Ángeles Encinar (ed.): Cuentos de este siglo. 30 narradoras españolas contemporáneas, 1996 (Tarinoita tältä vuosisadalta. 30 nykyajan espanjalaista naiskertojaa, osa 2)

Tässä kuvaukset tämän espanjalaisiin naiskirjailijoihin keskittyvän kokoelman loppupuoliskon novelleista (alkuosan tarinoista tässä). Kirjassa näkyy Espanjan moni-ilmeisyys: monet kirjan kirjailijoista ovat syntyneet Barcelonassa tai muualla Kataloniassa ja ovat siis usein kirjoittaneet katalaaniksi, eivät espanjaksi, Mallorcalla syntyneen Carme Rieran teokset on samoin käännetty espanjaksi (katalaanista?), ja edellisen bloggauksen Marina Mayoral on galicialainen (Galiciassa puhutaan omaa, portugalia muistuttavaa kieltään galegoa), vaikka hän kirjoittaakin espanjaksi.

Kirja oli oikein nautittava: lähes jokainen novelli oli mielenkiintoinen, vahva ja hallittu kokonaisuus (vaikka mukana olikin muutama, jota en ymmärtänyt ollenkaan kielellisesti tai muuten). Tämä kertoo kirjoittajien taidosta, koska novellit ovat lyhyitä, useimmat alle kymmensivuisia, ja kiinnostavan tarinan kirjoittaminen näin lyhyessä muodossa on varmasti vaikeaa. Kirja osoittaa sen, että vaikka uudemmissakin novellikokoelmissa (kuten toisessa espanjankielisessä antologiassa) naiskirjailijoita saattaa olla hyvin vähän, tämä ei johdu siitä, että naisten kirjoittamia hyviä novelleja olisi vähän. Se osoittaa myös sen, että tällaisia "naiskokoelmia" tarvitaan.

* Lourdes Ortiz: El inmortal (Kuolematon). Variaatio Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuvasta (joka myös mainitaan tarinassa). Mies on jo pikkupoikana päättänyt olla vanhenematta ja siis myös kuolematta ja on tullut siihen tulokseen, että nämä asiat johtuvat ainoastaan siitä, että niihin uskoo. Novellissa on kiinnostava sivujuonne siitä, miten miehen kanssa seurustelevat naiset kaipaavat muistoja, tunteita ja nostalgiaa, joita ei ajan ulkopuolella elävällä ole. (1943 -, 8 s.)

* Cristina Fernández Cubas: Ausencia (Ausencia (naisen nimi) / Poissaolo). Nainen huomaa yhtäkkiä kahvilassa istuessaan, ettei hänellä ole aavistustakaan siitä, mikä hänen nimensä tai ammattinsa on, missä hän asuu ja onko hänellä perhettä. Vieressään olleen laukun tavaroiden avulla hän alkaa alun paniikin jälkeen selvittää asiaa, mikä johtaa hänet uuteen oivallukseen elämästä. Sinä-muodossa kerrottu tarina. (1945 -, 15 s.)

Montserrat Roig: Madre, no entiendo a los salmones (Äiti, en ymmärrä lohia). Novellin alussa ja lopussa äiti keskustelee lapsensa kanssa lohien nousemisesta kutemaan syntymäjokiinsa ja niiden kuolemisesta siellä. Niiden välissä kerrotaan Norman käynnistä syksyllä pohjoisessa hautausmaalla vanhan tasavaltalaisen kanssa, ja tämän muistoista sodasta. En juurikaan ymmärtänyt tätä novellia. (1946-1991, 6 s.)

Ana María Moix: El color del deseo (Halun väri). Nuorukainen tarkkailee joka iltapäivä viikunapuun alta kotonaan vierailevan naistaiteilijan työtä, tämän valkeita siroja käsiä sekä olemusta tämän kuvatessa kankaalle liilaa bougainvilleaköynnöstä, ja on mustasukkainen ja vihainen talossa vierailevalle miehelle. Myös sinä-muodossa kerrottu 7-sivuinen novelli, joka on kokonaisuudessaan yhtä kappaletta, ja jossa objekti ja subjekti vaihtavat lopussa paikkaa. (1947-2014, 7 s.)

Soledad Puértolas: El jardín de la señora Mussorgsky (Rouva Mussorgskyn puutarha). Amerikkalaiseen lähiöön vierasmaalaisuudestaan huolimatta hyvin kotoutunut rouva Mussorgsky viihtyy kauniin puutarhansa ympäröimänä hyvin, ja kaikki pitävät ystävällisestä vaikkakin vaiteliaasta rouvasta, mutta kukaan ei tiedä hänestä paljonkaan. Puutarha ja sen kukat ovat rouva Mussorgskyn intohimo, ja ne ovatkin lähiössä nähtävyys. Sitten järjestetään kilpailu alueen kauneimmasta puutarhasta, mikä johtaa kriisiin. (1947 -, 13 s.)

* Carme Riera: La dame à la licorne (Nainen ja yksisarvinen). Nainen perii tapaturmaisesti kuolleelta vanhalta bibliofiili-sedältään Jaimelta kummallisia vanhoja kirjoja. Niihin ja niiden kuviin tutustuessaan hän löytää tarinan yksisarvisesta, ja alkaa tapahtua outoja asioita. Novellissa on sen alusta alkaen jonkin verran pahaenteinen tunnelma sedän erikoisen talon ja naisen siinä asuvan niljakkaan, moralisoivan miesserkun takia. Tarinan ranskankielinen nimi viittaa kuuteen kuuluisaan 1500-luvun ranskalaiseen kuvakudokseen ja niihin liittyvään myyttiin yksisarvisesta, jonka voi pyydystää vain neitsyt. (1948 -, 10 s.)

* Rosa Montero: Parece tan dulce (Hän vaikuttaa niin suloiselta). Mies kertoo ihastuttavasta vaimostaan ja suhteestaan tähän. Alussa molemmat rakastivat toisiaan intohimoisesti, mutta nyt vaimo on miehen pahin vihollinen, vielä pahempi kuin muut ihmiset, joista harvoihin mies luottaa. Paria sitovat kuitenkin monet siteet. Novellin teemaksi nousee ehkä ristiriita sen välillä, miltä asiat näyttävät ja miten ne todella ovat. (1951 -, 7 s.)

Mercedes Soriano: Viernes tráfico (Perjantain liikenne). Mies ei tule sovituille treffeille baariin perjantai-iltana, ja nainen kärsii ajatustensa takia. (1953-2002, 7 s.)

* Pilar Pedraza: Las cosas de palacio (Palatsin asiat). Kunnanhallitus ja sen naispormestari ovat päättäneet järjestää kunnianosoituksen hiljattain kuolleelle nuorelle miesrunoilijalle. Suunnitellun sovinnaisen runon asemesta tilaisuudessa kuullaankin aivan toinen runo. (1951 -, 9 s.)

* Pilar Cibreiro: Días de lluvia (Sadepäiviä). Muistoja pitkään jatkuneista sadepäivistä, naisista ja nuorista tytöistä kertovista vahvoista tarinoista, tutkimusretkistä ullakolla sekä Kuubassa onnettomasti rakastuneesta naapurin miehestä. Pidin novellin kerrontatyylistä, mutta se vaikutti osalta pidemmästä kokonaisuudesta. (1952 -, 3 s.)

Paloma Díaz Mas: La fiesta pasa (Juhlakulkue menee ohi). Nainen seuraa ikkunasta väkijoukkoa ja juhlaa sekä pelkää tai tuntee eroavansa ruumiistaan. Novelli oli monimutkaisesti kirjoitettua tajunnanvirtaa ja minun oli hyvin vaikea ymmärtää sitä; se on omistettu kaikille skitsoideille ihmisille. (1954 -, 3 s.)

* Laura Freixas: El asesino en la muñeca (Tappaja ranteessa). Nainen puhuu "herra johtajalle" sinä-muodossa ja hallitsee keskustelua täysin; hän ei kuuntele toista ollenkaan vaan on keskittynyt kokonaan omiin tunteisiinsa ja ajatuksiinsa, ainakin ennen loppua. Hän on "naimisissa tappionsa kanssa" ja ajattelee koko ajan kuoleman väistämättömyyttä, omaa ja muiden ("tappaja ranteessa" on aika). Miksi katsotte minua niin kuin eläisin, niin kuin olisin elossa, niin kuin ihminen katsoo toista ihmistä? ... Jättäkää minut rauhaan, ettekö näe että itken...? Miksi kätenne lähestyy minua? Varokaa! Tartun siihen haaksirikkoisen raivokkuudella, ripustaudun kaulaanne ja hukutan teidät, taskuni ovat täynnä kiviä. ... Miten on mahdollista elää? Miten se on mahdollista? Pidin tästä novellista paljon. (1958 -, 5 s.)

* Mercedes Abad: Una bonita combinación (Erinomainen yhdistelmä). Lontoossa asuvat Louise ja Albert Cromdale ovat ihanneaviopari, jonka onni tuntuu vain kasvavan vuosien kuluessa. Heidän sekä hyvät että huonot puolensa sopivat mainiosti yhteen. Kauhuväritteinen novelli paljastaa, millä keinoin tämä onni on saavutettu. (1961 -, 4 s. Abadilta on suomennettu kirja Veri.)

Beatriz Pottecher: Vete como se va mi cuerpo. Tajunnanvirtamainen, todella vaikea novelli, josta en tajunnut mitään muuta kuin että siinä on poika (nuori? aikuinen?), joka on inhonnut äitiään ehkä syntymästään lähtien ja jolla on oletettavasti ongelmia kehonsa kanssa. (1961 -, 4 s.)

* Belén Gopegui: En desierta playa (Autiolla rannalla). Nuori mies, joka on joutunut keskeyttämään opintonsa ja tekemään päivisin tylsää työtä ja on katkera rahattomuudestaan, käy kahtena päivänä viikossa kirjastossa lukemassa vakoojaromaaneja ja dekkareita, koska nauttii niistä. Joku aluksi tuntematon ihminen on kuitenkin alkanut alleviivata kirjan keskivaiheilla syyllisen nimen, mikä raivostuttaa nuorukaista, ja sinä-muodossa kirjoitettu novelli on eräänlainen pitkä kirje tälle miehelle. Novellin lopussa nuorukainen alkaa harkita muunkinlaisten kirjojen lukemista. (1963 -, 10 s. Gopeguilta on suomennettu kirja Aukko kartalla.)

Kannen kuva on selvästikin yksityiskohta jostakin maalauksesta, ja vaikka pidin kuvaa ensinäkemältä aika tylsänä, naisen suora katse ja hymy ovat muuttuneet koko ajan kiehtovammiksi. En löytänyt kirjasta maalauksen tekijää tai nimeä, mutta ehkä se on jostakin espanjalaisille yhtä tutusta taideteoksesta kuin mitä meille suomalaisille ovat esimerkiksi jotkin Hugo Simbergin, Helene Schjerfbeckin tai Akseli Gallen-Kallelan maalaukset.

Helmet-haaste 28. Kirjailija on Välimeren maasta.

Ángeles Encinar (ed.): Cuentos de este siglo. 30 narradoras españolas contemporáneas, 1996 (Tarinoita tältä vuosisadalta. 30 nykyajan espanjalaista naiskertojaa). Femenino Lumen. En löytänyt kannen maalauksen tekijän nimeä. 320 sivua sekä 29 sivun bibliografia.