Celia Fremlin: Klimax oder Auβerordentliches Beispiel von Mutterliebe (Possession, 1969)

Jatkoin Celia Fremlinin dekkareihin tai perhedraamoihin tutustumista. Kirjan alaotsikko saksaksi tarkoittaa "erikoislaatuinen esimerkki äidinrakkaudesta", ja englanninkielisen alkuteoksen nimen voisi tässä tapauksessa kääntää "omistushaluksi", mikä kertookin kirjasta jo aika paljon. Kirja kerrotaan tällä kertaa minämuodossa, ja kertojana on taas kotirouva, Clare, jolla on vaihteeksi kaikki hyvin: hänellä ei ole ongelmia avioliitossaan, hän on tyytyväinen elämäänsä, hänellä on kaksi mukavaa teini-ikäistä tytärtä ja perhe on arkisella tavalla onnellinen ja harmoninen.

Särön tähän tuo vanhemman tyttären Sarahin kihlautuminen reilut kymmenen vuotta vanhemman Mervynin kanssa. Mervyn itse vaikuttaa ihannevävyltä, mutta hänen leskeksi jäänyt äitinsä on uskomattoman omistushaluinen ja pyrkii kaikin keinoin estämään Mervynin tapaamiset Sarahin ja tämän perheen kanssa ja kieltäytyy hyväksymästä Mervynin ja Sarahin kihlausta; tuntuu siltä, että hän haluaisi pitää Mervynin kokonaan itsellään. Claresta tämä on käsittämätöntä, koska hän on täysin sisäistänyt 1960-luvun ihanteen siitä, että vanhemmat eivät koskaan saa sitoa tai kontrolloida lapsiaan, vaan heidän pitää antaa näiden tehdä omat valintansa. Tai ainakin hän on sisäistänyt sen, että näin pitää ajatella.

Clare kuitenkin tapaa Mervynin äidin muutamia kertoja ja yrittää ymmärtää ja auttaa tätä, vaikkei tästä juuri pidäkään. Mervynin perheen menneisyydestä paljastuu kaksi kuolemantapausta, kaikki ei ole sitä miltä näyttää, ja tapahtumat johtavat vähäeleisellä tavalla pelottavaan loppukohtaukseen.

Tässäkin Fremlinin kirjassa on enemmän kyse ihmissuhteista ja perheestä kuin dekkarijuonesta, mutta nyt jälkimmäinen vaikutti ehkä liikaa edellisiin - minua kiinnostaa Fremlinin kirjoissa kuitenkin eniten ihmissuhteiden tarkka, hienovarainen ja samalla humoristinen kuvaus. Kirjassa puitiin mielestäni myös vähän liikaa samoja asioita ja sen tapahtumaympäristö tuntui vähän liian ahtaalta, joten se ei ole suosikkini Fremlinin kirjoista. Nautittavaa tekstiä tämäkin silti oli, senkin takia että siinä oli mukana usein hieman vinoa huumoria, esimerkiksi siinä kun Claren ystäväpariskunta yrittää päästä eroon aikuistuneista pojistaan ja saada nämä itsenäistymään.

Celia Fremlin: Klimax oder Auβerordentliches Beispiel von Mutterliebe, 2009 (Possession, 1969). Diogenes. Saksantaja: Dietrich Stössel. Kannen kuva: François Berthoud: Skeleton Legs. 253 sivua.