sunnuntai 10. lokakuuta 2021

Dorothy Sayersin parhaat (toim. Tage La Cour), 1965

En ole koskaan lukenut Dorothy Sayersin romaaneja, vaikka jokin hänen novellinsa onkin tullut aiemmin vastaan. Sayers on kuitenkin salapoliisikirjallisuuden klassikko, joten nyt paikkasin aukon sivistyksessäni ja luin hänen dekkarinovelliensa kokoelman. Mielestäni se oli oikein viihdyttävä.

Kirjan ensimmäisessä puoliskossa on enemmänkin psykologisiksi luokiteltavia rikosnovelleja, joista jotkut kerrotaan murhaajan - joka saattaa joskus olla syyllisyytensä kalvama ja joskus tuntua jopa sympaattiselta - näkökulmasta, joskus rikosta epäilevän ihmisen näkökulmasta. Mukana on myös pari hauskaa novellia, joissa kaikki merkit viittaavat veritekoon ja kuolemaan, mutta totuus onkin toinen. Sayers on tehokas tunnelman luoja, ja näitä oli mukava lukea.

Kirjan loppupuolella taas on Sayersin vähemmän tunnetun sankarin (tunnetuin on tietysti lordi Peter Wimsey), ystävällisen ja viisaan kauppamatkustaja Montague Eggin tapauksia, jotka hän kohtaa viininmyyntimatkoillaan - kauppamatkustus on hyvä syy sille, että tavallinen ihminen törmää koko ajan murhiin. Egg ratkaisee tapaukset loogisella ajattelullaan ja Myyntimiehen käsikirjan riimiteltyjen neuvojen avulla. Nämä olivat perinteisempiä arvoitus- ja johtolankanovelleja, mutta hyvin kirjoitettuja nekin. Kahdessa viimeisessä, itsenäisessä novellissa on mukana myös yliluonnollisia tekijöitä, ja niissä on näin jo hienoisia kauhunovellin piirteitä.

Tammi näkyy Omnibus-sarjassaan julkaisseen erilaisia novelleja dekkarikirjailijoista nobelisteihin. Jokke on kirjoittanut Sayersin novellikokoelmasta In the Teeth of the Evidence, jossa on paljon samoja novelleja kuin tässäkin.

Dorothy Sayersin parhaat, toimittanut Tage La Cour, 1965. 17 novellia. Ei alkuteoksen/teosten nimeä tai julkaisuvuotta. Tammi, Omnibus-sarja. Suomentaja: Heikki Karvonen. 307 sivua.

4 kommenttia:

  1. Pidän paljon tuosta Montaque Eggin hahmosta, ja tuosta Myyntimiehen käskirjasta, tai niistä neuvoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, molemmat olivat kivoja, mutta itse pidin ehkä niitäkin enemmän alkupuolen itsenäisistä psykologisista novelleista. Lisäsin linkin kirjoitukseesi, unohdin taas tarkistaa muiden bloggaukset.

      Poista
  2. Olen lukenut muutaman Peter Wimsey -dekkarin ennen blogiaikaani, mutta en Sayersin novelleja. Vaikuttavat kiinnostavilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta ne olivat hyviä - sujuvasti kirjoitettuja, kokoelmana monipuolisia ja vaihtelevia ja yksittäisinä hallittuja kokonaisuuksia.

      Poista