Noel Streatfeild: Talo rannikolla, 1974 (The House in Cornwall, 1940)

Tämä omasta hyllystä löytynyt lasten tai nuorten seikkailukirja kertoo englantilaisen Chandlerin perheen neljästä sisaruksesta, 14-vuotiaista kaksosista Sorrelista ja Johnista, 12-vuotiaasta Wishistä ja muistaakseni 10-vuotiaasta Edwardista (Sorrel ja Wish ovat tyttöjä, ihanat nimet). Lapset eivät ole kesälomallaan voineet mennä tavalliseen tapaan Sydney-sedän ja Ann-tädin luokse, koska näiden tyttärellä on todettu tulirokko. Sen sijaan heidät on lähetetty isän velipuolen Murdock-sedän luokse, jota he eivät ole koskaan tavanneet. Murdock on asunut kauan Liviassa ja auttanut Livian diktaattoria Manoffia tekemään vallankumouksen, mutta sitten kuninkaallinen perhe on taas palannut valtaan ja nyt Murdock ja Manoffi asuvat Englannissa Murdockin linnamaisessa talossa, jonne lapset saapuvat lukittujen porttien kautta. (Lasten vanhemmat ovat kirjassa hämmentävän olemattomia, mutta he ovat ilmeisesti silti elossa.)

Jo kirjan alkusivuilla siis viritellään jännitystä ja salaperäistä tunnelmaa, joka vain tihenee talossa. Kaikki palvelijat ovat livialaisia, eniten lasten kanssa oleva miespalvelija on täysin mykkä, lasten harvoin tapaama Murdock on ankara ja pelottava ja heidän vain yhden kerran tapaamansa Manoffi erittäin epämiellyttävän tuntuinen ihminen. Talon puutarhan ulkorakennuksessa sanotaan hoidettavan lavantautia sairastavaa puutarhuria, ja lapsia kielletään ankaran rangaistuksen uhalla menemästä sinne.

Lomassa on hyviäkin puolia - heistä huolehtiva livialainen naispalvelija Katja on ystävällinen ja kiltti, ja lapset tekevät uimaretkiä läheiselle lahdelle Katjan ja mykän miespalvelijan seurassa. Pian he kuitenkin huomaavat olevansa täysin ulkomaailmasta eristettyjä ja käytännössä vankeja: heitä estetään tapaamasta ketään ulkopuolista, taloon ei tule lehtiä eikä siellä ole radiota. Kummallisinta on, että ulkorakennuksesta kuuluu lapsen itkua. Toimeliaat nuoret ottavat pelkonsa voittaen asioista rohkeasti selvää, ja vaarallisten tilanteiden ja jännittävien tapahtumien jälkeen asiat selviävät.

Lapset olivat luonteiltaan mukavan erilaisia. Kirja oli nopeatempoista ja hauskaa luettavaa, ja sen nuoret sankarit olivat sympaattisia ja neuvokkaita ja auttoivat toisiaan - kaikkia tarvittiin tilanteesta selviämiseen. Kirjassa ihmetytti kuitenkin se, että aika usein lapset vaativat itseltään rohkeutta ja pelon kätkemistä; Ann esimerkiksi yritti kovasti olla itkemättä, vaikka olisi ollut peloissaan tai huolissaan, ja Sorrel, joka osoittautui loppujen lopuksi hyvinkin rohkeaksi, moitiskeli itseään alussa ja myöhemminkin liiasta pelkuruudesta. Ehkä tämä teema liittyy kirjan julkaisuajankohtaan.

Kirja on Aila Meriluodon kääntämä, ja käännös olikin oikein sujuva. Kansikuva on Maija Karman.

Noel Streatfeild: Talo rannikolla, 1974 (The House in Cornwall, 1940). WSOY. TaskuSet-sarja. Suomentaja: Aila Meriluoto. Kansi: Maija Karma. 140 sivua.