Kirja sijoittuu suomenruotsalaiseen pikkukaupunkiin (kaupungin nimeä ei luullakseni sanota kertaakaan), jossa työskentelee vanhempi rikoskonstaapeli Anna Glad. Hän saa tässä nyt jo kolmiosaisen sarjan ensimmäisessä osassa selvitettäväkseen kollegansa Rolf Månssonin kanssa suositun lifestyle-bloggarin Becca Stenlundin murhayrityksen. Näin itsekin bloggaavana aihe tietenkin kiinnostaa, vaikka kirjan Sininen huvila -blogi painiikin ihan eri sarjassa kuin oma blogini. Lifestyle-blogien maailma tuntui muutenkin erilaiselta kuin kirjablogien maailma (ainakin kirjan perusteella kirjablogit tuntuvat melkoisesti realistisemmilta ja aidommilta), mutta siihen oli silti mielenkiintoista tutustua.
Yksi kirjan pääteema liittyy läheisesti nettikommentointiin ja miksei myös blogielämään: ihmisen julkisen identiteetin ja todellisen henkilön välinen ristiriita tuli esille monessa kohdassa. Frantz on minusta perehtynyt hyvin bloggaamiseen ja ajatellut sitä paljon - ja hän pitää itsekin omaa ruotsinkielistä blogia - vaikka dekkarissa tietysti korostuvatkin aiheen huonot puolet.
Toisena teemana kirjasta jäivät mieleen perhesuhteet sekä hyvässä että pahassa. Frantz kuvaa taitavasti pienillä kohtauksilla perhe-elämää, esimerkiksi Annan rakoilevaa suhdetta työttömäksi jääneeseen yrittäjämieheensä Månsiin, hänen kollegansa Rolfin onnellista isoa eroperhettä tai Beccan pienen pojan Brunon isän suhdetta poikaansa. Pidin kirjassa myös siitä, ettei Frantz esitä useimpia ihmisiä yksiselitteisesti syyllisinä tai syyttöminä, vaan enemmänkin olosuhteiden tuotoksina. Blogissaan aina kauniina ja iloisena esiintyvässä Becca Stenlundissakin on huonot puolensa, mutta näitä ei kommentoida, ne vain esitetään kirjassa ja annetaan lukijan tehdä niistä omat johtopäätöksensä, kuten yleensä muidenkin henkilöiden käytöksestä. Tämä oli kirjailijalta kiinnostava ratkaisu: aloin miettiä, miksi ja miten Beccasta oli tullut sellainen kuin hän oli.
Kirja oli hyvin kirjoitettu, juoni piti
otteessaan ja syyllistäkin aloin aavistella vasta aivan loppupuolella. Huomasin kirjaa lukiessa myös, että minulla on hassu positiivinen stereotypia suomenruotsalaisista: vaikka tiedänkin, ettei esimerkiksi Märta Tikkasen avioliitto ollut mitenkään ihanteellinen, minulla oli silti taipumus ajatella, että kaikki suomenruotsalaiset elävät kuin Strömsössä, omassa onnellisessa maailmassaan, mutta eihän asia tietenkään niin ole. Ulla Lempisen käännös oli hyvä.
Tässä luvattuja muita bloggauksia (vaikkei tämä kirjoitus niin lyhyeksi jäänytkään): Kirsin kirjanurkka, Kirjan pauloissa, Kirjahullun päiväkirja, Luetut, Reader, why did I marry him?, Kirjarikas elämäni, Luettua elämää...
Eva Frantz: Sininen huvila, 2017 (Blå villan, 2017). S&S. Käsikirjoituksesta suomentanut Ulla Lempinen. Kansi: Emma Strömberg. 328 sivua.
Tykkäsin tästä kirjasta. Tuo blogimaailman kuvaus oli tietysti erityisen kiinnostavaa näin bloggaajana, ja muutenkin tämä oli hyvä. En enää muista kovin tarkkaan, mutta tuosta mitä sanoit: on tosiaan aina plussaa, jos henkilöistä näytetään sekä hyvät että huonot puolet. Sellaiset kirjat, joissa henkilöt ovat mustavalkoisesti joko hyviä tai pahoja, ovat aika tylsiä.
VastaaPoistaTotta, mustavalkoisuus ei ole kovin kiinnostavaa. Kyllä tässäkin kirjassa oli tosin yksi aivan yksiselitteisen inhottava ihminen, mutta kirja sai miettimään myös hänen kohdallaan, miten hänestä oli tullut sellainen, varmaan juuri sen takia että muut henkilöt esitettiin sävykkäämpinä.
Poista