Karen Malpede (ed.): Women in Theatre. Compassion & Hope, 1985 (1983)

Lukeminen on ollut viime viikkoina helppoa, kirjoittamiseen keskittyminen ei, minkä takia bloggauksessa on ollut pitkä tauko ja bloggausta odottavia kirjoja on kertynyt melko paljon (vaikka lukemiseni on kyllä ollut paljon myös kertyneen lehtisuman purkamista). Toivottavasti tämä kirjoitus antaa lähtösysäyksen lisäbloggauksille, tai sitten pitää hypätä joidenkin kirjojen yli.

Tähän 80-luvulla julkaistuun amerikkalaispainotteiseen kirjaan on koottu teatterissa eri tavalla toimineiden naisten proosakirjoituksia - esimerkiksi otteita muistelmista, teatterikritiikkejä tai omaan työhön liittyvää pohdintaa. Kirjassa on mukana neljä näyttelijää, kaksi teatterikriitikkoa, kolme tanssijaa (tanssinkin siis ajatellaan tässä kirjassa kuuluvan teatteriin), neljä näytelmäkirjailijaa, kolme näytelmien tuottajaa tai ohjaajaa ja seitsemän nuorempaa nimenomaan feministisesti suuntautunutta teatterintekijää tai esiintyjää. Vaikka kirjan luvut onkin ryhmitelty alan mukaan, monet kirjan naisista työskentelivät teatterissa useassa eri roolissa (esimerkiksi näyttelijöinä, näytelmäkirjailijoina ja ohjaajina). Kirjan toimittaja Karen Malpede, joka on itsekin mm. näytelmäkirjailija, on kirjoittanut kirjaan pitkän johdannon (joka oli mielestäni vähän liian mystinen) sekä kirjan naisten esittelyt.

Kirjan idea on mielestäni oikein hyvä: antaa teatterissa toimineiden tai toimivien naisten puhua omalla äänellään ja omilla teksteillään ja samalla kertoa heidän vaikutuksestaan teatterin tekemiseen. Monet kirjan naiset olivat uranuurtajia, eivätkä vain naisina vaan yleensä koko teatterihistoriassa - he olivat ennakkoluulottomia, tarmokkaita, rohkeita ja uudistushenkisiä. Kirjoitan lyhyen esittelyn kaikista kirjassa olevista naisista, koska monet eivät ole ainakaan Suomessa kovin tunnettuja.

Kirjan luvut ovat melko lyhyitä, ja vaikka osa kirjoituksista herätti halun lukea lisää, näiden naisten kirjoja näyttää olevan hyvin vaikea löytää Suomesta. (Gutenbergistä joitakin tosin saattaisi löytyä, mutta haluan mieluummin lukea paperikirjoja.) Toiset tekstit eivät minusta tuntuneet kovin kiinnostavilta, mutta teatteria itse tekevien mielestä ne saattaisivat olla hyvinkin antoisia. Viimeisessä osiossa Feminist Plays & Performance olevat nuoremmat teatteritoimijat ovat vähemmän tunnettuja kuin heitä edeltävät naiset.

Kirjoitan tässä lyhyesti kirjan naisista ja luvuista (tähdellä merkityt kirjoitukset tuntuivat minusta erityisen mielenkiintoisilta).

Näyttelijät

* Fanny Kemble (1809-1893) oli englantilaisen teatterisukunsa perinteitä jonkin verran vastentahtoisesti jatkanut näyttelijä (28 hänen sukunsa jäsentä kolmen sukupolven aikana oli ansainnut elantonsa teatterissa), joka asui kauan Yhdysvalloissa ja oli jonkin aikaa naimisissa georgialaisen plantaasinomistajan ja orjanomistajan kanssa, kunnes erosi tästä, koska vihasi orjuutta. Hän kirjoitti kokemuksistaan orjaplantaasilla kirjan, joka on Malpeden sanoin a vivid exposure of the ways bondage warps both master and slave, and a clear analysis of the particularly tragic plight of the slave woman and of her powerless and dominated white mistress. Kemble kirjoitti myös runoja, näytelmiä, teatterikritiikkiä ja teoriaa.

* Englantilainen Ellen Terry (1847-1928), myös teatterisuvun vesa, tuli tunnetuksi etenkin Shakespearen tulkinnoistaan. Hän myös kirjoitti analyysejä Shakespearen näytelmistä ja niiden (nais?)roolihenkilöistä kirjassa Four Lectures on Shakespeare.

* Englannissa syntynyt, amerikkalaistunut Eva Le Gallienne (1899-1991) perusti 27-vuotiaana New Yorkiin oman teatteriryhmänsä, ja hän näytteli esimerkiksi Susan Glaspellin ja Tsehovin näytelmissä sekä itse kääntämissään Ibsenin teoksissa. Hänen teatteriryhmänsä The Civic Rep tuotti kuusivuotisen olemassaolonsa aikana 34 näytelmää, joista Le Gallienne ohjasi lähes kaikki, ja koska hän halusi teatterin kuuluvan ja olevan mahdollista kaikille, esitysten liput olivat hyvin edullisia.

Amerikkalainen Angna Enters (1907-1989) oli tanssija ja miimikko, joka sai esityksiinsä vaikutteita mm. kubismista, James Joycelta, Gertrude Steinilta ja Stravinskylta.

Kriitikot

* Alkujaan Liettuassa syntynyt, Yhdysvaltoihin nuorena muuttanut anarkisti, feministi ja sodanvastustaja Emma Goldman (1869-1940) kirjoitti empaattisia kritiikkejä näytelmistä ja piti teatteria perusluonteeltaan poliittisena. Goldmanin nimi on tullut vastaan muuallakin, ja haluaisin tutustua häneen joskus paremmin.

* Rosamond Gilderin (1891-1986) pitkä teksti käsittelee Hrotsvitha Gandersheimiläistä, 900-luvulla elänyttä nunnaa ja Euroopan ensimmäistä näytelmäkirjailijaa (!). Tarkennus: siis Euroopan ensimmäistä näytelmäkirjailijaa antiikin jälkeen, ks. kommentti.

Tanssijat

Amerikkalainen mutta Euroopassa enemmän arvostusta saanut Isadora Duncan (1877-1927), paljain jaloin tanssinut ja luonnolliseen, kehon vapauttavaan liikkeeseen pyrkinyt tanssija oli minulle jo ennestään tuttu nimi (toisin kuin useimmat muut kirjan naiset), tanssin legenda.

Olin kuullut myös amerikkalaisesta nykytanssin uranuurtajasta ja koreografista Martha Grahamista (1894-1991). (Tanssijoiden parempi tuntemukseni ei johdu siitä, että harrastaisin tanssia tai olisin hyvä siinä, vaikka olisi kyllä hienoa, jos olisin.)

* Afroamerikkalainen tanssija, koreografi ja antropologi Katherine Dunham (1909-2006) sen sijaan oli minulle tuntematon nimi, mutta ote hänen kirjastaan Journey to Accompong, jossa hän kertoo matkastaan Jamaikalle etsimään afrikkalaisen tanssin muotoja orjien jälkeläisten keskuudesta, oli oikein mielenkiintoisesti kirjoitettu. Yhdysvalloissa hän vaikuttaa olevan hyvin tunnettu, ja hän kehitti myös oman tanssityylinsä, Dunham-tekniikan.

Näytelmäkirjailijat

* Irlantilainen Augusta Gregory (1852-1932) oli mukana perustamassa Irlannin kansallisteatteria Abbey Theatrea ja toimi sen johtajana. Hän kirjoitti lähes viisikymmentä näytelmää, vaikka aloitti (Malpeden mukaan) vasta 50-vuotiaana. Gregory kirjoitti Abbey Theatreen komedioita William Butler Yeatsin synkempien runonäytelmien kevennykseksi, mutta (toisin kuin suomenkielinen Wikipedia sanoo) hän kirjoitti myös tragedioita ja tragikomedioita. Hän myös käänsi irlantilaisia legendoja.

* Amerikkalainen Susan Glaspell (1882-1948) oli romaani-, novelli- ja näytelmäkirjailija sekä teatteriryhmän The Provincetown Playersin toinen perustaja. Ne kolme näytelmää, jotka olen häneltä lukenut, on kirjoitettu naisnäkökulmasta ja ovat mielestäni oikein hyviä.

Avantgarde-kirjailija Gertrude Stein (1874-1946) on kirjoittanut myös näytelmiä. Hänen teostensa avantgardistisuus näkyi myös kirjan tekstissä, joka oli minusta todella hankalaa luettavaa.

* Afroamerikkalainen Lorraine Hansberry (1930-1965) kirjoitti lyhyeksi jääneen elämänsä aikana mm. tunnetun ja suositun afroamerikkalaisesta perheestä kertovan näytelmän The Raisin in the Sun, jonka olen blogiaikana lukenut. Hänen kirjassa lainatut tekstinsä ovat älykkäitä, kirpeitä ja kriittisiä.

Teatterituottajat ja ohjaajat

Hallie Flanagan (1890-1969) teki suunnattoman suuren työn johtaessaan neljän vuoden ajan (1935-1939) Yhdysvaltain hallituksen rahoittamaa jättiprojektia Federal Theatrea, joka oli käynnistetty laman helpottamiseksi ja teatteri-ihmisten työllistämiseksi. Hän kirjoitti itse projektista näin: In four years [the 7,900 persons who had worked in the project] produced over twelve hundred plays, including an extensive classical cycle, an extensive religious cycle, Americana, modern plays, "Living Newspapers" and dance drama, vaudeville, musical comedy, marionette plays, pageants and circuses. Projekti toimi jo kymmenen kuukautta aloittamisensa jälkeen 28 osavaltiossa ja sen näytelmillä oli viikoittain yhteensä puoli miljoonaa katsojaa.

Judith Malina (1926-2015) perusti miehensä Julian Beckin kanssa The Living Theatren, joka teki poliittista, radikaalia ja osallistavaa teatteria. Kirjan otteissa kuvataan mm. katuteatteriesitystä Italiassa.

Afroamerikkalainen Barbara Ann Teer (1937-2008) perusti The National Black Theatren, jonka johtaja hän myös oli. Hän tahtoi auttaa ihmisiä löytämään sisällään olevan voiman yhteisön avulla. Kirjassa on hänen haastattelunsa.

Feministiset näytelmät ja esitykset

Clare Coss (1935-), Roberta Sklar (1940-) ja Sondra Segal (1941-) perustivat feministisen teatteriryhmän The Women's Experimental Theatre, jonka näytelmät - esimerkiksi Electra Speaks, joka perustuu antiikin Kreikan tarinaan - käsittelivät naisten elämää ja ajatuksia.

Eleanor Johnson (1947-) ja Judah Kataloni perustivat vuonna 1975 Emmatroupe-ryhmän, joka liitti feministisen etiikan avantgarde-estetiikkaan ja tutki esityksissään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Kirjan toimittaja Karen Malpede (1945-) itse perusti Theater Three Collaborativen New Yorkissa ja opettaa nykyään teatteria ja ympäristöoikeutta collegessa.

* Kanadalainen Dolores Brandon (1945-) on näyttelijä, ohjaaja ja runoilija, joka eli lapsuutensa ja nuoruutensa kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivän isän varjossa ja löysi teatterin tekemisestä itsensä, äänensä ja identiteettinsä. (Tiedot Brandonin kirjan arviosta, ei kirjasta.) Hänelle teatterin yhdessä tekemisen uutta luova prosessi oli hyvin tärkeää.

Afroamerikkalainen soittaja, laulaja, tanssija, säveltäjä ja näyttelijä Edwina Lee Tyler mm. perusti naisten afrikkalaisen lyömäsoitinten ryhmän, A Piece of the Worldin. Kirjan haastattelu saa hänen esityksensä kuulostamaan maagisilta.

Lisäys: Myös amerikkalainen näyttelijä ja tanssija Loïe Fuller, nykytanssin ja valaistustekniikan uranuurtaja, oli varhaisia teatterivaikuttajia. Hänestä kerrottiin 1920-luvun Maailma-lehdessä.

Edit 17.7.22, 18.7.22, 24.7.22, 6.8.22 (tieto Loïe Fullerista).

Women in Theatre: Compassion & Hope. Edited with an introduction and notes by Karen Malpede, 1985 (1983). Limelight Editions. Kansi: Dennis J. Grastorf. 265 tekstisivua.