Luin pari vuotta sitten Andrew Garven sodanjälkeiseen Lontooseen sijoittuvan dekkarin Minä, Edgar Jessop, ja koska pidin siitä, ajattelin lukea vähitellen muitakin Garven kirjoja. Tämä dekkari sijoittuu Lounais-Englannin pikkuisille Scillynsaarille, joista Samson on yksi - vaikka kirjassa onkin salaperäinen kaunotar, kirjan nimen arvoitus liittyy siis saareen, ei ihmiseen.
Kirjan minäkertoja John Lavery on harrastaja-arkeologi, joka on tullut tekemään Samsonille kaivauksia myöhemmin saapuvan ystävänsä kanssa. Hän sattuu tulemaan saarille juuri silloin, kun tunteet kuohuvat kuumina sen takia, että saarelaisten täytyy alkaa maksaa tuloveroa ensimmäisen kerran elämässään. Mantereelta on saapunut lehtimiehiä tekemään juttua uudistuksesta, ja John tutustuu Oliviaan, erään äänekkään, moukkamaisesti käyttäytyvän ja mustasukkaisen reportterin vaimoon. Hän ei saa tätä mielestään, varsinkaan kun he joutuvat olosuhteiden pakosta viettämään platonisen yön yhdessä asumattomalla Samsonilla. Tämän jälkeen Olivian mies Ronnie putoaa kalliolta Johnin ja Olivian läsnäollessa, mutta ruumista ei löydy mistään, ja poliisien ja muidenkin epäilykset heräävät.
Kirjan asetelmasta tuli mieleeni aiemmin lukemani ranskalainen dekkari Kahdet kasvot, jonka juoni pyöri samoin kohtalokkaan ja arvoituksellisen naisen ympärillä, mutta vaikka tässäkin dekkarissa on epätietoisuutta henkilöiden todellisista motiiveista ja tunteista, siitä puuttuu edellisen kuumeinen tunnelma. Tämä piirre ei kuitenkaan tehnyt siitä hidastempoista tai tylsää, vaan kirja oli oikein viehättävää luettavaa, paljolti myös tapahtumapaikkansa takia - alkoi tehdä mieli itse tutustua noihin "Onnellisten saariin". Kirjassa on vahva paikallisväri, lämmin tunnelma ja otteessaan pitävä juoni. Jos kaipaa leppoista kesädekkaria, tämä on hyvinkin lukemisen arvoinen.
Aapon Dekkariblogissa on kiinnostava kirjoitus Garvesta ja hänen kirjoistaan (toinen hänen bloggauksensa Garvesta tässä). Tästä kirjasta hän oli kanssani eri mieltä - vaikka Aapo Garven kirjoista yleensä ottaen pitääkin, Samsonin arvoituksesta hän ei kuitenkaan juuri vaikuttunut ja kuvaa tätä "romanttiseksi jännityskertomukseksi ilman jännitystä". Kirjasta on kirjoitettu lyhyesti myös Sapo-sarjassa ja lyhyitä arvioita ja vaihtelevia tähdityksiä löytyy lisäksi Goodreadsistä.
Andrew Garve: Samsonin arvoitus, 1957 (The Riddle of Samson, 1954). WSOY, Sapo-sarja 23. Suomentaja: Eero Ahmavaara. 255 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti