En ollut myöskään kovin lukutuulella tätä aloittaessani, ja pääsin kirjan vauhtiin vasta sen sympaattisessa, navetanhajuisessa niminovellissa, jossa hyvin vähäpuheinen, komea talonisäntä Santeri ja hänen taloudenhoitajansa, aviottoman lapsen äiti Esteri päätyvät hyvin erikoisella tavalla jouluyönä yhteen. Sen jälkeen kirjassa alkoi myös olla enemmän tuttua Valtosen tyyliä, varsinkin neljässä viimeisessä novellissa.
Useimmiten tarinoissa käsitellään naisten ja miesten välisiä suhteita. Eräässä hyvin lyhyessä novellissa Valtonen kertoo, miten eri tavalla neljä eri ihmistä tulkitsee saman tapahtuman omien odotustensa, mielipiteidensä ja käsitystensä perusteella. Eivät muutkaan novellit huonoja olleet, vaan Valtonen luo muutamalla sivulla (151-sivuisessa kirjassa on 12 novellia) taitavasti tilanteen, ongelman ja sen ratkaisun ja mikä tärkeintä, elävän kuvan henkilöistään, eli vaikkei tämä kirja suosikikseni noussutkaan, se oli ihan mukavaa luettavaa.
Edit 9.9.21, 22.9.21.
Hilja Valtonen: Sanaton Santeri. Novelleja, 1939 (toinen painos). Otava. Kannen tekijää ei kerrottu. 151 sivua.
Uskon, että Valtosen novellikokoelmakin on viihdyttävää luettavaa. Hänen kirjoistaan olen pitänyt paljon. Äskettäin luin Valtosen Neekerityttö peilaa, joka oli aivan ihastuttava kirja.
VastaaPoistaTuo onkin minulle ihan vieras kirja. Sen nimi vähän hätkähdytti, mutta kun kävin lukemassa hauskan bloggauksesi, nimikin sai selityksensä. En ole lukenut Valtosen romaaneja pitkään aikaan, mutta ne ovat jääneet mieleen ilkikurisina ja viihdyttävinä, ja ajattelin lukea lisää hänen näytelmiään, kunhan ehdin.
PoistaValtonen on kirjoittanut novelleja? Enkä ole lukenut niitä?
VastaaPoistaOnko tämän painokset sitten jääneet vähäisemmiksi joten ei ole tullut ikinä vastaan divareissa tms.
Valtosen novellithan kuuluvat yleissivistykseen, varsinkin miehillä :-). Muistan että sinäkin pidät hänen kirjoistaan.
PoistaMonet näistä novelleista olivat tosiaan eri tyyliä kuin yleensä Valtosen romaanit, joten ehkä nämä eivät olleet niin suosittuja.