Maailma. Sivistys-kaunokirjallinen kuvalukemisto, 9. sidos, 1923 (lehti)

Lukemiseni on nyt kesällä ollut aika paljon laiduntamista - olen lukenut pätkän sieltä, toisen täältä ja kolmannen kolmannesta tai kymmenennestä kirjasta. Luen yleensäkin montaa kirjaa yhtä aikaa, mutta tänä kesänä tämä taipumus on korostunut, ja olen siksi hakenut käsiini sellaisia kirjoja, joita voi hyvin lukea vähän kerrallaan.

Kesälukemista etsiessäni löysin antikvariaatista minulle ennestään tuntemattoman Maailma-lehden vuoden 1923 vuosikerran sidottuna kahdeksi hienoksi kangaskantiseksi kirjaksi. Antikvariaatin pitäjän mukaan vuosisadan alussa julkaistiin paljon erilaisia lehtiä, joista monet jäivät kuitenkin aika lyhytikäisiksi.

Kuukausittain ilmestyvä lähes satasivuinen Maailma oli Kariston julkaisema, ja sen sisältö koostui ehkä 80-prosenttisesti lyhyistä novelleista. Useimmat olivat suomalaisten kirjoittajien vakavahenkisiä realistisia novelleja, mutta mukana oli myös jännityspainotteisia yhdysvaltalaisia tarinoita sekä humoristisia kertomuksia. Jokaisessa lehdessä oli esimerkiksi Kersti Bergrothin Laila ja Jukka -pakina, jotka eivät sukupuolirooleille nauraessaan tuntuneet mitenkään kovin vanhentuneilta (pitäisikö tästä masentua?). Yllättävän modernilta - luulin, että eroa pidettiin tuohon aikaan hyvin paheksuttavana asiana - tuntui myös ensimmäisessä lehdessä ollut Anni Kasteen novelli Nousu, joka kertoo naisesta, joka on päättänyt erota epäluuloisesta, ivallisesta ja ilkeästä aviomiehestään. Mutta siihen [jatkuvaan taisteluun] eivät voimat riittäisi. Eikä tarvinnutkaan riittää. Jo ihmisyys, oman arvon tunto, vapautuksen ja puhdistumisen valtava kaipuu pani tämän alennustilan epämääräiselle jatkumiselle jyrkän sulun.

Lehdissä oli juuri sopivasti myös muunlaisia tekstejä. "Sivistyskirjoitelmissa" käsiteltiin esimerkiksi 'merihepoja', leskenlehtiä, pääkaupungin musiikkielämää, "pohattojen tyyssijaa"(!) Kuuban Havannaa sekä elokuvien tekemistä Suomessa ja Ranskassa. Eräässä viisisivuisessa luonnontiedettä yleistajuistavassa artikkelissa Olli A. Wuorinen selitti todella hyvin absoluuttisen nollapisteen käsitteen ja kertoi siihen liittyvästä tutkimuksesta (vaikka tiesinkin, että absoluuttinen nollapiste on noin -273 celsiusta, en tiennyt miten tähän lukuun on päädytty); jo näin varhaisessa kirjoituksessa puhuttiin suprajohtavuudesta (ei terminä, mutta ilmiönä). Kussakin lehdessä oli jonkin kirjailijan lyhyt arvio jostakin kanssakirjailijansa teoksesta, ja jokaisen lehden lopussa oli myös hauskoja ja aika vaikeita älypähkinöitä ratkaistavaksi. Lehdessä saatettiin myös opettaa uusi tanssi nuottien, sanojen ja kuvien avulla, antaa muotivinkkejä (itse asiassa useammin miehille kuin naisille!) tai julkaista kuvia taideteoksista, esimerkiksi myöhemmin tekstiilitaiteilijana tunnetuksi tulleen Eva Anttilan tauluista.

Vasemmalla olevat hatut ovat mennyttä muotia, oikealla olevat uutta.

Orvokinvärinen frakki silkkisten väriin sointuvien rintapielten kanssa ym. tyylikästä.

Lehden maaliskuun numerosta alkoi "Maailman" omantunnonkoetin -niminen sarja, jossa tutkailtiin lukijoiden omantunnon tilaa eri aiheisiin liittyvillä kysymyksillä, esimerkiksi tällaisilla: Onko oikeata naisen ehdottaa avioliittoa? Onko totta että ihminen on luonnostaan enemmän yhteiskunta-olento kuin yksilö? Onko väärin esiintyä jonkin ihanteen tai teorian uskojana muille esimerkiksi, jos ei omasta kohdastaan ole sen totuudesta vakuutettu? Onko nainen mentyään naimisiin oikeutettu säilyttämään entiset miesystävänsä? Onko rakkaus enemmän henkistä kuin ruumiillista? Lehden seuraavassa numerossa annettiin vastaukset edellisen numeron testiin, eikä vastauksissa ollut jälkeäkään relativismista, vaan kirjoittaja (jonka nimeä ei mainita!) sanoi antamiensa vastauksien olevan ehdottomasti oikeita, surkutteli monien vastaajien moraalin huonoa tilaa ja käski heidän alkaa elää "puolueettomien eetillisten normien mukaan" tehtyjen vastausten mukaan. Vastaukset olivat muuten usein nykyaikaisempia kuin odottaisi, esimerkiksi kysymykseen naisen kosinnan oikeutuksesta vastattiin Kyllä. Meidän on myönnettävä naiselle samat yhteiskunnalliset oikeudet kuin miehelle, siis myöskin elämänkumppanin valintavapaus. Toiset vastaukset taas olivat vähemmän moderneja.

Amerikkalainen näyttelijätär ja tanssijatar Loïe Fuller oli modernin tanssin ja teatterivalaistustekniikan uranuurtaja ja ilmeisesti lehden lukijoiden hyvin tuntema, koska hänen ei katsottu kaipaavan esittelyä. Hän teki myös tällaista vaikuttavan näköistä varjoteatteria.

Kiinnostustani lehteen ja lukunautintoa lisäsi se, että siinä oli todella runsas kuvitus. Jokaiseen novelliin liittyi yksi tai yleensä useampi piirroskuva (mukana oli esimerkiksi joitakin Signe Hammarsten-Janssonin eli Tove Janssonin äidin kuvia); varhaisempien kuvittajien töistä kiinnostuneille nämä lehdet olisivat varmaan aarreaitta, koska kaikki kuvittajat on niissä nimetty. Useimmin kuvittajana oli Gunnar Forsström, joka oli tehnyt lehteen myös upeat värilliset kansikuvat (kirjoitan hänestä myöhemmässä postauksessa). Tietoteksteissä oli valokuva- tai piirroskuvitus. Koska lehti oli oikein hyvin tehty (lehden toisella toimittajalla oli tuttu sukunimi Hämeen-Anttila) ja se tarjosi kiinnostavan pilkistyksen sadan vuoden takaiseen elämään ja koska kaikki novellit ja muut kirjoitukset vaihtelivat ihan luettavista hyviin, mielenkiintoisiin tai hauskoihin, nämä lehdet olivat yllättävänkin mukavaa luettavaa.

Lisäys 3.12.23: Luin myös vuoden 1923 jälkipuoliskon Maailma-lehdet eli toisen kirpparilta löytämäni yhteisnidoksen, mutta siitä en pitänyt läheskään yhtä paljon kuin edellisestä. Tässä jälkimmäisessä nidoksessa oli sentimentaalisia runoja ja minua vähemmän kiinnostavia aiheita eivätkä tarinat tuntuneet yhtä houkuttelevilta. Yleensä ottaen monissa näiden myöhempien lehtien novelleissa ja joskus myös asiateksteissä oli ärsyttävän opettavainen tai jopa saarnaava asenne ja ajoittain myös selvä uskonnollinen vivahde, toisin kuin edellisessä Maailmassa. Tämä johtui varmasti siitä, että lehden toimittaja oli vaihtunut V. Hämeen-Anttilasta ja Werner Anttilasta Aukusti Simeliukseksi.

Edit 4.8.22, 6.8.22, 3.12.23.

Maailma. Sivistys-kaunokirjallinen kuvalukemisto, 9. sidos (tammikuu-kesäkuu 1923). Toimitus: V. Hämeen-Anttila, Werner Anttila. Arvi A. Karisto Osakeyhtiö. Eri kuvittajia. 576 sivua.

Maailma. Sivistyksellis-kaunokirjallinen kuvalukemisto, 10. sidos (heinäkuu-joulukuu 1923). Toimittaja: Aukusti Simelius. Arvi A. Karisto Osakeyhtiö. Eri kuvittajia. 576 sivua.