lauantai 18. helmikuuta 2023

Erik Orsenna: Dernières nouvelles des oiseaux, 2005

Ranskan harrastukseni vei minut erikoisemman lastenkirjan pariin (jonka juonen kerron tässä melkein kokonaan). Kirja kertoo seitsemästä pakkomielteisesti harrastukseensa (kaikilla eri asia) suhtautuvasta muutamasta eri Euroopan maasta kotoisin olevasta lapsesta tai nuoresta. He päätyvät kilpailun ja palkituksi tulemisen seurauksena pienelle saarelle meren keskelle pontevan pienen naisen, johtajatar Mme McLennanin kanssa, jonka pukeutumistyylistä ja olemuksesta minulle tuli mieleen islantilainen laulaja Björk, sekä tulkin ja entisen jalkapallovalmentajan Sir Alexin kanssa. Näillä kahdella aikuisella on kirjassa hyvin pieni rooli, silloinkin kun myrskyn seurauksena yhteydet muualle maailmaan katkeavat ja saarella olijoiden pitää keksiä keino päästä jotenkin pois saarelta.

Kirjassa on varmaan minimaalisin koskaan kohtaamani luonnekuvaus, tai sitä ei itse asiassa ole. Lapset (s. 25) eroavat vain harrastuksiltaan - esimerkiksi Javieria kiinnostavat portaat, Morwennaa siivet ja Victoriaa mekaniikka - ja koko ajan piti tarkistaa, mikä tietyn nimisen lapsen erikoisala nyt olikaan. Yhtä tai kahta sopuisampaa lasta lukuun ottamatta nuoret ovat aluksi ärhäköitä ja riitaisia, keskittyneitä vain omaan pakkomielteiseen kiinnostuksenkohteeseensa ja turhautuneita siihen, etteivät voi kunnolla kehittää sitä saaren oloissa. He eivät aluksi kommunikoi keskenään muuten kuin satunnaisesti riitelemällä.

Yhteyksien katketessa muuhun maailmaan tilanne kuitenkin muuttuu, ja vaikkei yhteiselo ole harmonista tämänkään jälkeen, lapset hyödyntävät jokainen omaa erityisosaamistaan ja kehittävät saarella olevista materiaaleista löyhänä yhteistyönä oman erikoisen lentokoneensa, jonka runkona ovat valaan luut. (Prosessin ollessa kesken saarelle tulee jonkinlainen sairaalalaiva, joka antaisi lapsille ja aikuisille mahdollisuuden päästä helposti pois saarelta, mutta lapset valitsevat saarelle jäämisen ja ongelman ratkaisemisen itse.) Vaikka jokainen pysyy omana hankalana itsenään, lapset oppivat kommunikoimaan, tekemään yhteistyötä ja lopulta myös viihtymään keskenään, heistä tulee kokonaisuus. Tähän liittyy myös se, että eri kielet lakkaavat vähitellen olemasta ongelma.

Kirja oli outo enkä nyt varsinaisesti ihastunut siihen (mihin vaikutti varmasti myös se, että ranskantaitoni ei ole erityisen hyvä), mutta oli se silti kiinnostava: Miten nuoret kehittävät keinon päästä pois saarelta? Miten he hyödyntävät erityistaitojaan? Miten he oppivat toimimaan yhdessä? Kirjassa oli aina välillä aforistisia lausahduksia, esimerkiksi yöllä näkee enemmän asioita, ja ajoittain tietynlaista runollisuutta, mikä johtui myös normaalin kerrontalogiikan ja kerrontatavan puutteesta. Myös kertojaääni muuttui vähitellen ja huomaamatta kaikkitietävästä kertojasta minämuotoon. Koska lapset olivat Euroopan eri maista, minulle tuli mieleen että teoksen voi nähdä myös vertauskuvana Euroopan unionista ja eurooppalaisten kansojen yhteistyöstä, joka on mahdollista, vaikka siinä voikin olla ongelmia. Tai ehkä kertomuksen tarkoituksena oli puolustaa lasten tai nuorten oikeutta olla sellaisia kuin ovat ja keskittyä asioihin, jotka heitä kiinnostavat, mutta siihen se oli kyllä turhan epärealistinen.

Kirjassa oli ihanan surrealistisia väläyksiä: Mme McLennanin panos saarelta pois pääsemiseen koostui ainoastaan siitä, että hän soitti pianoa ulkona ja antoi lapsille näin rohkeutta ja energiaa jatkaa (ja hän päätti myös jäädä saarelle sen jälkeen, kun ilmalaiva oli saatu valmiiksi ja lapset ja Sir Alex lähtivät). Ehkä hänen musiikkinsa, tai jokin muu asia, myös houkutteli paikalle kaikenlaisia lintuja eri puolilta maailmaa, mihin liittyy kirjan nimi (josta en ole ihan varma, mitä se tarkoittaa, ehkä Lintujen viimeisimpiä uutisia). Myös Santiago Morillan kuvitus oli jokseenkin psykedeelistä tai surrealistista. Kirjailija Erik Orsenna on kunnianarvoisan Ranskan akatemian jäsen, joten on hienoa, että hän on kirjoittanut myös lapsille.

Et Mme McLennan, notre directrice?
     Pendant ces jours fiévreux, quel fut son rôle?
     Je ne peux répondre qu'avec deux mots, qui semblent contradictoires : un rôle déterminant, un rôle indémontrable.
     Personne ne dira : elle a construit ce morceau-ci de l'avion ou ce morceau-là. Mais, sans elle, sans sa présence, sans son énergie qui, aux moments difficiles (ils furent nombreux), réveillait la nôtre, aurions-nous pu réussir? Rien n'est moins certain. (113)

Saaren asukit (Sir Alex jäi viereiselle sivulle). Mme McLennan on numero 9, mutta pystytkö päättelemään, kuka lapsista on hulluna portaisiin, siipiin, muuttamiseen, mekaniikkaan (etenkin renkaisiin), yhdistäviin asioihin (nauloihin, ruuveihin, liimaan...), laatikkoihin (varsinkin sylinterinmuotoisiin) sekä meteorologiaan ja pilvien piirtämiseen? Nuorten kiinnostus asiaansa on niin voimakas, että se on lyönyt vahvan leiman heidän ulkonäköönsäkin.
 

Helmet-haaste: esim. 26. Kirja, jonka lukeminen on sinulle haastavaa jostain syystä (ranskan kieli), 29. Kirjassa on minä-kertoja (kirjan loppupuolella), 31. Kirjan kansikuvassa on taivas tai kirjan nimessä on sana taivas,  42. Kirjan nimessä on ainakin kolme sanaa, 46. Kirjassa on epätavallinen mies tai poika (useampikin).

Edit 18.2.23.

Erik Orsenna: Dernières nouvelles des oiseaux, 2005. Éditions de Noyelles. Kuvitus: Santiago Morilla. 134 sivua.

2 kommenttia:

  1. Erik Orsennalla on näköjään jännän monipuolinen tuotanto, löytyy niin talouspoliittista tutkimusta kuin fiktiota niin aikuisille kuin lapsille ja nuorille...
    Olen lukenut La grammaire est une chanson douce -kirjan joka vissiin näistä lanukirjoistaan on tunnetuin, ja kuulostaa vähän samanhenkiseltä, aika eksentriseltä ja surrealistiselta (ja omalla tavallaan opettavaiselta).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Orsenna on tosiaan kirjoittanut näköjään monenlaista, vähän niin kuin se aiemmin lukemani saksalainen bakteriologi joka on tietokirjojen lisäksi kirjoittanut myös romaaneja.

      Ihana nimi tuolla lukemallasi kirjalla. Vaikuttaa tosiaan samantapaiselta kuin tämäkin.

      Poista