Hugh Lasgarn: Eläinlääkärin vihreät vuodet (Vet in Green Pastures, 1985)

Lapsena lempilukemistani olivat eläinlääkäri James Herriotin iki-ihanat, lämminhenkiset kertomukset työstään Yorkshiren persoonallisten eläinten ja ihmisten parissa. Nämä walesilaisen Hugh Lasgarnin eläinlääkäritarinat eivät silloin sattuneet käsiini, vaikka ne ovat tyyliltään hyvin samanlaisia. Lasgarn on 10-20 vuotta Herriotia nuorempi, aloitti työnsä ehkä 1950-luvulla ja työskenteli Walesin ja Englannin rajalla, mutta pihit isännät ja auttaminen lehmän synnytyksessä kylmänä talviyönä olivat samanlaisia. Jopa tulevan vaimon nimi, Diana, on sama.

Eikö lehmän auttaminen synnytyksessä kuulosta kiinnostavalta? Kirjassa esiintyy toki monia muitakin eläimiä - kiukkuisen suurtilallisen kallisarvoinen palkintosonni, köyhän pojan huonokuntoinen rakas undulaatti, epäluuloinen kissa jonka suuhun on takertunut ruoto ja joka sitä poistettaessa myllää herttaisen omistajansa asunnon täysin, kunnioitusta herättävän ladyn hermafrodiitti vuohi, rakastettu vanha koira joka täytyy lopettaa, vaikka se on vanhan leskimiehen viimeinen side onnellisiin päiviin vaimonsa kanssa...

Lasgarn kertoo myös eläinlääkärikollegoistaan. Kaikkiin kirjan tarinoihin liittyy myös kertomus eläimen omistajasta (kuten Herriotillakin), mikä tekee tästä kirjasta paljon enemmän kuin vain eläintarinoiden kokoelman: se antaa elävän kuvan englantilaisesta maaseudusta ja sen asukkaista 1950-1960-luvuilla sekä myös läpileikkauksen yhteiskunnasta, koska eläinlääkäri hoitaa niin köyhien kuin rikkaidenkin eläimiä. Kirja on kirjoitettu myötätunnolla ja hauskasti ja Lasgarn itse on sympaattinen. Hänellä on taito nähdä asioiden huvittava puoli ja lämmin suhtautuminen kanssaeläjiinsä, kuten Herriotillakin. Herriot on minulle aina ylitse muiden, mutta tämäkin oli mukavaa luettavaa.

Hugh Lasgarn: Eläinlääkärin vihreät vuodet, 1986 (Vet in Green Pastures, 1985). Suomennos: Irmeli Järnefelt. Kansi: ei tietoja. 307 sivua.