Anne Nash: Onda avsikter (Prize of Fear, 1980)

On kirjoja, jotka saavat lukijansa tuntemaan itsensä älykkääksi ja joiden lukemisella tekee mieli kehuskella. Tämä ei ole sellainen kirja. Naisten romanttinen hömppä ei ole kovin arvostettu kirjallisuudenlaji, mistä kertoo se, että kun etsin Ladythriller-sarjan kirjalistassa mainittuja 15 muuta kirjailijaa, ketään heistä ei neljän vuosikymmenen jälkeen löytynyt Suomen kirjastoista.

Olen kuitenkin viehtynyt tällaisiin seikkailua ja romantiikkaa yhdisteleviin kirjoihin ja poimin niitä mukaani kirppareilta silloin harvoin, kun niitä löytyy. Ne eivät ole sellainen kirjanautinto, josta tuntisi saaneensa uusia tai syvällisiä ajatuksia tai vaikuttuneensa kielen kauneudesta, mutta ne ovat helppoa ja useinkin mukavaa välipalalukemista, jos ne ovat hyvin kirjoitettuja ja henkilöt ovat sympaattisia ja järkeviä, kuten tässä. Seikkailujuoni tasapainottaa romantiikkaelementtiä, niin ettei se saa liikaa tilaa.

Näissä kirjoissa on kysymys tavallisten ihmisten ihmissuhteista. Joskus on kiva lukea arjesta ja suhteellisen normaalista kanssakäymisestä, eikä kyse ole vain nais-miesparin suhteesta, vaan muistakin ihmissuhteista. Seikkailujuoni tuo tähänkin teemaan ilmavuutta. Vanhemmissa kirjoissa on myös kiintoisaa miettiä kirjan naiskuvaa.

Kaliforniassa asuvan, taidegallerian hiljattain perustaneen Sylvie Howardin galleriassa räjähtää pommi juuri kun hän on menossa sisään, ja Sylvie paiskautuu maahan yhdessä komean Jack Claybournen kanssa. Heidän välilleen syntyy nopeasti ystävyys ja muutakin, ja Jack auttaa Sylvietä, kun uusi epämiellyttävä äitipuoli Olive tuntuu muodostavan läpipääsemättömän muurin Sylvien ja hänen isänsä välille. Jackin käytös ja motiivit alkavat kuitenkin epäilyttää Sylvietä, ja hän kääntyy toisen uuden tuttavuuden, Billin, puoleen.

Sylvie on yllättävän aktiivinen sankaritar. Hän joutuu kirjan lopussa roistojen vangiksi pienen mökin ullakolle komeroon, ja vaikka odotin koko ajan, että sankari tulisi pelastamaan hänet, Sylvie onnistuu itse pääsemään ulos komerosta neuvokkuutensa, sinnikkyytensä, rohkeutensa ja peräänantamattomuutensa ansiosta, ja jatkaa pakoaan metsän halki loukkaantumisestaan ja aseistetuista roistoista huolimatta. Vaikka asiat kääntyvät uudestaan huonoon suuntaan, hän kieltäytyy antamasta periksi ja onnistuu viimeisillä voimillaan vapautumaan toisen kerran.

Kirjaa voi siis pitää feministisenä siinä mielessä, että Sylvie on aktiivinen ja rohkea nainen, joka välittää läheisistään ja jonka elämässä on muutakin sisältöä kuin miehet. Positiivisilla roolimalleilla on merkitystä, ja naisena on kiva lukea toimintakykyisistä naisista. Kirja ei kuitenkaan mene niin pitkälle, että siinä käsiteltäisiin esimerkiksi rakenteellista seksismiä ja siitä selviytymistä, mikä erottaa sen (juonen logiikan aukkojen lisäksi) vakavammin otettavista kirjoista.

Kirjassa käsitellään kysymystä siitä, mistä nainen tietää millainen mies on luonteeltaan: onko tämä aidosti luotettava, välittävä, rehellinen ja kiltti vai osoittautuuko hän lähemmän tuttavuuden myötä päinvastaiseksi? Varsinkin aiempina vuosikymmeninä ja vuosisatoina oikean miehen valinta saattoi olla naiselle jos ei elämän ja kuoleman asia, niin henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin kannalta kuitenkin erittäin tärkeä ratkaisu (kuten Dale Spender on sanonut).

Kirja on suomennettu nimellä Vaaran hetket.

Anne Nash: Onda avsikter, 1981 (Prize of Fear, 1980). B. Wahlströms Bokförlag. Ladythriller 27. Ruotsintaja: Ulla Larsson. 156 sivua.