Muistiinpanot.
Ranskalainen heppu, kuuluisa. Kokeili kaikenlaista. OuLiPo. Sama
tarina, 99 eri versiota.
Sivuhuomautukset.
Tämä kirja on klassikko ja Ranskan myydyimpiä (ulkona on tosi kiva
ilma). Kirjassa kerrotaan 99 eri tyylillä, useimmiten
kirjallisella,
sama tarkoituksellisen mitäänsanomaton tarina (voisi mennä syömään jotain).
Jotkin tyylit ovat paljon ymmärrettävämpiä ja sujuvampia kuin
toiset ja jotkin, kuten esimerkiksi
kirjainpermutaatiot, ovat lähes täysin käsittämättömiä (onkohan tää nyt
tärkeää). Siis: Miten me puhumme asioista kun puhumme asioista?
Naisellinen.
Queneau oli kyllä ihan hyvännäköinen mies, sellaisella älykkömäisellä tavalla. Ai kirja? No, siinä oli paljon sanoja ja
luulen ymmärtäneeni tarinankin ihan hyvin: kirjoittaja näkee
ruuhkabussissa nuoren erikoisen näköisen miehen (pitkä kaula on
todellakin faux
pas,
vaikka eihän rassu sille mitään voi, mutta hattu oli ihan
viimeistä huutoa), joka riitelee jonkun äijän kanssa (äh, nuo
miehet, aina haastamassa riitaa), menee muualle istumaan kun paikka
vapautuu (ei mikään sankari), ja sitten kirjoittaja näkee hänet
myöhemmin toisesta bussista kun nuorukaisen kaveri neuvoo hänelle
napin paikkaa (napin oikea korkeus on ihan must, jos
tahtoo tulla vakavasti otetuksi). En toki ole mikään
kirjallisuusarvostelija, mutta minusta kirjassa oli paljon toistoa,
ja romantiikasta ei tietoakaan. Olihan siinä kaikenlaisia tyylejä,
mutta minua kyllä henkilökohtaisesti kiinnostavat enemmän takkien ja hameiden tyylit. Missä se Voguen
viimeisin
numero onkaan?
Apostrofi.
Oi blogi, sinä niin monien erilaisten ajatusten sähköinen
ilmituoja, anna minun ilmaista mietteeni tästä kirjasta! Kerro,
miten tämä on leikkiä kielellä, miten sivut kääntyvät vaikka
tarina säilyy samana, miten tyyli muuttaa vaikutelmaa! Sano, oi
kirjoitusten uskollinen ratsu, miten tämä joskus puudutti mutta
usein myös viehätti! Välitä avaruuden läpi kulkevina aaltoina
mielipiteeni siitä, että vain yhden tyylin käyttäminen tarinassa
rajoittaa, mutta eri tyylien sopiva yhdistäminen tuo vaihtelua ja
antaa mahdollisuuksia tehdä kirjoituksesta omanlaisensa, ja että
tyyli myös sitoo ja muuntaa ajattelua ja vaikuttaa
ymmärrettävyyteen!
Tajunnanvirta. Molly sanoi kyllä kyllä kyllä minä sanon kyllä ehkä totta tämä kirja on totta sillä tyyli peittää meidät ja tyyli näyttää meidät.
Puhekieli. Tää oli niinku ihan jees. Vähä tylsä.
Tajunnanvirta. Molly sanoi kyllä kyllä kyllä minä sanon kyllä ehkä totta tämä kirja on totta sillä tyyli peittää meidät ja tyyli näyttää meidät.
Puhekieli. Tää oli niinku ihan jees. Vähä tylsä.
Kirjan
on suomeksi kääntänyt ilmeisesti hienosti vuonna 1991 Pertti Salmenranta nimellä Tyyliharjoituksia.
Tämän englantilaisen version yhtä lailla taitava kääntäjä on Barbara
Wright.
Blogikirjoituksia suomalaisesta versiosta: Lily, 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä, Reader, why did I marry him?, Onko kaunosieluista kyborgeiksi?, Siniset helmet, Kirjakimalainen, Satun luetut...
1.7.20 lisätty tajunnanvirta (ei Queneaun kirjassa) ja puhekieli.
Raymond Queneau: Exercises in Style, 1981 (Exercises de style, 1947). New Directions Books. Kääntäjä Barbara Wright. Kansi: Denise Breslin. Alkukirjainpiirrokset: Stefan Themerson. 197 sivua.
Lukaisin kiireellä muitakin noista mainitsemistasi esittelyistä ja tuli S-bussista ja ruuhka-ajasta mieleen S-market ja ruoka-aika. Tämä johtuu siitä, etten ole itse älykkäännäköinen vaan läski.
VastaaPoistaKuopion kirjastosta näyttäisi löytyvän kyseisen kirjailijan teos Zazie-tyttösestä. Jos vielä kirjastojen avauduttua muistan sen, saatan vaikka lainatakin, mistäpä sitä tietää. Lukemassasi kirjassa (joka kyllä sekin Kuopiosta on joskus lainattavissa) näyttää olevan 209 sivua, joten aika huolella on aihetta maltettu käsitellä. Katsoo nyt mitä haaviin kahahtaa.
Ilmeisesti sekä tämä että Zazie kuuluvat aika lailla ranskalaisten yleissivistykseen. Tätä ei kannata lukea kerralla, vaan pätkissä, muuten se napin oikea korkeus ym. alkaa tosiaan olla liikaa, mutta tämä on ideana kiinnostava ja myös toteutuksena onnistunut. Se saa pohtimaan kieltä ja kielen käyttöä ja on usein hauskaa luettavaa. Voisin itsekin ehkä lukea tämän vielä myös suomeksi, koska blogien lainaukset suomennoksesta tuntuivat hyviltä.
VastaaPoistaJa tervetuloa kommentoimaan. Pään sisällöllä on kuitenkin enemmän väliä kuin elopainolla tai ulkonäöllä, vaikka Pariisiin tuntuvatkin sopivan tuollaiset queneaulaiset älykkötyypit paremmin kuin me suomalaiset pulliaiset, ja naisena olen tuntenut itseni aina alipukeutuneeksi silloin joskus kun olen lähtenyt etelämmäs Eurooppaan.
VastaaPoistaMainio bloggaus mainiosta kirjasta, suomeksi olen lukenut (ja Zazien kanssa, vaikka siinä lopulta taidan pitää leffasta enemmän), ja suomennos on tosiaan toimiva. Ei tätä tosiaan ihan putkeen joka tarinaa jaksanut lukea, muutamia ensimmäisiä ja sen jälkeen alkoi selailla ja silmäillä että mitäs eri tyylejä onkaan keksitty...mutta myös kirja jonka voisi hyvin pitää omassa hyllyssä aika ajoin selailtavana :)
VastaaPoistaPostausta kirjoittaessani tulin ajatelleeksi, että tyylejä olisi vielä muitakin kuin Queneaun kirjaansa valitsemat, ja oli hauska kirjoittaa joskus muutakin kuin perusasiaproosaa. Kirja voisi toimia tosiaan parhaiten niin, että katselee sitä aina välillä, eikä se vie hyllyssä paljon tilaa. Sinulta tämä sujuisi varmaan ranskaksikin :).
VastaaPoista