tiistai 29. kesäkuuta 2021

Arvosteleva luettelo suomenkielisestä kirjallisuudesta 1922 (1923)

Satuin löytämään kerran kirjaston kirjavarastossa hyllyjä katsellessani pitkän rivin Arvostelevia luetteloita suomenkielisestä kirjallisuudesta. Nimi ei ole ihan bestsellermateriaalia, mutta sisältö on omalla tavallaan hauska: Valtion kirjastotoimiston julkaisemaan kirjaan on koottu joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki yhden vuoden aikana suomen kielellä julkaistut (eli myös käännetyt) kauno- ja tietokirjat sekä ehkä Kirjastolehdessä aiemmin julkaistut lyhyehköt arviot suurimmasta osasta näitä kirjoja. Arvostelevan kirjaluettelon tarkoitus on kirjallisuuden valinnassa olla avuksi ensi sijassa kirjastojen toimihenkilöille mutta myöskin yksityisille kirjallisuuden harrastajille. Meilläkin ilmestyy vuosittain niin tavaton määrä kirjoja, että on mahdotonta tuntea niiden sisällystä ja arvoa osapuilleenkaan ilman apuneuvoja. Jokapäiväisten sanomalehtien sekä aikakauskirjojen arvostelut käsittelevät tavallisesti vain hyvin rajoitettua osaa ilmestyvästä kirjallisuudesta ja siitäkin etupäässä vain kaunokirjallisuutta. (iii) Tällaisia luetteloita on ainakin vuodesta 1916 alkaen 1980-luvulle saakka.

Minäkään en ole lukenut näitä kirjoja kannesta kanteen, mutta niitä on hauska selailla, koska ne antavat omanlaisensa kuvan aikansa yhteiskunnasta, siitä, mitä tiettynä vuonna luettiin ja miten siihen suhtauduttiin. (Käsitellyt kirjat saattavat olla melkoisen yllättäviä: muistaakseni jossakin 1920-luvun lopun luettelossa arvioitiin "Käytettyjen autojen osto-opas", mutten enää löytänyt tätä arviota, joten en ole varma siitä, olenko kuvitellut koko asian.) Kirjojen joukossa saattaa olla myös nykyään tuttuja kirjoja, mutta asennoituminen niihin saattaa olla ihan toista kuin nykyään, tai sitten joskus hyvinkin samanlaista. Arviot ovat joskus hyvinkin särmikkäitä, ja kirja saatetaan jopa tyystin teilata. Kirjat on ryhmitelty lukuihin kirjastojen luokittelujärjestelmän mukaan: ensin tietokirjojen luokat 0-9, sitten runot, näytelmät, aikuisten kaunokirjallisuus sekä lasten- ja nuortenkirjat, joten jos etsii tietynsisältöistä kirjaa joltakin vuodelta tai vuosikymmeneltä, näistä luetteloista on varmasti apua.

Tässä muutama näyte kirjan arvioista, ensin monelle tutusta lastenkirjasta, sitten naistenromaanista, (aikuisten kirjoihin luokitellusta) seikkailuromaanista sekä minusta odottamattoman nykyaikaista pedagogista ja tieteellistäkin otetta osoittavasta tietokirjasta. "Huiman mielikuvituksen tuote" ei ensimmäisessä arviossa selvästikään ole positiivinen kommentti, mutta erään toisen arvion (jota en sitäkään nyt löytänyt) kirjoittajalla oli yllättävänkin lapsilähtöinen lähestymistapa - jotain sellaista, että "aikuisella ei ole omasta mielipiteestään riippumatta mitään nokan koputtamista, koska lapsi nauttii tästä kirjasta niin paljon". Arvioiden sisältö saattaa siis riippua paljon myös arvioijasta, mikä ei kirjabloggaajalle ole tietystikään mitenkään vieras ajatus.

Barris [sic], J. M.: Pekka Poikanen (Peter Pan). Kirja on todistus siitä, kuinka vähän käsitetään, mitä henkistä ravintoa pieni lapsikin kaipaa ja on oikeutettu saamaan. Se on huiman mielikuvituksen tuote. Kuin sekavassa unelmassa esiintyy siinä ihmisiä, eläimiä, keijukaisia, intiaaneja, merirosvoja y.m. sotkuisassa sekamelskassa. Pääajatusta tai tarkoitusta ei voi tavallisella järjellä varustettu aikuinen huomata. Lapsen herkkää mieltä lämmittäviä kauniita ajatuksia ja jaloa toimintaa puuttuu miltei kokonaan. Kuvat toki ovat hyviä ja niitä on paljo. (122)

Elinor Glyn: Kenet rakkaus on valinnut. Erittäin tyhjänpäiväinen kirja, jonka jännittävyyskin on hyvin heikko. Rakkaus on valinnut rikkaan, hyväntahtoisen, mutta proosallisen ja ruman nousukkaan ("Minulle eivät huvitukset sovi, sanoi aviomies ärtyisällä äänensävyllä ja veti lusikalla ulos munanvalkuaisen", y.m.s.) nuoren ja ihanan rouvan ("Hänen hienot samettiposkensa tulivat villiruusun värisiksi", y.ms.) kaunissilmäisen lordin muodossa ("Lordi Bracondale oli kokenut paljon, ja herättää nuoria rouvia, vanhoja rouvia tai mitä naisia hyvänsä, joilla oli kyky miellyttää miestä, oli hänen jokapäiväinen tehtävänsä", y.m.s.). Kirjan lopussa on tuo ikävä aviomies kuollut hivuttavaan tautiinsa ja nuo kaksi muuta ovat hurmaaviin naimisiin menossa. Tällaista ei pitäisi suomentaa. (93)

Anthony Hope: Zendan vanki. Kirja on erittäin jännittävä ja vauhdikas, miellyttävällä tyylillä kirjoitettu. Itse juoni tosin perustuu mahdottomuuteen tai tavattomaan harvinaisuuteen, kahden miehen niin ihmeelliseen yhtäläisyyteen, että toinen voi seikkailujen pakosta näytellä toisen osaa kuninkaana ja sulhasena. Mutta joka jännittävää, reipasta lukemista haluaa, hän antaa tällaisen seikan mielihyvällä anteeksi. (96)

Wuorinen, Olli A.: Kasvibiologisia kokeita. Kirjasen runsaasta ja mielenkiintoisesta sisällöstä mainittakoon tässä vain eräitä, kokeitten laatua osoittavia yleisryhmiä. Tekijä aloittaa esityksensä itämistä ja taimen kehitystä valaisevilla kokeilla siirtyen sitten kasvien tärkeimpien elämän-toimintojen kuten hiilen oton, hengityksen ja ravintosuolojen kulkeutumisen tarkasteluun. Edellisen yhteydessä todetaan hauskoilla ja varsin onnistuneilla kokeilla kasveissa löytyvät alkuaineet. Edelleen saa tutkija kokeellisesti vastauksen kysymyksiin: millaisia ovat kasvisolut, miten tapahtuu kasvaminen, mitä on käyminen y.m. Kirjasen lopussa on vielä hauskoja kokeita kasvien valo- ja suunta-aistilla sekä eräillä bakteereilla. Runsas kuvitus on paria piirrosta (1 ja 19) lukuunottamatta onnistunut ja kokeitten suoritusta valaiseva.
         
Kuten edellisestä selviää, tarjoaa kirja mielenkiintoista askartelua sopien etenkin varttuneemmalle opiskelevalle nuorisolle. Oppikirjain usein mainittuun "kuivuuteen" voi se antaa mieluisen lisän virkistävää mehua ja samalla juurruttaa tietoisuutta kokeellisuuden merkityksestä luonnontutkimuksessa. (37)

Arvosteleva luettelo suomenkielisestä kirjallisuudesta 1922, 1923. Valtion kirjastotoimisto. 132 tekstisivua + 6 sivun aakkosellinen hakemisto.

7 kommenttia:

  1. Oletpa taas löytänyt ilahduttavaa luettavaa. Minusta nuo arviot toimisivat aivan erinomaisesti, jos ne esiteltäisiin lukijoille. Lukija voisi niitten perusteella itse päätellä kannattaisiko lukea kirja jonkalaisia "ei pitäisi suomentaa". Sen sijaan on epävarmaa miten kävisi, jos kirjastonhoitajat suosittelisivat tai jättäisivät suosittelematta kirjoja noitten arvioitten perusteella. Hyvä se on, että monenlaista kirjaa on saatavilla ja ihan yhtä hyvä, jos niistä kirjoista on saatavilla monenlaisia arvioita.

    Joulun seutuun luin Schillerin näytelmän Fiesko suomennoksesta Kirjastolehteen tehdyn arvion, jossa suomennos sai jokseenkin teilaavan tuomion. Minusta se tuntui vain virkistävältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valinnanvaraa pitää tosiaan olla, ja jokaisen kannattaa itse muodostaa oma mielipiteensä. Näin lukijat tietysti tekevätkin, minkä huomaa tuosta "Pekka Poikasesta", ja v. 1922 oli julkaistu toinenkin Elinor Glynin romaani (Sinistä verta toisena painoksena), vaikka sitä haukuttiin yhtä paljon kuin tuota toistakin. Nämä luettelot saattoivat kyllä vaikuttaa siihen, mitä kirjoja pienempiin kirjastoihin, joihin ei kaikkia uusia kirjoja voitu ostaa, hankittiin.

      Minullakin on sellainen asenne varsinkin lehtiarvioihin, että suhtaudun niihin enemmänkin lähtökohtana kuin lopullisena totuutena, koska eri ihmisten mielipiteet vain ovat erilaisia.

      Poista
  2. Hah, varmasti viihdyttävä tutkia tällaisia arvioita...
    On tietysti totta että Peter Panissa on tosiaan heitetty kasaan hyvin monenkirjavia elementtejä, ja varmaan siinä on sulattelemista (ja aikakaudella tietysti valistamishenki on korkealla, erityisesti varmaan käÄnnöskirjallisuuden valinnoissa).

    Elinor Glyniä en ole lukenut, mutta rouva on kyllä tullut vastaan vanhojen elokuvien yhteydessä (erityisesti Clara Bow'n, jonka elämäkerrasta olen aikoinaan blogannutkin), oli hyvin suosittu ja näkyvä populaarikirjailija ja leffakäsikirjoittaja 20-luvulla, ja ilmeisesti vaikutus yleisesti 20-luvun henkeen oli suuri...
    Mutta myöhemmätkin tuomiot varsinaista tuotantoaan kohtaan ovat olleet varsin negatiivisia, on mainittu että oli hyvin ajan hengessä (ja jopa näytti sille suuntaa) ja osasi markkinoida itseään, mutta kiinnostus varsinaiseen tuotantonsa uudelleenlöytämiseen on ollut hyvin laimeaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, monet näistä ovat aika hupaisia :).

      Varmasti ainakin lapsille suunnatuista kirjoista ajateltiin (kuten ehkä usein nykyäänkin), että niiden pitäisi olla jotenkin kehittäviä, mutta näissä kirjaluetteloissa yllättää itse asiassa se, miten paljon kaunokirjallisuudessa oli kuitenkin mukana kevyttä kirjallisuutta ja vaikkapa dekkareita. 1920-luku ei ole yhtään niin vakavamielisen tuntuinen kuin miksi sitä aiemmin luulin, tällainen mielikuva on ehkä syntynyt siitä että suuri osa noista kevyemmistä (ja kyllä vakavistakin) kirjoista on nykyään unohtunut.

      Miten tämä naisten ja miesten hömppäkirjallisuuden (re Zendan vanki) arvostuksen ero tuntuu nykyäänkin niin tutulta? Eipä silti, että Glynin kirjojen juonikuvaukset olisivat juuri houkutelleet, mutta oli hän ilmeisesti omalla tavallaan tärkeä kirjailija, kiva kun kerroit hänestä lisää.

      Äskettäin lukemassani Sivupolkuja-kirjassa Kristina Malmio kirjoittaa Glynin ja muiden tunnettujen romanttisten naiskirjailijoiden 1920-luvun kirjoista näin: "Ulkomaalaiset rakkausromaanit edustavat miltei yksinomaan tunteellista linjaa, traditionaalista romanttista kertomusta. Niissä romanttinen rakkaus ei missään vaiheessa kyseenalaistu ja romanttisia tunteita kuvataan suoraan, ei esimerkiksi ironian avulla etäännytettyinä", kun taas artikkelissa käsiteltyjen suomalaisten naisten, esim. Hilja Valtosen, romaanit edustavat leikillistä, särmikästä ja uhmaavaa rakkausromaania.

      Poista
    2. Tuossa "Pekka Poikasen" käännöksessä oli muuten vain 96 sivua, kun taas omassa englanninkielisessä Peter Pan -pokkarissani on 176 tiheällä painettua sivua. Ehkä tämä oli yksi syy siihen, että tarina vaikutti arvioijasta käsittämättömältä :-).

      Poista
    3. Ai niin, lyhennelmät, sekin vielä.

      Ja joo, kyllähän sitä kevyempää kirjallisuutta varmasti tuli paljonkin mutta samoin aika suuri osa on varmasti kadonnut muistista (kyllähän muistan kanssa esim. kun Portti-lehdestä luin aikoinaan bibliofiilisiä juttuja joistain Suomessa ilmestyneistä 1900-luvun alkupuoliskon scifi-kirjoista joista ei tosiaankaan ollut kuulleet enää muut kuin asiaa harrastavat bibliofiilit...)

      Tuo Malmion pointti onkin varsin hyvä, ja tuntuu että kanssa kun alalta ulkomaisia uudelleenjulkaisuja (mm. Viragon ja Persephonen julkaisulinjoja) olen katsellut, niin uudelleenarvointi suosii juurikin joko särmikkyyttä ja kyseenalaistamista, tai sitten erinomaista psykologista tarkkuutta ja hienovireisyyttä.

      Jos kiinnostaa, niin suosittelen katsomaan Clara Bow -komedian "It" (löytyi ainakin joskus juutuubista, varmaan nytkin), perustuu Glynin tarinaan ja kirjailijalla on myös cameo-rooli :)

      Poista
    4. Sieltähän se löytyi. Alku tuntui ainakin ihan hauskalta ja voisin ehkä katsoa loputkin, en ole mykkäelokuvia katsonutkaan varmaan pariinkymmeneen vuoteen :).

      Poista