Naisten juomaa, 2005 (näytelmä)

Kannessa Pirkko Hämäläinen, Sanna-Kaisa Palo ja Leena Uotila.

Nainen ja alkoholi on asia, joka herättää vielä suurempia tunteita kuin mies ja alkoholi (molemmat liian pitkälle mennessään tietysti todella kurjia juttuja). Kuten näytelmän ohjaaja Taru Mäkelä sanoo alkutekstissään, suomalaiset rakastavat kuuluisia miesjuoppojaan, mutta jos esimerkiksi Minna Canth tai Larin Paraske olisivat olleet alkoholisoituneita, heistä ei todennäköisesti olisi tullut arvostettuja.

Näytelmän lähtökohta on kiinnostava: noin tusinalle kirjoittajalle annettiin tehtävänanto "Nainen ja alkoholi", johon saatiin paljon monipuolisia ja näkökulmiltaan vaihtelevia tekstejä, ja niistä koostettiin esitys. Naisten juomaa on tanakka cocktail, joka sisältää kaikkea: surua, kauhua, pelkoa, häpeää, jännitystä sekä tietenkin huumoria. Filosofi Ludwig Wittgensteinia luovasti lainaten voidaan todeta, että siitä, mistä ei voi puhua, täytyy tehdä teatteria (Taru Mäkelä, s. 8).

Näytelmä esitettiin Teatteri Jurkassa vuonna 2005 kolmen näyttelijän voimin ja se koostuu 20 eri osiosta. Mukana on pienoisnäytelmien lisäksi kolme lyhyttä Marguerite Durasin ja Rosa Liksomin proosatekstiä sekä ote teoksesta Lasinen lapsuus. Minulle tuttuja näytelmien kirjoittajia olivat Anna-Leena Härkönen, Tiina Lymi ja Kati Outinen. Erään näytelmän kirjoittajiksi on merkitty Miira Karhula/Aleksis Kivi, vaikken kyllä tunnistanut ollenkaan, mikä näytelmässä liittyi Kiven teoksiin (joita tunnen aika huonosti).

Naisten juomista valotetaan hyvin monelta kannalta sekä vuoropuheluina että monologeina, tuokiokuvina elämästä: on pullojenpiilotteluyritys, täydellisen kotiäidin romahdus, työpaikan juhlien tapahtumien selvittelyä jälkikäteen, yritystä päästä kuiville, haimasairaudesta kärsivät naiset sairaalan osastolla, kolmen 15-vuotiaan tytön örvellysretki, työssä juomista, tipattoman tammikuun aloitus (ja lopetus)... Kirjasta puuttuu oikeastaan vain kuvaus kohtuujuomisesta. Kirjoittajat ovat hienosti pystyneet luomaan mielenkiintoisia ja koskettavia tarinoita hyvin pienellä sivumäärällä.

Aihetta ei mitenkään kaunistella, ja melkein kaikissa teksteissä on kyse jo todella pahaksi kehittyneestä ongelmasta tai rankasta kertajuomisesta. Kaikkein surullisimpia ovat tietysti näytelmät, joissa 8-vuotias tyttö hoivaa aamulla tottuneesti krapulaista äitiään käärimällä tälle sätkiä ja tuomalla oluen, tai jossa toinen pieni tyttö käy anelemassa vanhempiaan baarista kotiin. Liian juomisen seuraukset läheisille, varsinkin lapsille, tulevat selvästi esiin, ja monessa näytelmässä (vaikkei läheskään kaikissa) on mukana myös se häpeä, jota nainen tuntee juomisensa takia. Juomisen syitä ja alkoholin viehätystä kuvataan joissakin näytelmissä - eräässä näytelmässä viini tai samppanja alkaa puhua naiselle ja houkuttelee juomaan itseään, ja muuttuu sitten naisen perheenjäseneksi.

Tämä oli kiinnostava kokoelma, ja jos aihe kiinnostaa, kirja kannattaa lukea, vaikkei näytelmiä muuten harrastaisikaan: kirja on helppolukuinen, tyylit ja aiheet vaihtelevat paljon, ja mukana on myös huumoria ja ymmärrystä henkilöitä kohtaan, vaikka aiheet rankkoja ovatkin.

Aion rimaa hipoen ottaa tällä näytelmällä perehtyvän lukijan haastekohdan myös nykynäytelmien osalta (kirjailija on elossa) Shakespearen sisarukset -haasteessa sillä perusteella, että vaikka eri näytelmät ovat hyvin lyhyitä, ne ovat kuitenkin itsenäisiä kokonaisuuksia. Lisäksi saan tästä odottamatta myös Helmet 2020 -haasteen kohdan 22, kirjassa on epäluotettava kertoja: Anna-Leena Härkösen näytelmässä "Missä mennään" kolme erinimistä naista, jotka osoittautuvat samaksi ihmiseksi, perustelee muutaman sivun verran, miksi he eivät ole alkoholisteja. Viina on mulle ongelma vasta kun sitä ei ole.

Kirjan kirjoittajat: Anna-Leena Härkönen, Miira Karhula, (Aleksis Kivi,) Marguerite Duras, Pirjo Toikka, Tiina Lymi, Kati Outinen, Johanna Hartikainen, Ilse Rautio, Sussa Lavonen, Kirsti Nordin, (Irja Askola,) Liisa Ryömä, Rosa Liksom, Gunilla Hemming.

Kalevan kirjoitus Teatteri Jurkan vuoden 2005 esityksestä tässä.

Naisten juomaa (näytelmä, koostuu 20 eri osiosta), 2005, eri kirjoittajia. Kirja kerrallaan / Books on Demand. Kansi: Pekka Kaikkonen, kuva: Yehia Eweis. 157 sivua.