Tapaus vaatii sekä Torigailta että varsinkin Miharalta paljon työtä ja sinnikkyyttä, koska koko ajan kun Mihara uskoo löytäneensä pitäviä todisteita epäilemäänsä henkilöä vastaan, nousee seinä vastaan. Tämä dekkari muistuttaakin shakkipeliä taitavan vastustajan kanssa, ja Matsumoto tuntuu heittävän haasteen myös lukijalleen: keksitkö, miten umpikujasta päästään eteenpäin? Samalla dekkari kuvaa turhauttavaa ja pitkäjänteistä poliisin työtä, jossa jokainen pikkuasia on tärkeä (Miharan onneksi hänen päällikkönsä on hyvin ymmärtäväinen).
Dekkarissa oli joitakin hyvin japanilaisia piirteitä, etenkin se, että siinä pidetään aivan normaalina sitä, että alempi virkamies tekisi itsemurhan suojellakseen ylempiään paljastumiselta. Henkilöistä kerrotaan joitakin elävöittäviä ja joskus sympaattisia yksityiskohtia, mutta ihmiset eivät tässä kirjassa olleet kovinkaan tärkeitä, vaan tämä oli puhdas arvoitusdekkari, eikä mielestäni siksi niin kiinnostava sujuvasta kirjoitustyylistään huolimatta. Minua häiritsi myös se, että Torigaita, jota sanotaan kirjan alussa vähän yli nelikymppiseksi, nimitetään kirjan lopussa toistuvasti vanhukseksi tai vanhaksi mieheksi (vaikka aikaa kirjan alusta on kulunut vain noin vuosi), kun taas vähän päälle kolmikymppistä Miharaa sanotaan usein nuoreksi mieheksi. Lieneekö käännösongelma (suomennos on tehty englanninkielisestä käännöksestä)?
Hyönteisdokumentin lisäksi kirjasta on kirjoitettu blogissa Sapo-sarja.
Korjaus 17.12.21.
Seicho Matsumoto: Junaongelma, 1973 (Ten to sen, 1957). WSOY, Sapo 159. Englanninkielisestä käännöksestä Points and Lines suomentanut Kristiina Kivivuori. Kansi: Heikki Ahtiala. 153 sivua.
Vanhus: Yksi mahdollisuus on se, että Torigaista käytetään alkutekstissä nimitystä "ojisan". Se tarkoittaa setää samalla tavalla kuin suomessa. Eli sitä voi käyttää sekä sukulaisesta että sopivan ikäisestä miehestä. Nelikymppinen on japanilaisittain tosiaan ojisan-iässä. Mutta sana ei varsinaisesti viittaa vanhuuteen vaan siihen, että mies ei ole enää nuori. (Nuoremmasta miehestä voisi samalla tavalla käyttää sanaa "oniisan", kirjaimellisesti isoveli.)
VastaaPoistaOlen muistaakseni joskus törmännyt siihen, että ojisan on englanniksi käännetty muotoon "old man". Joten välikieliongelmasta voisi hyvinkin olla kyse.
Kas, nimeä ei näy ainakaan minulle... Lisään tähän.
VastaaPoistaAntti Valkama, suomentaja
Hienoa saada selvennys japanin suomentajalta, kiitos kommentista! Kuulostaa kyllä todennäköiseltä syyltä tuolle "vanhukselle".
PoistaWau, tämäpä kiinnostavaa, en ollut tiennytkään, että tällainenkin japanilainen dekkari on suomennettu, ja jo ajat sitten. Kiitos vinkistä, pitääpä katsoa jos löytäisin tämän jostain!
VastaaPoistaKiva kun kiinnosti! Ehkä tämä löytyy vielä kirjastoista. Löysin myös toisen vanhemman japanilaisen dekkarin, Akimitsu Takagin "Ilmiantajan", joka odottelee nyt hyllyssä.
PoistaKun katsoin netistä, niin ainakaan täällä Eepos-kirjastoissa tätä kirjaa ei ole. Ehkä jostain nettidivarista voisi kurkata. Kiitos myös Ilmiantaja-vinkistä, pitääpä tsekata sekin!
PoistaJesh, muistelen varsin kuivakkaaksi, mutta sellaiseksi joka antaa kuitenkin rivien välistä kiinnostavia kulmia yhteiskuntaan.
VastaaPoistaJa tuo mainitsemasi nimitysongelma kuulostaa kyllä käännösongelmalta kuten Valkama kertoo, japanihan vilisee näitä puhuttelumuotoja, jotka korostavat puhuttelijan ja puhuteltavan välistä suhdetta, mutta joita on usein hankala kääntää...
Juu, tämä oli asiallinen ja pikkutarkka ja siksi vähän kuivakka, mutta kyllähän se japanilainen yhteiskunta näkyi siinä taustalla. Sanoit bloggauksessasi myös hyvin jotain sellaista, että jos rikollinen olisi nähnyt vähemmän vaivaa alibinsa varmistamisessa, poliisi ei ehkä olisi kiinnittänyt häneen huomiota, itsekin ajattelin sitä lukiessani.
PoistaMietin tosiaan Valkaman kommentin jälkeen, että miten nuo sukulaisuustermit voisi kääntää, koska suomen kielessähän esimerkiksi isoveljeksi sanotaan vain varsinaista isoveljeä, ja puhuttelu "sedäksikin" edellyttäisi minusta läheisempää suhdetta kuin Miharan ja Torigain välillä. Ehkä kannattaisi käyttää noita japaninkielisiä termejä (ja selittää ne vaikka alaviitteessä), paitsi että jos eri termejä on monta, ne voisivat suomenkielisellä lukijalla mennä sekaisin, koska kaikki taitavat olla tuota o-x-san-muotoa. Ja eihän suomessa kyllä edes käytetä puhutteluissa yleensä mitään sukulaisuustermejä.
Noiden puhuttelumuotojen kääntäminen on kyllä hankalaa...olen ainakin joissain mangoissa nähnyt että niitä jätetään vaan kääntämättä ja mukaan on ehkä sisälletty selitysosio ainakin keskeisimmistä termeistä (ainakin jos ne ovat jollain tavalla olennainen osa tarinaa, joissain henkilöiden välisiä suhteita käsittelevissä kirjoissa niihin tietysti koodataan paljonkin informaatiota, että tämä henkilö puhuttelee tuota -chan eikä -san jne).
PoistaMutta tuleeko sitten siitä sama ongelma kuin joissain venäläisissä klassikoissa, joissa samaa henkilöä kutsutaan kymmenellä eri nimellä, pysy siinä sitten mukana...
Niinpä. Mangoista en tiedä, mutta venäläisistä klassikoista on jonkin verran kokemusta, ja niissä saattaa joskus luulla että henkilöitä on enemmän kuin oikeasti on. :-)
Poista