Jesse J. Prinz: Beyond Human Nature. How Culture and Experience Shape the Human Mind, 2012

Jesse Prinz haluaa kirjassaan esittää argumentteja sen puolesta, että ihmisten tavat, kyvyt, taidot ja jopa tunteet ovat opittuja tai ympäristön aikaansaamia asioita sen sijaan että ne olisivat biologian ja geenien määräämiä. Kukaan ei varmastikaan edusta näitä kahta lähestymistapaa - englanniksi nurturism ja naturism - äärimmäisissä muodoissaan väittämällä, että oppimisella tai vaihtoehtoisesti geeneillä ei olisi mitään vaikutusta ihmisten käyttäytymiseen ja luonteeseen, eikä Prinz itsekään väitä ihmismieltä "tyhjäksi tauluksi".

Prinzin mielestä biologismia ja geenien vaikutusta on kuitenkin viime vuosina painotettu paljon kulttuurin ja kasvatuksen vaikutusta enemmän. Asia on hänen mielestään tärkeä, koska se vaikuttaa siihen, ajatellaanko ihmisiin voivan vaikuttaa ja minkä verran ja millaisina me pidämme esimerkiksi opetuksen mahdollisuuksia; sillä on siis merkitystä mm. sosiaali- ja koulutuspolitiikalle. Hänen mielestään tiede tukee vahvasti sitä, että oppimisella on geenejä paljon suurempi osuus (12).

Omasta elämästäni löytyy vahvistusta molempiin kantoihin, mikä on yksi syy siihen, että tartuin kirjaan. Käyttäytymiseni ja suhtautumiseni asioihin on muuttunut monella tavalla elämäni aikana (varsinkin jos olen sinnikkäästi pyrkinyt muuttamaan niitä), myös sellaiset asiat joita olen pitänyt luonteeseeni kuuluvina ja joita nykyisissä psykologisissa teorioissa saatetaan pitää melko muuttumattomina. Toisaalta tunnistan itseni samaksi ihmiseksi kuin nuorena - olen esimerkiksi aina ollut enemmän tai vähemmän introvertti - ja olen aivan erilainen kuin sisareni, vaikka olemme kasvaneet samassa ympäristössä.

Kirja käsittelee ihmismieltä monipuolisesti. Se antaa kahdessatoista eri teemoja käsittelevässä luvussaan kiehtovan sukelluksen psykologisiin näkemyksiin ihmisluonteen eri puolista: luonteenpiirteisiin, älykkyyteen, synnynnäisiin (tai ei) käsitteisiin ja ajatteluun, kielen oppimiseen, kielelliseen relativismiin, erilaisiin ajattelutapoihin eri puolilla maailmaa, sukupuolisidonnaiseen (tai ei) ajatteluun, seksiin, tunteisiin, arvoihin ja moraaliin.

Kirjassa käsitellyt asiat ja siinä siteeratut tutkimukset ovat kiinnostavia. Parasta kirjassa on kuitenkin se, miten se kerta toisensa jälkeen dekonstruoi ensikatsomalta täysin varmoilta ja vastaansanomattomilta tuntuvat biologismin suuntaan viittaavat tutkimustulokset (esim. kaksostutkimuksissa ja sosiobiologisissa teorioissa) ja osoittaa, että ne eivät olekaan varmoja ja vastaansanomattomia, vaan että niille voi löytää hyvinkin vakuuttavia vasta-argumentteja. Oli Prinz oikeassa tai ei - ja usein tuntui olevan - tämä vasta-argumentteihin tutustuminen tuntui hyvältä, koska se auttoi ajattelemaan monipuolisemmin, joustavammin ja vapaammin ja katsomaan asioita useammalta kannalta.

Kirjan alkuosa tuntui hyvinkin vakuuttavalta, mutta loppuosassa Prinzin argumentit vaikuttivat usein heikommilta ja epäuskottavammilta. Esimerkiksi onnellisuudesta puhuessaan hän siteeraa vain yhtä hyvinvointitutkimusta, jonka mukaan esimerkiksi Western countries, especially in more northern parts of Europe, and the former Soviet states were [according to the research], as a group, the least happy of all ja sellaiset maat kuin Nigeria, Puerto Rico ja Meksiko olivat listan ensimmäisinä (s. 268-269), vaikka yleensä pohjoismaat ovat tällaisten tutkimusten kärjessä. Myöskään hänen tulkintansa masennuksen syistä (s. 284) ei ollut minusta uskottava.

Oli miten oli, kirja selventää monia käsitteitä (esim. geneettiset harhakäsitykset, s. 24, ja se että perinnöllinen ja geneettinen ovat kaksi eri asiaa, s. 35-36) ja ennen kaikkea laajentaa ajattelua. En yleensä ottaen pidä determinismistä ja biologismista, joten olen otollista kohderyhmää tällaiselle teokselle.

Prinz kirjoittaa hyvin ja usein myös ironisesti ja hauskasti. Hän käyttää tosin suhteellisen lyhyitä virkkeitä - en tiedä, onko tämä hänelle luontainen tyyli vai onko tämä osa hänen pyrkimystään tehdä kirjasta helposti ymmärrettävä, koska käsitellyt asiat ovat joskus hankalia. Kirja ei kuitenkaan ole yksinkertaistetun tuntuinen.

Prinz on selvästi ajatellut kirjan teemoja paljon ja hänen tietonsa ovat laajat. Kirja on kiinnostava ja siihen kannattaa tutustua, jos on kiinnostunut psykologiasta yleensä tai pohtii kirjassa esitettyjä teemoja ja varsinkin jos törmää sellaiseen käsitykseen tai tutkimustulokseen, jonka mukaan geenit ratkaisevat kaiken. Nykyään tällainen ajattelutapa on ehkä onneksi vähentynyt ja tasoittunut.

Helmet-haaste 42. Kirjan nimessä on alaotsikko.

Jesse J. Prinz: Beyond Human Nature. How Culture and Experience Shape the Human Mind, 2012. W. W. Norton & Company. Kannen suunnittelu: Chin-Yee Lai, kannen kuva: Istockphoto. 368 sivua + lukukohtaiset lähdeviitteet (19 sivua) ja hakemisto (14 sivua).