Mielenkiintoinen ja erikoinen lähestymistapa kirjassa on se, että siinä ei kerrota vain kyseisestä löydöstä, vaan taustoitetaan sitä kertomalla siihen johtaneista ajatuksista ja keksinnöistä, jotka on tehty joskus vuosikymmeniä tai vuosisatojakin aiemmin, ja kerrotaan myös löydön jälkeisestä kehityksestä - monen artikkelin tiedot ulottuvat 2000-luvulle. Jokaisen nelisivuisen artikkelin alussa on asiasta kertova teksti sekä koko sivun kuva ja seuraavalla aukeamalla aikajana - esimerkiksi koeputkivauvojen kohdalla tämä ulottuu vuodesta 1677 vuoteen 1995 - sekä neljä lyhyempää tekstiä tiettyjen vuosien oivalluksista ja keksinnöistä. Näin lukija saa tavallista laajemman kuvan asiasta, ja itse pidin tästä lähestymistavasta paljon. Jopa vuosisatoja kattavasta näkökulmastaan huolimatta Rooney ei juurikaan eksy hakoteille, vaan hänen mainitsemansa tiedot tuntuvat asiaankuuluvilta. Joitakin harmillisia virheitä mukaan on saattanut eksyä, esimerkiksi ihmisgenomissa sanotaan olevan 32 kromosomia (s. 158), kun oikea luku on 23 kromosomiparia.
Ilmastonmuutoksesta kertova kokonaisuus on sijoitettu yllättäen jo vuoteen 1967. Itse asiassa jo vuonna 1896 esitettiin ajatus, että hiilidioksidi, vesihöyry ja metaani saattaisivat aiheuttaa ilmaston lämpenemistä, mutta vasta vuonna 1967 japanilainen ilmastotieteilijä Syukuro Manabe tutki nousevien lämpötilojen ja hiilidioksidipitoisuuksien korrelaatiota tietokoneiden avulla ja löysi yhteyden näiden välillä. Itse muistan kun ilmastonmuutoksesta ja kasvihuoneilmiöstä puhuttiin 1980-luvun lopulla, mikä oli minulle silloin iso järkytys. Ja vieläkin jotkut jaksavat väittää sitä vastaan, vaikka merkit ilmaston lämpenemisestä ja sen aiheuttamista vahingoista ja kärsimyksestä ovat ilmiselvät.
Jokaista aihetta elävöittää siihen liittyvä pikkutieto, esimerkiksi tällaiset:
- Jos keskikokoisen atomin ydin olisi 60 metrin kokoinen, koko atomi olisi maapallon kokoinen.
- Penisilliinin löytäjä Alexander Fleming huvitti kollegoitaan tekemällä petrimaljoille kuvia kasvattamalla niihin erivärisiä homeita.
- 98,8 prosenttia ihmisten DNA:sta on sama kuin simpansseilla ja noin 44 prosenttia sama kuin banaanikärpäsillä.
Toiset kirjan aiheet kiinnostivat minua enemmän kuin toiset, mutta yleensä ottaen kirja oli valaiseva katsaus luonnontieteen suurien linjojen kehitykseen 1900-luvulla. Vaikka kirjassa on hakemisto, siinä ei ole lähdeluetteloa. Tämä tuntui ensin aika isolta puutteelta, mutta toisaalta kirjan tiedot ovat sellaisia, että ne on halutessaan varmaan melko helppo tarkistaa netistä tai asiaa käsittelevistä lähdeteoksista (ja kuten tuosta kromosomien määrästä näkee, kirjassa saattaa olla virheitä, vaikka se kokonaisuudessaan tuntuikin luotettavalta). Lähteiden merkitseminen olisi myös tehnyt tällaisesta tietosanakirjamaisesta teoksesta rakenteeltaan melkoisesti raskaamman, eli vaikka yleensä ottaen tietenkin kannatankin lähdeluetteloita, tässä sellaisen poisjättö on puolustettavissa. Lähteiden ajatteleminen sai myös tajuamaan, miten paljon työtä Rooney on tehnyt kirjan kanssa (jokaiseen teemaan liittyisi varmaan ainakin kymmenkunta lähdettä) etsiessään tietoja kyseisen tieteellisen löydön historiasta ja joskus esihistoriastakin, valitessaan tärkeimmät tiedot ja muokatessaan niistä teemaa käsittelevän kirjoituksen.
Anne Rooney: Flashpoints in Science. Exploring the causes, effects and triggers of major 20th-century discoveries, 2016. Bounty Books. 176 sivua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti