Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja, osa I (1960, toinen bloggaus)

Tässä toinen kirjoitus tämän novellikokoelman novelleista (edellinen täällä).

O. Henry: Elämän napakiikussa. Maalaispariskunta tulee hakemaan eroa rauhantuomarin luota ja saa sen. Ero osoittautuu kuitenkin yllättävän kalliiksi, eikä puoliso ehkä olekaan niin paha kuin miltä aikaisemmin tuntui. (Yhdysvallat, 1862-1910, 6 s.)

Rudyard Kipling: Bimi. Eläinnäkökulmasta todella tympeä tarina siitä, miten länsimaalainen "kämmeköiden ja villipetojen ja kansatieteellisten esineiden" kokoaja Hans suhtautuu eläimiin. Orangutangi Bimi rakasti isäntäänsä Bertrania, joka rakasti tätä, mutta ihmisten tavoille opetettu Bimi oli myös mustasukkainen ja salakavala. Novelli esittää eläimet villeinä ja pahoina, mutta nykynäkökulmasta ihmiset ovat tarinan roistoja. (Englanti, 1865-1936, 6 s.)

W. Somerset Maugham: Glasgow'n mies. Englantilainen matkalainen tapaa Espanjassa skotin, joka kertoo hänelle tarinan aina täysikuun aikaan kuulemistaan kammottavista äänistä, jotka ovat alkaneet eräällä tilalla vuosi sitten. (Englanti, 1874-1965, 11 s.)

* Herman[n] Hesse: Traagillista. Aiemmin hyvin arvostettu vanha kirjailija Johannes toimii nykyään sanomalehden latojana ja käy kerran tai pari vuodessa kertomassa häneen säälivän myötätuntoisesti suhtautuvalle päätoimittajalle siitä, miten kieli on köyhtynyt ja miten kielenturmelus saa muut latojat kohtelemaan välimerkkejä välinpitämättömästi. Myös sanaa 'traagillinen' käytetään nykyään täysin holtittomasti. Sympaattinen, lempeä novelli. (Saksa, 1877-1962, 10 s.)

James Joyce: Valitettava tapaus. (Kirjoitin tästä novellista toisessa bloggauksessa.)

* Sigrid Undset: Puoli tusinaa nenäliinoja. Suuren perheen vanhin lapsi Bildit toivoo hartaasti pääsevänsä tanssikouluun, koska kaikki muutkin hänen luokkatoverinsa pääsevät sinne, mutta isällä ei ole kuulemma rahaa. Asianajajaisä lupaa tuoda hänelle Oslon-matkaltaan korvaukseksi hienoja tuliaisia, mutta rahat kuluvat kaikkiin isän omiin tarpeisiin, ja eiväthän pikkutytöt oikeastaan ymmärrä mitään hienoista tavaroista eivätkä tarvitse niitä, ja Bildit on kiltti ja ymmärtäväinen tyttö, joten isä päätyy lopulta kaikkein halvimpiin nenäliinoihin. (Norja, 1882-1951, 13 s.)

Franz Kafka: Hiilisangolla ratsastaja. Surrealistinen novelli hiilisankoonsa pakkaspäivänä hiiliä etsivästä rahattomasta miehestä. (Böömi/Tšekki, 1883-1924, 3 s.)

Franz Kafka: Maalaislääkäri. Maalaislääkärin täytyisi päästä hyvin sairaan potilaan luokse kymmenen peninkulman päähän sakeassa lumipyryssä. Oudot, unenomaiset tapahtumat alkavat hänen pihaltaan, ja sairaskäynnissä on painajaisen logiikka. (6 s.)

* Karen Blixen: Sormus. Viikon naimisissa ollut onnellinen, rikas Lise tapaa metsässä rosvon ja murhamiehen, mikä muuttaa koko hänen elämänsä. Sanaton tapaaminen on erilainen kuin lukija odottaisi, ja tarinasta tuli minulle mieleen Buddhan elämän ratkaiseva käänne. (Tanska, 1885-1962)

* Katherine Mansfield: Laulutunti. Laulunopettaja miss Meadows on saanut kihlatultaan maailmansa murskanneen kirjeen, mutta joutuu kuitenkin pitämään tunnin koulussa. Elävä kuvaus tunteista ja ajatuksista hetkestä hetkeen. (Uusi-Seelanti, 1888-1923, 6 s.)

Katherine Mansfield: Kuppi teetä. Onnellisesti naimisissa oleva nuori, rikas ja kevyen hyväsydäminen, muttei kovin kaunis Rosemary pyytää kalliin antiikkiesineen ostamista harkitessaan kotiinsa teelle nälkiintyneen nuoren naisen, jota hänen miehensä pitää erittäin kauniina. (9 s.)

* Pär Lagerkvist: Kellarissa. Mies on tavannut kadulla monta kertaa kerjäläisen, jonka jalat ovat surkastuneet, ja menee eräänä iltana vierailulle tämän kotiin kellariin. Miehen valoisa elämänasenne hämmästyttää häntä. Hänessä oli jotakin rauhoittavaa ja hyvää, minä aivan kuin tarvitsin sitä. (Ruotsi, 1891-1974, 7 s.)

William Faulkner: Käsi veden pinnalla. Piirisyyttäjä Stevens menee tutkimaan joesta ongensiimaan tarttuneena löytynyttä Lonnie Grinnupin ruumista. Hökkelissä asunut, oman rauhallisen filosofiansa omannut Lonnie on kymmenen vuoden ajan huolehtinut kuuromykästä Joesta ja ollut tälle sekä veli että isä. Stevensin tutkimukset paljastavat, että Lonnien kuolema ei ollut luonnollinen, ja hän löytää lisää tapahtumaan liittyviä henkilöitä. (USA, 1897-1962, 15 s.)

Ernest Hemingway: Isäukkoni. Amerikkalainen nuori poika kertoo jockey-isästään, joka pojalle epäselvästä syystä ei enää saa töitä Italian radoilta, minkä jälkeen he muuttavat Ranskaan. Ranskassa isä veikkaa raveissa ja ratsastaa lopulta omalla hevosellaan kohtalokkaissa kilpailuissa. (USA, 1898-1961, 14 s.)

Ernest Hemingway: Jonkin loppu. Isosta sahalaitoksesta elänyt Hortons Bay on muuttunut täysin, kun tukkien tulo on loppunut. Kymmenen vuotta myöhemmin sahan entiselle paikalle tulevat Nick ja Marjorie kalastamaan, ja jokin muukin loppuu. Ihmisten tunteet pitää päätellä pelkästään niukasta dialogista ja heidän eleistään. (4 s.)

* Halldor Kiljan Laxness: Silli. Silli tulee 17 vuoden poissaolon jälkeen taas kalastajakylään ja lähes kahden vuosikymmenen köyhyyden ja niukkuuden jälkeen saa kaikki kyläläiset liikkeelle, myös yhdeksänkymmentä vuotta vanhan ja sairaan Niityn Katan, joka itsepäisesti perkaa sillejä tunnista toiseen. Toteavuudessaan ja kuvaavuudessaan vahva novelli toisaalta lähes täysin luonnon antimista riippuvasta yhteisöstä ja toisaalta eräästä naisesta, jonka elämä on ollut vain olemassaoloa, joka on vain ottanut vastaan sen mitä on tullut, mitään kyselemättä ja vaatimatta. (Islanti, 1902-1998, 10 s.)

John Steinbeck: Korkeat vuoret. Jo aiemmasta kirjasta lukemani novelli, jonka päähenkilönä on poika Jody. Kaipaus vuorille ja tuntemattomaan, vanha meksikolainen Gitano ja kaunis vanha miekka. (USA, 1902-1968, 14 s.)

* Graham Greene: Kutsujen loppu. Noin kymmenvuotiaat identtiset kaksospojat menevät lastenkutsuille. Rohkea Peter suhtautuu suojelevasti arkaan veljeensä Francisiin, jolle kutsut ja varsinkin piiloleikki pimeässä on kauhistuttava painajainen. (Englanti, 1904-1991, 9 s.)

* Alberto Moravia: Pienokainen. Surkean köyhä pariskunta päättää luopua seitsemännestä lapsestaan jättämällä tämän kirkkoon. Mies kuvaa sitä, miten pariskunta etsii sopivaa paikkaa, mutta kaikissa paikoissa on joitakin ongelmia. Tässä novellissa köyhiä ihmisiä ei nähdä kohteina, vaan ratkaisua etsivinä ihmisinä. (Italia, 1907-1990, 6 s.)

Albert Camus: Yövieras. Algerian lumisella ylätasangolla vanha ystävällinen santarmi tuo opettaja Darun syrjäiseen kouluun arabivangin ja välittää tälle käskyn viedä serkkunsa tappanut vanki kunnantalolle toiseen kaupunkiin. Santarmi jättää hiljaisen ja rauhallisen vangin, jota Daru kohtelee inhimillisesti, hänen luokseen yöksi, vaikka Daru ei halua luovuttaa tätä poliisille. Karun alueen elämä välittyy novellista hyvin, mutta minun oli vaikea ymmärtää henkilöiden ja varsinkin Darun motiiveja. (Ranska, 1913-1960, 13 s.)

Aulis Ojajärvi (toim.): Maailmankirjallisuuden mestarinovelleja, osa I, 1987 (1960). WSOY. Eri suomentajia. Kannen suunnittelu: Kirsti Kanniainen, kannen kuva: Ford Madox Brown, Jäähyväiset Englannille. 308 sivua.