sunnuntai 13. maaliskuuta 2022

Karin Brunk Holmqvist: Pieni potenssipuoti, 2011 (Potensgivarna, 2004)

Kirja kertoo pienessä ruotsalaisessa kylässä yhdessä asuvista 70-80-vuotiaista vanhapiikasisaruksista Tildasta ja Elidasta. Heidän elämänsä on vakiintunut tutuille urille ja päivät toistuvat aina samanlaisina, kunnes naapuriin muuttanut kesävieras Alvar tuo jännitystä ja iloa elämään. Hänen ansiostaan siskokset löytävät myös erittäin tehokkaan potenssilääkkeen salaisuuden ja alkavat myydä troppia postimyynnillä. Ostajiin lukeutuu myös kaupungissa asuva toimittajaveli Rutger, jolla on ongelmia avioliitossaan.

Tämä oli yllättävän mukava välipalakirja, vaikkei se alkusivuillaan minua innostanutkaan. Enemmän kuin potenssilääkejuoneen siinä keskitytään vanhojen ihmisten elämään, ja naureskelin usein lukiessani, koska siskosten ajattelu- ja elintavat muistuttivat joskus omien vanhempien sukulaisteni tapoja. Siskosten elämät myös muuttuvat kirjan kuluessa: verrattuna alun säntillisyyteen he ovat kirjan lopussa villejä bilettäjiä - eli valvovat joskus tavallista myöhempään, käyttävät ajoittain alkoholia ilman terveyssyytä ja suovat itselleen myös tavaroita tai asioita, joita eivät välttämättä tarvitse. Heidän vähittäistä muutostaan sekä luonteiltaan erityyppisten Tildan ja Elidan kanssakäymistä oli hauska seurata.

Kirjan henkilöt olivat mukavia. Harvemmin romaaneissa kuvataan vanhusten elämää, ja kirja oli hyvä muistutus siitä, että maailmassa asuu muitakin kuin nuorehkoja työn stressaamia kaupunkilaisia. Kirjan huumori ei ole alentuvaa, vaan kirjailija on topakoiden, omantunnontarkkojen ja omanarvontuntoisten, vaikkakin helposti huolestuvien siskosten puolella. Raija Rintamäen käännös oli hyvä, hän on esimerkiksi aiheeseen sopivasti käyttänyt sisarusten puheessa muotoja "Siitä mitään vaivaa ole", "vieras on hyvä ja ottaa" ja tekstissä sellaista värikästä verbiä kuin "ryystää" (s. 56-57).

Muutkin ovat nauttineet kirjan lämminhenkisyydestä, leppeydestä ja hauskuudesta (mutta listan viimeinen bloggari olisi kaivannut kirjaan enemmän absurdiutta ja yllätyksellisyyttä): Kirja vieköön, Mummo matkalla, Kirjoihin kadonnut, Kirjasähkökäyrä, Lukutoukan kulttuuriblogi, Lily, Mari A:n kirjablogi, Aamunkajon lukukokemukset, Kirjainten virrassa.

Blogilinkit lisätty 13.3.22.

Karin Brunk Holmqvist: Pieni potenssipuoti, 2011 (Potensgivarna, 2004). Bazar. Suomentaja: Raija Rintamäki. 245 sivua.

4 kommenttia:

  1. Holmqvist kirjoittaa kauniilla kädellä ja rennosti etenevällä kerronnalla, - vanhuksista eli meistä reilummin kokemuslisiä omaavista - kuten toteat:)

    Pidin paljon teoksen positiivisesta, kunnon vanhanaikaisesta tarinankuljetuksesta ilman mitään enempi vähempi teennäisiä efektejä tai hätkähdyttämishakuisuutta.

    Hyväntuulinen ja -tahtoinen sekä valloittava lukuilon ja hyvänmielen tuottaja, joka levitti maalaiskesän tuoksua ja ääniä ympärilleen...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä vain, oli hauska välillä lukea kirja, jonka kirjailija luotti tavallisten ihmisten charmiin ja kiinnostavuuteen, ja sitähän Tildalta ja Elidalta ja heidän elämästään löytyi. Kaikissa kirjoissa ei tarvitse olla vaikeita ongelmia ja isoja draamoja.

      Eivätkä 70-80-vuotiaat tietenkään niin kovin vanhoja ole (tätini reissasi sen ikäisenä ympäri Eurooppaa asuntovaunulla), mutta harvemmin heitä kuitenkin kuvataan kirjoissa.

      Kirjan kanssa palasi tosiaan rauhallisempaan elämäntapaan ja maalaiskylän ääniin, tuoksuihin ja väreihin. Ja huussimuistoihin. :)

      Poista
  2. Tämä oli symppis hyvän tuulen kirja!

    VastaaPoista