Useimmat kirjan novellit ovat hyvin lyhyitä. Kaikki ovat länsimaisia, koska muihin kulttuuripiireihin syventyminen vaatisi kokonaan oman valikoimansa. Ehkä, vaikka minusta kirjaan olisi hyvin voitu sisällyttää muidenkin kulttuurien kirjailijoiden novelleita sen sijaan, että toisistaan ehkä hyvinkin paljon poikkeavat ei-länsimaiset kulttuurit niputettaisiin samaan kirjaan. (Ainakin yksi tällainen kirja on muuten olemassa: Sama meri, eri maa - aasialaista, afrikkalaista ja amerikkalaista kirjallisuutta - jonka aion joskus lukea.) Novellit on järjestetty hauskasti niin, että toisiaan seuraavien novellien välillä on jokin niitä yhdistävä tekijä.
Toimittajien ajatus siitä, että omasta [suomalaisesta] kirjallisuudestamme on helpompi löytää tasokkaita naiskirjailijoiden tekstejä kuin muusta eurooppalaisesta tai amerikkalaisesta kirjallisuudesta vaikuttaa nykyään kummalliselta, mielestäni hyviä länsimaisia naisnovellisteja on paljon. Neljä viidestä kirjan naiskirjailijasta onkin suomalaisia; yhteensä kirjassa on 21 tarinaa. Kirjan lopussa on lyhyet luonnehdinnat kirjailijoista.
Hermann Hesse: Riikinkukkokehrääjä. Poika kertoo intohimoisesta perhosharrastuksestaan, jota kuitenkin varjostaa se, että muilla on siihen enemmän rahaa kuin hänellä itsellään. (Saksa)
Tove Jansson: Elokuussa. Kaksi vanhaa sisarusta, Ada ja Ina, puhuvat äitinsä kuolemasta hautajaisten jälkeen. Novellissa nousee esille sisarussuhde, jossa molemmat tuntevat toisensa läpikotaisin. (Suomi)
Gabriel García Márquez: Valo on kuin vesikin. Alle kymmenvuotiaat veljekset saavat veneen viidennen kerroksen asuntoonsa Madridissa, ja valo valuu kuin vesi. (Kolumbia)
István Örkény: Balladi runouden voimasta. Puhelinkoppi kapinoi ja lähtee omille teilleen kaupungista kukkaniitylle. (Unkari)
* Slawomir Mrozek: Nimipäivät. Tuomarin sivistyneen kodin salin nurkassa asuu ilmielävä edistysmielinen. (Puola)
Peter Bichsel: Mies, joka ei halunnut tietää enää mitään. Miten päästä eroon tietämisestä? (Ja miksi?) (Sveitsi)
* Heinrich Böll: Tehdään, tehdään! Satiirinen novelli tehokkuudesta ja tarmokkuudesta töissä. (Saksa)
Isaac Bashevis Singer: Fatalisti. Miten pitkälle usko kohtaloon kantaa rakkauden vuoksi? (Puola ja Yhdysvallat)
* Maarit Verronen: Kivenhalaaja. Yksinäinen lapsi rakastaa suurta kiveä, jossa muut näkevät vain hyödynnettävän tai häiritsevän materiaalin. (Suomi)
Michel Tournier: Amandine eli kaksi puutarhaa. Kymmenvuotias tyttö tunkeutuu kissanpentunsa perässä kotinsa puutarhan vieressä olevaan salaperäiseen puutarhaan ja tapaa siellä kivipojan. (Ranska)
Antti Hyry: Kivi auringon paisteessa. Poika havaitsee jalkansa. (Suomi)
Raija Siekkinen: Nälkä. Nälkä matkalla vieraassa maassa syömisestä huolimatta. En ymmärtänyt tätä tajunnanvirtamaista novellia. (Suomi)
John Steinbeck: Käärme. Nainen haluaa ostaa miestutkijalta koiraskalkkarokäärmeen ja katsella tämän syömistä. (Yhdysvallat)
Alberto Moravia: Häämatka. Kertomus vierauden tunteesta hyvin läheisten ihmisten välillä. (Italia)
* Virginia Woolf: Perintö. Mies lukee vaimonsa päiväkirjoja sen jälkeen, kun tämä on jäänyt auton alle, ja saa tietää tästä aivan uusia asioita. (Englanti)
Eeva Tikka: Atlaskehrääjä. Mustasukkaisuus värittää kaiken vanhemman naisen silmissä. (Suomi)
William Faulkner: Ruusu Emilylle. Vanha Emily Grierson on ollut Yhdysvaltain etelävaltioiden pienessä
kaupungissa instituutio, vanhojen aikojen muistomerkki, vaikka hän onkin
eristäytynyt vuosikausiksi taloonsa vain miespalvelija seuranaan. Miss
Emilyn kuoltua koko kaupunki menee hänen hautajaisiinsa, ja lukitusta
huoneesta hänen talostaan löytyy 40 vuoden takainen salaisuus. (Yhdysvallat)
* Roald Dahl: Vuokraemäntä. Nuori mies majoittuu vieraalla paikkakunnalla keski-ikäisen naisen luo. Nainen tuntuu odottaneen juuri häntä, ja naisen kodista ja puheista paljastuu outoja seikkoja. (Englanti)
Ray Bradbury: Maailman viimeinen ilta. Mitä tekisit maailman viimeisenä iltana? (Yhdysvallat)
* Italo Calvino: Päivän synty. Vanha Qfwfq kertoo lapsuudestaan, jolloin hänen perheensä kellui kaasumaisessa tähtisumussa. (Italia)
Arthur C. Clarke: Jumalan yhdeksän biljoonaa nimeä. Tiibetiläinen luostari ostaa tehokkaan tietokoneen luetteloidakseen kaikki Jumalan yhdeksän biljoonaa nimeä. (Englanti)
Muita kirjoituksia: Valopolku ja Lukujonossa. Lukupäiväkirjojen kommentissa avataan lukukokemusta enemmän kuin varsinaisessa tekstissä. Konnun keskusteluryhmässä on pitkä ketju hyvistä enimmäkseen fantasiaan ja scifiin painottuvista novelleista, ja tästä kirjasta Vanamo sanoo mm. näin: Itse todella tykästyin Avainnovelleihin valittuihin teksteihin, kun tuo lukiossa meillä luetettiin. Samanlaisia kommentteja antoivat muutkin.
Edit 9.12.22: korjattu 'miljoona' 'biljoonaksi' ja 'tiibettiläinen' 'tiibetiläiseksi', 10.12.22 (lisätty linkkejä).
Anne Helttunen & Tuula Uusi-Hallila (toim.): Avainnovelleja 1900-luvulta, 1999. WSOY. Eri kääntäjiä. Kannen suunnittelu: Liisa Holm. Kannen kuva: René Magritte: Golconda. 195 tekstisivua.
Tuo viimeinen novelli kuulostaa melkoiselta! SIinäpä luettelointia kerrakseen. :D
VastaaPoistaJoo, ja nyt huomasin että novellissa puhuttiin oikeasti yhdeksästä *biljoonasta* eikä miljoonasta nimestä. Onneksi niitä ei kerrottu novellissa, muuten siitä olisi tullut tosi pitkä ja tylsä. :) Novelli keskittyy lähinnä siihen mitä tapahtuu kun nuo nimet on saatu listattua.
PoistaInnostuin laskemaan, kuinka pitkä tuosta yhdeksän biljoonan nimen listauksesta (jokainen nimi yhdeksän kirjaimen pituinen, biljoona on suomalainen yksikkö eli numeron perässä on 12 nollaa), ja sain tulokseksi 245 miljoonaa novellikokoelman kokoista melko tiheällä fontilla painettua kirjaa. Kirja on ehkä kaksi senttiä paksu, joten kirjojen yhteispituus olisi ollut melkein 5000 kilometriä, lähes kahdeksasosa maapallon ympärysmitasta. Näiden paperiin olisi tarvittu valtavat metsäalat (Intiasta? Kiinasta? Tiibetissä ei kai ole metsiä?), kaiketi useita paperitehtaita sekä tehokas logistiikka paperinkuljetukseen, ja tila tuossa tiibetiläisessä luostarissa olisi loppunut varmasti jo alkuvaiheessa. Mutta ne nimet itsessään ja luetteloinnin käytännön toteutus eivät siis olleet tämän novellin idea. :)
PoistaOlen lukenut noista vain Hyryn novellin. Koen sen niin, että Hyry siinä kertoo omasta tavastaan kuvata asioita kirjailijana, mikään ei ole liian arkipäiväistä jäädäkseen kuvailematta.
VastaaPoistaKuunnelmana on Areenassa ainakin tuo Clarken novelli ja lieneekö Bradburykin? Dahlin tarina taisi joskus tulla tv:stä lyhyenä dramatisointina, jos se nyt on se missä edellisten vuokralaisten nimistä tulee mieleen Laurel & Hardy. Mrozek on oikein suositeltava kertoja. Olen lukenut pari hänen novellikokoelmaansa, saattaa olla että tuonkin novellin.
Mutta mitä tarkoittavatkaan nuo asteriskit?
Tuo on hyvä tulkinta Hyryn novellista. En pitänyt novellista lukiessani sitä, mutta nyt löysin siitä yllättävän kaunista kieltäkin tuon arkipäiväisten asioiden kuvailun lisäksi: "Ja hän oli kuin keväällä tulevan haukan siivet, jotka ovat kevyet ja voimakkaat mutta jotka on leikattu poikki, ja ne eivät tiedä, mihin niitten pitäisi mennä."
PoistaNäistähän monet ovat tuttuja sinulle, vaikkeivät luettuina. Dahlin tarinassa nuorukaiselle tulee edellisten vuokralaisten nimistä mieleen Dempsey ja Tunney (kuuluisan 1920-luvun ottelun raskaansarjan nyrkkeilijät) tai Churchill ja Roosevelt, mutta ehkä ne on tv-dramatisoinnissa muunnettu nykyään tutummaksi parivaljakoksi (Dempsey ja Tunney olivat ainakin minulle aivan vieraat nimet). Minä pidin tuosta Mrozekin novellin satiirisesta otteesta, häntä voisi lukea enemmänkin.
Asteriskit tai tähdet tarkoittavat novelleja, joista pidin enemmän. Toisaalta ne eivät välttämättä tarkoita sitä, etten olisi pitänyt novellista, jos en ole laittanut siihen tähteä. Useimmat tämän kirjan novellit olivat minusta hyviä, sinäkin voisit pitää tästä.
Dempseystä olisi ehkä saattanut tulla tuo Tunney mieleen. Näköjään ovat otelleet keskenään kuten tavallaan myös Laurel ja Hardy.
PoistaVarmasti voisin pitää kirjasta. Samoin siitä Tagoren kirjasta, jota ei valitettavasti löydy edes Kuopiosta. Tämä sen sijaan näyttää löytyvän Siilinjärveltäkin.
Hyryn novelli on kirjassa, jonka nimeksi on selkeän koruttomasti annettu Novellit. Siinä on mielestäni myös kaksi muuta sellaista, joita voi pitää avainnovelleina Hyrylle. Mrozekilla aihepiiri on sosialismin aikana tietynlainen ja myöhemmin hieman erilainen. Tykkäsin enemmän sosialismin aikaisista, niitä on valikoimassa Elefantti.
Noita vanhoja kirjoja saattaa olla harmillisen hankala löytää luettavakseen, edes Tagoren kaltaisia klassikkoja. Kuopiossa on muuten Varastokirjasto, josta löytyy todella paljon kaikkea, hyvin yllättäviäkin kirjoja, mutta koska se ei ole avoinna yleisölle, kirjat pitää varmaan tilata kaukolainana vaikka asuisikin Kuopion lähistöllä.
PoistaMietin lukiessani jonkin verran, miksi nämä ovat avainnovelleja. Yritin etsiä termille selitystä netistä, jotten puhuisi läpiä päähäni, mutta yllättävää kyllä en löytänyt (löysin kyllä joitakin muita kirjoituksia kirjasta, pitää lisätä bloggaukseen kunhan jaksan). Mennään omalla määritelmällä, mielestäni "avainnovelli" tarkoittaa sellaista novellia, joka on tekijänsä tuotannossa keskeinen ja jossa ilmentyvät tämän tuotannon teemat, yleisluonne ja yleensä kirjailijanlaatu hyvin. Tai ehkä sellaista novellia, joka kääntää kirjailijan tuotannon uusille urille. Aika paljon vaadittu novellilta :), jos nuo määritelmät pitävät paikkansa. En tunne useimpien kirjan kirjailijoiden tuotantoa kovin paljon, jos ollenkaan, mutta varmaan kirjan novelleja voi pitää heille aika tyypillisinä. Mutta keskeisinä?
Minä ajattelen sen niin, että avainnovelli sananmukaisesti antaa lukijalle avaimen tarkastella kirjailijan myös muissa teoksissaan luomia maailmoita ja kirjailijan tuumailua niitä teoksia luodessaan eli sitä mihin hän tähtää.
PoistaHyvä ja tiivis määritelmä. Ihan mielenkiintoista miettiä näitä novelleja siltä kannalta.
Poista