Kirja ei ole ryppyotsaista tilastotietojen vyörytystä vaan hyvin helppolukuista tekstiä, mutta sen faktapohja on vahva. Järvinen ja Pietilä ovat molemmat tutkijoita, ja kirjasta saa paljon tietoa suomalaisesta yhteiskunnasta ja sen muutoksista naiseuden linssin läpi tarkasteltuna, naisena elämisen näkökannalta. Kirja on myös henkilökohtainen: se ei kerro aiheestaan ulkokohtaisesti, vaan vuoroluvuin kirjoittavat ystävykset kertovat molemmat paljon omasta elämästään, siitä mitä he nuorena toivoivat ja odottivat, miten elämä sitten lopulta meni, mitä he saivat ja mitä he eivät saaneet. Katriina Järvinen esimerkiksi kertoo lapsuudestaan ja nuoruudestaan tiukassa helluntailaisyhteisössä ja tästä irtautumisesta. He tuovat kokemuksensa saumattomasti osaksi kirjan tekstiä ja peilaavat näin yleistä henkilökohtaiseen. Kirja ei kuitenkaan tunnu omaan napaan tuijottamiselta, vaan siinä on paljon yleispätevää tietoa, ja minusta tällainen kirjoitustapa toimi oikein hyvin, vaikken ollutkaan samaa mieltä kaikesta.
Kirjoittajat ovat myös haastatelleet kirjaan kahdeksaa erilaista naista: kirjailijoita Umayya Abu-Hannaa, Tiina Pystystä, Pirkko Saisiota ja Tuula-Liina Varista, psykoterapeutti Leena Klockarsia, tyttöjen elämää tutkinutta Sinikka Aapola-Karia, valtiotieteellisen tiedekunnan dekaania Liisa Laaksoa ja Teatterikorkeakoulun rehtoria Paula Tuovista. Kirjassa kerrotaan siis näin myös esimerkiksi siitä, millaisena alkujaan palestiinalaiselle naiselle näyttäytyi suomalainen vahvan naisen ihanne ja millaista naisena on käyttää valtaa, ja nämä haastateltavat tuovat kiinnostavia lisänäkökulmia kirjan tekstiin. Kirja oli mielestäni hyvä ja mielenkiintoinen senkin takia, että kirjoittajat kyseenalaistivat siinä joitakin totena pidettyjä asioita eivätkä ottaneet niitä annettuina, ja varmasti myös siksi että itse olen suunnilleen samanikäinen kuin kirjan kirjoittajat ja heidän kuvaamansa asiat olivat minulle siksi tuttuja. Nykyäänhän feminismi on melko erilaista kuin 80-luvulla, joten nuoremmat eivät ehkä samalla tavalla tunnista näitä asioita. Heillekin kirjassa varmaan kuitenkin riittäisi pohdittavaa, koska se kertoo menneiden vuosikymmenien lisäksi paljon nykypäivästä (kymmenisen vuotta sitten).
Margaret Pennyn muistikirjassa on kriittinen arvio kirjasta. Eero Suorsan akateemisessa kirjoituksessa Suorsa pitää Järvistä käsittääkseni vihamielisenä työväenluokalle, josta tämä on itse lähtöisin (minulle nousi Järvisen osuuksissa esiin helluntailaistausta paljon työväenluokkaisuutta vahvemmin). Myös Ilta-Sanomien jutussa kerrotaan kirjasta jonkin verran.
Edit 12.10.22.
Katriina Järvinen ja Tuulikki Pietilä: Vapaa nainen törmää todellisuuteen. Tutkimusmatkoja tosielämään, 2010. Kirjapaja. Kansi: Maria Appelberg. 242 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti