Dekkarin päähenkilöt esitellään jo alkusivuilla Debbien työtovereina tai myöhemmin pomon illalliskutsujen vieraina, ja heidän luonteistaan syntyy kuva Debbien terävän kommentoinnin sekä henkilöiden oman käytöksen ja käytyjen dialogien kautta. Kirjassa on pyritty tekemään henkilöistä mielenkiintoisia hahmoja ja osittain onnistuttukin tässä, vaikka monille dekkareille tyypillisesti vain harvat henkilöhahmot pääsevät kunnolla syvenemään eivätkä varsinkaan kehity kirjan kuluessa.
Minämuotoinen kerronta on sujuvaa ja persoonallista: Debbie on työnsä hallitseva ammattilainen, itsenäinen nainen, joka on tottunut suurkaupungissa asumiseen ja selviämään myös hankalien työtovereiden kanssa. Oli mukavaa, että kirjan päähenkilö oli töissä tuolloin varmaan melko miehisellä alalla, mainososastolla, eikä esimerkiksi tavaratalon myyjänä, ja kirjassa oli muutenkin feminististä viritystä varsinkin erään vanhemman henkilöhahmon elämäntarinan ja myös muiden kirjan naisten tarinoiden myötä.
Kirjasta on otettu vuonna 2017 uusintapainos englanniksi. Itse en sanoisi tätä ihan klassikoksi, mutta ihan mukavaa luettavaa tämä kuitenkin oli. Käännös oli myös ihan toimiva joistakin vanhahtavista piirteistään huolimatta (mutta painojäljessä olisi ollut parantamisen varaa). En ikävä kyllä löytänyt kirjasta ihanan pulp-henkisen kansikuvan tekijän nimeä.
Eleanore Kelly Sellars: Muotimurhat, 1944 (Murder à la Mode, 1941). Suomentaja: Sirkka Nuormaa. Suomen Kirja. Kansikuvan tekijää ei kerrottu. 234 sivua.
Enpä ole tästä ikinä kuullut, mutta kuulostaa kyllä siltä että mielellään voisi lukea jos vastaan tulee (mutta en ehkä lähde erityisesti jahtaamaan). Ja kansi on tosiaan viehättävä.
VastaaPoistaAloin itse asiassa miettiä, millainen mainosala mahtoi olla aikoinaan: ainakin Dorothy Sayers aikoinaan työskenteli alalla copywriterina (ja yksi dekkarinsa sijoittuu mainostoimistoon) eikä kai myöskään ollut erityisen poikkeuksellinen alallaan, vaikka toimistojen pomot ehkä miehiä olivatkin (ja tietysti yleensäkin reippaat ja itsenäiset naiset olivat hyvässä huudossa 40-luvun alun fiktiossa kadotakseen sodan jälkeen...)
Kirjassa Debbien kollegat ja pomot mainososastolla olivat muistaakseni kaikki miehiä lukuun ottamatta hänen suojattiaan ja omaa löytöään Gloriaa, eli sain kyllä vaikutelman aika miesvaltaisesta alasta. (Muita naistyöntekijöitä tavaratalossa olivat vaatteiden sisäänostaja, sihteerit ja myyjät.)
PoistaEn ole kovin paljon lukenut 1940-luvun amerikkalaista fiktiota (ei tule itse asiassa nyt mitään sellaista kirjaa mieleen), mutta totta, 1940-luvun alussa vahvat naiset saattoivat hyvinkin olla suosittuja ennen 1950-luvun taantumista kotiäiti-ihanteeseen. Olen saanut ainakin senaikaisista elokuvista sellaisen käsityksen, mitä niitä nyt muistan vuosikymmenten takaa.