maanantai 3. toukokuuta 2021

Alfred H. Fried: Nykyaikainen rauhanliike, 1907(?) (rauhannobelistit 1911)

 

Vuoden 1911 toinen rauhannobelisti, itävaltaunkarilainen pasifisti, kirjakauppias ja journalisti Alfred Hermann Fried (1864-1921) oli mm. mukana perustamassa Saksan rauhanliikettä. (Ajattelin ensin, että hänen nimensä tarkoittaa saksaksi "rauhaa", mutta se kirjoitetaankin 'Friede'.) Wikipedian mukaan "häntä voidaan syystä pitää eräänä nykyaikaisen rauhan ylläpitämisen järjestelmän perustajana", koska hänen ajatuksiensa voidaan katsoa olevan esim. YK:n perustamisen taustalla. Hän edisti myös esperantoa kansainvälisenä kielenä. Ikävä kyllä hänen unelmansa kestävästä rauhasta ei toteutunut, vaan hän joutui näkemään ensimmäisen maailmansodan, josta hän kirjoitti Mein Kriegs-Tagebuch -teokset, yhden "päiväkirjan" jokaiselta sotavuodelta.

Hän oli siis varmasti ansainnut palkintonsa. Tämä kirja oli kuitenkin - toisin kuin rauhannobelistien kirjat tähän mennessä - hieman tylsää luettavaa, ehkä senkin takia, että siinä keskityttiin paljon sovinto-oikeuteen ja Haagin konferensseihin, jotka olivat minulle hyvin tuttuja jo aiemmista kirjoista. Vaikka sovinto-oikeus kiinnostaa minua ajatuksena, siihen liittyneet silloiset konkreettiset toimet eivät ole nykyään kuitenkaan kovin mielenkiintoisia. Vähäiseen kiinnostavuuteen vaikutti myös teoksen kirjoitustyyli: se oli suurelta osalta aika luettelomaista kuvausta tapahtumista, tehdyistä sopimuksista ja henkilöistä, ja vaikka tunnistin monet kirjassa mainituista henkilöistä muista kirjoista, heidän persoonaansa ja toimintaansa ei kuvattu tarkemmin ja syvemmin, eikä kirjassa mainittuja tapahtumia myöskään taustoitettu enemmän, jolloin teksti olisi tuntunut elävämmältä. Myös melko vanhahtava käännös hankaloitti lukemista. Mutta jos haluaa tietää enemmän Haagin rauhankonferenssien tapahtumista, sovinto-oikeudesta ja 1900-luvun alun rauhanliikkeessä vaikuttaneiden ihmisten nimistä, kirjassa on paljon tietoja näistä asioista.

Ensimmäinen luku, Rauhanliikkeen olemus ja päämäärät, oli kirjan kiinnostavin osa, koska siinä Fried puhuu yleisemmin rauhanliikkeen ajatuksista ja tavoitteista ja puolustautuu sitä syytöstä vastaan, että rauhan puolustajat olisivat pää pilvissä kulkevia haihattelijoita. Hänen mukaansa sodat ovat historian kuluessa tulleet koko ajan harvinaisemmiksi. Rauhanliike ei väitä, että sen onnistuisi poistaa kaikki sodat ikuisiksi ajoiksi kaikkialta maailmasta, mutta se pystyy kuitenkin vähentämään niitä koko ajan enemmän (s. 6). Rauhanliike ei myöskään tavoittele rauhan aikaansaamista pelkästään aseistariisunnalla ja kaikkien riitojen ratkaisemisella sovinto-oikeuden avulla, vaikka nämä tärkeitä ovatkin, koska aseet ja kiistat ovat oireita, eivät syitä - lopullinen tavoite on kansainvälisessä yhteistyössä. Koko paha, joka aikaamme painostaa, on sanalla sanoen siinä, että puuttuu tämän ajan tarvetta vastaava kansainvälinen järjestö. Kun tämä valtioiden kansainvälisissä suhteissa vallitseva epäjärjestys poistetaan ja kansainvälinen järjestö muodostetaan, niin aseidenriisuminen ja täydellinen sovinto-oikeuslaitos seuraavat itsestään. (9)

Tällainen järjestö ei vähennä valtioiden itsemääräämisoikeutta: Missään tapauksessa ei suurten sivistysvaltioiden järjestyessä tule kysymykseen, että ne luopuvat itsenäisyydestään. Ne pikemmin siten vain lisäävät itsenäisyyttään, jota nykyään ainakin periaatteessa vielä vallitseva kansainvälinen anarkia eli laittomuus niin suuresti rajoittaa. Järjestö saa joka valtiolle ominaisen voiman vasta oikein kehittymään, sillä valtiot tulevat korkeintaan luopumalla muutamien oikeuksien käyttämisestä ottamaan vastikkeeksi toisten valtioiden puolelta velvoituksia, jotka panevat niiden oman voiman vasta oikein arvokkaana esiintymään. (10-11) 

Kaikki valtiot ovat joka tapauksessa jollain tavalla riippuvaisia toisistaan, oli niiden välillä sopimuksia tai ei: Opinkappale valtion rajoittamattomasta yliherruudesta on nyt kerran vain opinkappale. Ei mikään valtio ole nykyään olemukseltaan niin monimutkaisen maailmantalouden vallitessa täysin riippumaton. Olosuhteiden painostuksesta tarvitsevat kaikki valtiot toisiaan ja ovat toiminnassaan jossakin määrin rajoitettuja. (11)

Eli myös muista rauhannobelistien teoksista tuttuja ja aika nykyaikaisen kuuloisia ajatuksia, ja nykyäänhän ollaan - ehkä osaltaan Friedin työn ansiosta - päästy monipuolisiin ja vaikutusvaltaisiin kansainvälisiin yhteistyöjärjestöihin (vaikka niiden toiminnassa onkin tietysti aina parantamisen varaa). Huonoista asioista Friedin kuvaama valtioiden välinen asevarustelukierre ja siihen käytetyt miljardit kuulostivat myös hyvin tutuilta. Joissain kohdissa Haagin konferenssin tavoitteet tuntuivat nykyistä käytäntöä inhimillisemmiltä, esim. kielto heittämästä kuulia ja räjähdysaineita ilmapalloista (46).

Kirjan lopussa on 39 sivun pituinen pienellä fontilla kirjoitettu kronologinen luettelo rauhanliikkeen edistysaskelista (vuodesta 1095 alkaen!) ja rauhanpyrkimyksiin vaikuttaneista tapahtumista. Tämä luettelo osoittaa selvästi, miten joistakuista rauhanvaateista on kauvan taisteltu ja miten moninaiset menestymättömyydet ja tappiot eivät ole aatteen esitaistelijoita herpaisseet, kunnes he ovat erikoiset tarkoitusperänsä saavuttaneet taikka miten he yhä vielä sitkeästi taistelevat muutamista vaateista. Moni, joka on tähän saakka pitänyt rauhanliikettä muutamain maailmasta kääntyneiden haaveilijain onnettomana aatteena, voi tästä luettelosta vasta nähdä, kuinka vanha rauhanaate jo on, kuinka paljon maailma on sitä tähän saakka omakseen hyväksynyt ja kuinka se on ajan kuluessa edistynyt. (138-139)

Fried perusti pasifistisen Die Waffen nieder! -lehden, jota Bertha von Suttner julkaisi, ja hän mainitsee kirjassa monia rauhanliikkeessä toimineita naisia. Kirjan on kääntänyt toisenkin rauhannobelistin, Klas Pontus Arnoldsonin, kirjan suomentanut salaperäinen Aatto M., joka on myös lisännyt kirjaan joitakin uusia tietoja.

Välistä jääneet palkitut (näistä löytyi vain yksi kirja, sekin ranskaksi):

1909
Auguste Beernaert, Belgia - edustanut kahdessa Haagin konferenssissa ja asemastaan Parlamenttienvälisessä liitossa
Paul Balluet d'Estournelles de Constant, Ranska - työstään edistää Ranskan diplomaattisuhteita Saksan ja Iso-Britannian kanssa sekä urastaan Pysyvässä välitystuomioistuimessa

1910
Kansainvälinen rauhantoimisto, Sveitsi - eri rauhanjärjestöjen yhteiselin

1911
Tobias Michael Carel Asser, Alankomaat - Pysyvän välitystuomioistuimen jäsen ja Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin alullepanija

Edit 4.5.21, 10.5.21.

Alfred H. Fried: Nykyaikainen rauhanliike, 1907(?). Ei alkuteoksen nimeä ja julkaisuvuotta (luultavasti 1907). Kustantaja: Osuuskunta Väinämöinen Tampere. Asianomaisella luvalla saksasta suomentanut Aatto M. 180 sivua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti