Ari Turunen: Tosi on! Valheen, vääristelyn ja vilpin historiaa, 2012

Tämän kirjan lähtökohta ja kirjoitustapakin on melko kyyninen: se, että ihmiset ovat aina huijanneet toisiaan ja valehdelleet toisilleen monilla eri tavoilla ja monista eri syistä. Turunen marssittaa väitteensä tueksi suuren osan esimerkkejä lähihistoriasta ja kaukaisemmasta menneisyydestä ryhmiteltyinä eri valehtelemistapoja käsitteleviin lukuihin, ja ei voi kieltääkään, etteikö valehtelu olisi yleinen, vaikkakin paheksuttu osa inhimillistä kanssakäymistä. Kirjassa ei käsitellä pelkästään sanallisia valheita, vaan myös erilaisia, joskus hyvin monimutkaisiakin huijauksia. Turunen esittää lyhyesti myös kiinnostavan teorian siitä, että valehtelu on tärkeä osa lapsen psyykkistä kehitystä ja että se auttaa pientä lasta eriytymään vanhemmistaan ja itsenäistymään (s. 17).

Kirja on alun perin ilmestynyt vuonna 2005, ja vuoden 2012 painos on sen uudistettu laitos. Turunen sanoo esipuheessaan, että tällä aikavälillä valheita oli päästelty odotettua enemmän. Jos uudistettu laitos olisi julkaistu viime vuosina, hän olisi saanut kirjaansa tietysti valtavasti lisämateriaalia rapakon takaa.

[Lehtikeisari William Randolph] Hearst kokeili samaa temppua meksikolaisiin. Vuonna 1913 julkaistiin valokuva, jossa meksikolaiset lapset olivat vyötäisiään myöten vedessä kädet ylhäällä. Kuvatekstissä kerrottiin, että kuvan ottamisen jälkeen viranomaiset ampuivat lapset mereen. Myöhemmin paljastui, että kyseessä oli turistin ottama kuva kylpevistä lapsista Brittiläisessä Hondurasissa. (66)

Kirja oli kiinnostavaa luettavaa ja sai muistamaan esimerkiksi valvonnan merkityksen ja sen, että kaikkea ei kannata uskoa. Turunen kirjoittaa viihdyttävästi, sujuvasti ja hyvin helppolukuisesti, mutta toisaalta tämä tyyli tekee kirjasta aika pinnallisen, ja hän tuntuu vetävän melko paljon mutkia suoraksi. Hän esimerkiksi sanoo, että luonnossa yleensä vahvin ja väkivaltaisin voittaa (31), mikä ei pidä paikkaansa - tilanteesta ja lajista riippuen myös esimerkiksi älykkäin, arin tai taiteellisin voittaa. Kirjan loppuluku tasapainottaa muun teoksen kyynistä asennetta, koska siinä muistutetaan siitä, että valehtelu ei tee onnelliseksi ja että luottamus ihmisten välillä on tärkeää.

Tietokirjaan olisi kaivannut ehkä tarkempiakin lähdeviitteitä kuin vain yhdeksän sivun pituisen kirjaluettelon kirjan lopussa, ja kirjassa vilisi sen verran nimiä, että myös hakemisto olisi ollut hyvä olemassa.

Luru antaa kirjan sisällöstä enemmän esimerkkejä.

Ari Turunen: Tosi on! Valheen, vääristelyn ja vilpin historiaa, 2012 (uudistettu laitos vuonna 2005 julkaistusta kirjasta). Atena, atschi!-pokkari. Kansi: Ville Lähteenmäki, kuva: Corbis. 191 sivua.