniten. Otin taas Yogaian ja sieltä oon tehny keppijumppaa ja joogaa. Tykkään tehä sillain, että laitan jonku tallenteen sieltä päälle ja teen itekseni mukana.
VastaaPoistaJoo, se on parasta kun löytää omat lajinsa ja omat tapansa liikkua. Itse en juuri tykkää kävelystä muuten kuin koiran kanssa, mutta onneksi valinnanvaraa on paljon :-) . Ja liikuntaan tosiaan liittyy kaikenlaisia tunteita ja ehkä estojakin jostain nuoruusvuosilta, mutta yleensä ottaen se on hauskaa.
Poista