Osallistuin viime vuonna Jotakin syötäväksi kelvotonta -blogin Gregoriuksen Shakespearen sisarukset -näytelmähaasteeseen, joka päättyi tänään. Gregoriukselle kiitokset haasteesta! Se innosti minut taas pitkästä aikaa lukemaan näytelmiä, mikä on ollut todella nautittavaa, mielenkiintoista ja hauskaa, ja aion jatkaa näytelmien lukemista tämän jälkeenkin. Sen lisäksi, että pidän näytelmien lukemisesta ihan sellaisenaan, kirjallisuudenhistorian tuntemukseni on myös laajentunut ja syventynyt näytelmien ja muiden bloggaajien kirjoitusten lukemisen myötä, esimerkiksi Ketjukolaaja on lukenut valtavasti näytelmiä ja kuunnelmia ja Gregorius myös ranskankielisiä näytelmiä. Haluaisin innostaa muitakin kokeilemaan näytelmien lukemista, se on minusta usein jopa helpompaa kuin proosan lukeminen ja näytelmistä löytyy vaikka mitä kiinnostavaa!
Mielenkiintoisimpia löytöjä haasteajalta ovat olleet amerikkalainen 1900-luvun alkupuolen näytelmäkirjailija Susan Glaspell, 1950-luvun musta näytelmäkirjailija Lorraine Hansberry ja 1600-luvun klassikkokirjailija Aphra Behn, vaikka monet muutkin näytelmät ovat olleet mieleenjääviä.
Tässä tilastoja: luin yhteensä 26 näytelmää, joista 11 oli naisten kirjoittamia, 13 miesten, yksi nais- ja mieskirjailijan yhteisteos ja yksi useamman naiskirjoittajan kokoelmanäytelmä Naisten juomaa. Yksi näytelmä oli antiikista, yksi 1600-luvulta, viisi 1800-luvulta, 17 näytelmää 1900-luvulta ja kaksi 2000-luvulta (kokoelmanäytelmä toinen näistä). Vain yhden näytelmän ja kokoelmanäytelmän kirjoittajat olivat elossa, muut kuolleita. 15 näytelmää oli minulle tuntemattomien kirjailijoiden käsialaa, 10 sellaisten, joita olin lukenut aiemmin (tuossa kokoelmanäytelmässä oli molempia). Suomalaisia oli kahdeksan, ulkomaalaisia 18, ja maita olivat Suomen lisäksi Iso-Britannia, Yhdysvallat, Venäjä, Kanada, Sveitsi, Saksa ja Kreikka.
Tässä vielä lista haasteeseen lukemistani näytelmistä lukujärjestyksessä (kirjaimet viittaavat haastekohtiin):
Sofokles: Kuningas Paksujalka (BDFH)
Douglas Jerrold: Black-Ey'd Susan (George Rowell: Nineteenth Century Plays) (BDFG)
Edward Bulwer-Lytton: Money (George Rowell: Nineteenth Century Plays) (BDFG)
Tom Taylor and Charles Reade: Masks and Faces (George Rowell: Nineteenth Century Plays) (BDFG)
Nora Ratcliff: Pedlar's Progress (Andrew A. Orr: Invitation to Drama) (ADFG)
W. W. Jacobs ja Louis N. Parker: The Monkey's Paw (Andrew A. Orr: Invitation to Drama) (BDFG)
Norman Williams: A Battle of Wits (Andrew A. Orr: Invitation to Drama) (BDFG)
Yvonne Firkins: Royal Suspect (Andrew A. Orr: Invitation to Drama) (ADFG)
Pamela Hansford Johnson and C.P. Snow: The Pigeon with the Silver Foot. A Legend of Venice (Andrew A. Orr: Invitation to Drama) (ADFG)
Hilkka Honkakangas: Naistentutkija (ACFG)
Susan Glaspell: Trifles (Four Plays by Susan Glaspell) (ADFG)
Minna Canth: Hän on Sysmästä (ACFH)
Leonid Andrejev: Ihmisen elämä (BDFG)
Susan Glaspell: The Outside (Four Plays by Susan Glaspell) (ADFH)
Agapetus: Olenko minä tullut haaremiin? (BCFH)
Kaarlo Erho: Hasalan hovin haamu (BCFG)
Friedrich Dürrenmatt: Meteori (BDFH)
Agapetus: Kaikenlaisia vieraita (BCFH)
Susan Glaspell: The Verge (Four Plays by Susan Glaspell) (ADFH)
Lorraine Hansberry: A Raisin in the Sun (ADFG)
Doris Dörrie: Happy (ADEH)
Agapetus: Kas niin, Mimmi! (BCFH)
Bernard Shaw: Ei sitä voi koskaan tietää (BDFG)
Hilja Valtonen: Valitusaika on ohi (ACFH)
Aphra Behn: The Rover (ADFG)
Naisten juomaa (eri kirjoittajia, pääasiassa ACEG)
A. Naisen kirjoittama teos
B. Miehen kirjoittama teos
C. Suomalaisen kirjoittama teos
D. Ei-suomalaisen kirjoittama teos
E. Teoksen kirjoittaja on elossa (lukuhetkellä)
F. Teoksen kirjoittaja on kuollut
G. Teos kirjailijalta jolta en ole ennen lukenut mitään
H. Teos kirjailijalta jonka tuotantoa olen lukenut aiemmin (näytelmiä tai muuta)
Lisäys 1.2.21.
Minusta näytelmiä on selvästi helpompi lukea kuin proosaa. Tietysti on nämä nykynäytelmät erikseen, joissa, kuten eilen lukaisin "proosa, lyriikka ja draama sekoittuvat toisiinsa". Nykykuunnelmatkin tuntuvat usein sellaiselta unissaan supattelulta.
VastaaPoistaHienosti olet lukenut näytelmiä enkun kielelläkin. Ja monenlaisia teoksia, ei pelkkiä klassikoita tai pelkkiä seuranäyttämöillä esitettäviä, Susan Glaspell on selvästikin ollut oikea löytö. Minna Canthin murhenäytelmiä suosittelen jatkossa ja antiikin draamoja kohtuudella nautittuina.
Nykynäytelmät jäivät minulla tosiaan vähemmälle, ja ne jotka luin, olivat ihan selkeitä, mutta luulen tietäväni, mitä tarkoitat.
PoistaPidän vaihtelusta ja englanniksi lukeminen laajentaa valikoimaa, koska kuten haasteen aikana on käynyt ilmi, näytelmiä ei käännetä turhan paljon ja vaikka käännettäisiinkin, käännökset eivät välttämättä leviä yleisiin kirjastoihin.
Glaspell on tosiaan mielenkiintoinen uusi tuttavuus, toivottavasti hänestä tulee vähitellen tunnetumpi myös Suomessa. Jostain syystä vierastan Minna Canthin vakavia näytelmiä, mutta ehkä niitäkin voisi joskus kokeilla. Antiikin draamoja oli tarkoitus lukea enemmänkin (Euripideen ja Aristofaneen näytelmiä luin nuorena ainakin yhden molemmilta), mutta kun ne ovat odottaneet yli 2000 vuotta, ne voivat odottaa vähän kauemminkin.