Aphra Behn: The Rover (Part I); or, The Banish'd Cavaliers, 1677

Tammikuu ja vähän joulukuukin menivät eri tavalla kuin odotin, ja lisäksi minulla on ollut muutaman viikon kirjoitusjumi (melkein kaikki joulu- ja tammikuun bloggaukset ovat aiemmin kirjoitettuja), joten postauksissa on ollut pitkähkö tauko. Olen kuitenkin lukenut monia hyviä kirjoja myös tänä aikana, joten nyt pitää joko kirjoittaa paljon, jättää kirjoittamatta joistakin lukemistani kirjoista tai kirjoittaa ytimekkäitä ja lyhyitä (yhdistelmä)bloggauksia. Aloitan näytelmästä, koska Shakespearen sisarukset -näytelmähaaste päättyy sunnuntaina.

Mary Bealen muotokuva Aphra Behnistä (Wikipedia)

Aphra Behn (1640-1689) oli englantilainen näytelmäkirjailija, runoilija, romaanikirjailija ja kääntäjä sekä vakooja. Hän oli ensimmäisiä kirjoittamisella elantonsa ansaitsevia englantilaisia naisia, ja vaikka häntä ei Suomessa taideta juuri tuntea, hän on ollut esikuvana monelle englanniksi kirjoittavalle naiselle. Virginia Woolf kirjoittaa hänestä näin Omassa huoneessa: "Kaikkien naisten pitäisi yhdessä tuoda kukkia Aphra Behnin haudalle... koska hän mahdollisti sen, että naiset voivat sanoa, mitä ajattelevat" (käännös minun). "Virginia Woolf piti Aphra Behniä ensimmäisenä naiskirjailijana, joka todisti, että rahaa saattoi ansaita kirjoittamalla, ehkä uhraamalla joitakin miellyttäviä ominaisuuksia; ja näin vähitellen kirjoittamisesta ei tullut pelkästään merkkiä hulluudesta ja seonneesta mielestä, vaan se oli asia, jolla oli käytännöllistä merkitystä" (Wikipedia).

Behn kirjoitti yhteensä 18 näytelmää, joista tämä komedia on tunnetuimpia. Vasta bloggausta kirjoittaessani huomasin, että Kersti Juva on kääntänyt sen Kansallisteatterin esitystä varten suomeksi vuonna 1995 nimellä Veijari eli karkotetut kavaljeerit (käännöstä ei kuitenkaan löydy ainakaan yleisistä kirjastoista). Lisäksi Behniltä on suomennettu vuonna 2018 romaani Oroonoko, eli kuninkaallisen orjan tarina.

The Rover sijoittuu Napoliin ja sen sankareita ovat (kuningasmielisyytensä takia?) ulkomaille karkotetut englantilaiset herrasmiehet, sankarittaria taas ovat neuvokkaat ja rohkeat naiset, sisarukset Florinda ja Hellena ja heidän serkkunsa Valeria. Tärkeänä osana tapahtumissa on myös kuuluisa kurtisaani Angelica. Belvile on rakastunut Florindaan ja Florinda Belvileen, mutta rakastavaisten mahdollisuudet näyttävät huonoilta, koska Florindan matkoilla oleva isä haluaisi tämän naivan erään rikkaan vanhan miehen, Florindan veli Don Pedro taas ystävänsä Don Antonion. Hellenalle on suunniteltu nunnan elämää, mutta hänellä on omat vahvat käsityksensä siitä, mitä hän haluaa, ja Valerialla on omat suunnitelmansa. Belvilen ystävä, rahaton kapteeni Willmore on näytelmän nimihenkilö Rover, Veijari. Hän rakastuu naamioituneen Hellenan henkevyyteen ja älyyn ja tämä Willmoreen, mikä ei kuitenkaan estä Willmorea viettämästä yötä Angelican kanssa (jolloin tämä rakastuu Willmoreen kiihkeästi, ensimmäistä kertaa elämässään) ja yrittämästä humalassa raiskata Florindaa. (Miten tällainen henkilö voi olla romanttinen sankari?)

Tämän nopeatempoisen näytelmän juoni on monipolvinen, monimutkainen ja epäuskottava ja pyörii sen ympärillä, kuka päätyy sänkyyn kenenkin kanssa ja millä hinnalla - joskus aivan sananmukaisesti; Angelican hinta kuukaudelta on 1000 kruunua (crowns). Kunnon naiset (women of quality) asettavat hinnaksi avioliiton, kun taas näytelmän miehet Belvileä lukuun ottamatta yrittävät kauniilla puheilla tai rahalla, joskus myös väkivalloin, saada heiltä seksiä ilman tätä.

Hell. I perceive, good Father Captain, you design only to make me fit for Heaven—but if on the contrary you should quite divert me from it, and bring me back to the World again, I should have a new Man to seek I find; and what a grief that will be—for when I begin, I fancy I shall love like any thing: I never try’d yet.

Will. Egad, and that’s kind—Prithee, dear Creature, give me Credit for a Heart, for faith, I’m a very honest Fellow—Oh, I long to come first to the Banquet of Love; and such a swinging Appetite I bring—Oh, I’m impatient. Thy Lodging, Sweetheart, thy Lodging, or I’m a dead man.

Hell. Why must we be either guilty of Fornication or Murder, if we converse with you Men?—And is there no difference between leave to love me, and leave to lie with me?

Will. Faith, Child, they were made to go together.

Näytelmä ei teemaltaan tai tapahtumiltaan kiinnostanut minua kovin paljon, varsinkin kun monet näytelmän ihmisistä puhuivat monimutkaisesti ja aika hankalaa kieltä, mutta näytelmän luonteikkaat, älykkäät naiset olivat ihania. Vaikka Florindan isä ja veli halusivat kumpikin naittaa Florindan vastoin tämän tahtoa, hän toimi kuitenkin oman päänsä mukaisesti ja juonitteli saadakseen rakastamansa miehen. Lempihenkilöni näytelmässä oli sanavalmis, suorapuheinen, epäkunnioittava ja rohkea Hellena (vaikka hänen miesmakunsa olikin kyseenalainen), joka pukeutui eräässä kohtauksessa mieheksi ja tavoitteli aktiivisesti, mutta omilla ehdoillaan Willmorea. (Hellena ja Willmore muuten paljastivat toisilleen nimensä vasta kun olivat päättäneet mennä naimisiin.) Serkku Valeria auttoi siskoksia ja löysi itsekin itselleen miehen, ja mustasukkaisuuden raastama kurtisaani Angelica uhkasi Willmorea pistoolilla huomattuaan tämän rakastuneen toiseen naiseen. Näytelmän naiset eivät siis olleet mitään kainoja hissukoita, jotka tekevät niin kuin miehet sanovat, vaan aktiivisia ja omapäisiä ihmisiä, jotka tiesivät mitä halusivat, eivät pyydelleet halujaan anteeksi ja tavoittelivat haluamaansa esteistä välittämättä, ja esittivät asiansa myös tyylikkäästi.

Ped. What’s this I hear? false Girl, how came you hither, and what’s your Business? Speak.   ...

Hell. I had e’en as good tell it, as you guess it. Faith, Brother, my Business is the same with all living Creatures of my Age, to love, and be loved, and here’s the Man.

Amy Margaret Atchley on kiinnostavan tuntuisessa tutkielmassaan vertaillut Aphra Behniä ja sukupolvea nuorempaa näytelmäkirjailijaa Susanna Centlivreä (1669-1723) ja kuvannut yhteiskuntaa, jossa he elivät. Tutkielman mukaan Behniä moitittiin moraalittomuudesta siksi, että hän esitti näyttämöllä niin uskallettuja aiheita, kun taas miesten näytelmissä tällaista pidettiin normaalina. Behn pystyi kuitenkin ansaitsemaan elantonsa kirjailijana yhteiskunnassa, jossa naisia pidettiin miehiä lahjattomampina ja heille asetettiin paljon enemmän rajoituksia, joten hän oli varmastikin taitava. Rover noudattaa aikaisemman näytelmän, Tom Killigrew'n Thomason, juonta ilmeisesti aika tarkasti, mutta Behn on Roverin esipuheen kirjoittajan mukaan tehnyt näytelmästä kuitenkin kokonaan omansa. Behnin näytelmissä oli ehkä toistuva teema se, että näytelmän sankarittaret juonittelivat isäänsä tai veljiään vastaan, jotka halusivat näiden menevän naimisiin epämiellyttävän miehen kanssa; Behn kannatti näytelmissään näin naisten oikeutta valita itse oma aviomiehensä ja muutenkin naisten suurempaa vapautta ja itsemääräämisoikeutta.

Hell. That Blush betrays you—I am sure ’tis so—or is it Don Antonio the Vice-Roy’s Son?—or perhaps the rich old Don Vincentio, whom my father designs for your Husband?—Why do you blush again?

Flor. With Indignation; and how near soever my Father thinks I am to marrying that hated Object, I shall let him see I understand better what’s due to my Beauty, Birth and Fortune, and more to my Soul, than to obey those unjust Commands.

Hell. Now hang me, if I don’t love thee for that dear Disobedience. ...

Näytelmästä oppi myös paljon huudahduksia ja sanontoja: Fie! Hang me! Hark you! 'Sheartlikins (jonkinlainen kirosana), A pox upon him/it (rokko/kuppa hänen/sen päälle), Egad, Nay, Prithee (pyydän), Faith (todellakin)...

Luin näytelmän puhelimella Gutenbergistä. Olen lukenut näytelmiä viideltä eri vuosisadalta (antiikki, 1600-luku, 1800-luku, 1900-luku ja 2000-luku), joten olen nyt historiallinen lukija Shakespearen sisarukset -haasteessa.

Lisäys 2.2.2021.

Aphra Behn: The Rover (Part I); or, The Banish'd Cavaliers, 1677. Viisinäytöksinen komedia, noin 100 sivua. The Project Gutenberg eBook: The Works of Aphra Behn, Vol. 1.