Woodrow Wilson: Uusi vapaus. Kehoitus kansan ylevien voimien vapauttamiseen, 1917 (rauhannobelistit 1919)

Demokraatti Woodrow Wilson (1856-1924) oli toinen Nobelin rauhanpalkinnon saanut Yhdysvaltain presidentti (ensimmäinen oli Theodore Roosevelt). Tämä kirja on käännetty suomen lisäksi ainakin ruotsiksi ja saksaksi, joten oletin, että se olisi tärkeä teos, mutta se onkin Wilsonin vaalipuheista koottu kokonaisuus, joka käsittelee Yhdysvaltain sisäpolitiikkaa ja etenkin trusteja eli suuryritysten yhteenliittymiä, niiden monopoliasemaa sekä tämän lamauttavaa vaikutusta ihmisten vapaaseen yritteliäisyyteen ja myös demokratiaan. Ilmeisesti näiden asioiden koettiin olevan tärkeitä myös Euroopassa.

Vaikka Wilson kirjoittaa hyvin eikä liian saarnaavasti ja yhtymäkohtia nykyaikaan oli helppo löytää - esimerkiksi myös tuohon aikaan oli rahakkaita ja vaikutusvaltaisia lobbaajia, jotka vaikuttivat poliittisiin päätöksiin salassa julkisuudelta, ja joita vastaan Wilson ottaa voimakkaasti kantaa - kirja tuntui minusta kuitenkin aika pitkältä eikä kovin kiinnostavalta, koska se liittyi niin tiiviisti Yhdysvaltojen sadan vuoden takaiseen elämään. Ja tämä oli taas niitä ärsyttäviä kirjoja, joissa naisia ei ole juuri olemassa muuten kuin kirjan omistuskirjoituksessa.

Nobelin rauhanpalkinnon saamisen syyhyn ei alkujaan vuonna 1913 julkaistussa kirjassa tietenkään viitattu mitenkään, koska se oli ajankohtainen vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen, jolloin Wilson edisti innokkaasti Kansainliiton perustamista ja kiersi Euroopassa ja Yhdysvalloissa puhumassa siitä. Tästä kirjasta voi huomata, että hän oli varmasti vakuuttava puhuja, mutta vaikka Kansainliitto perustettiinkin jo vuonna 1919, hän ei saanut oman maansa republikaanienemmistöistä senaattia suostutelluksi liittymään siihen. Kansainliitto oli YK:n edeltäjänä kuitenkin tärkeä eri maiden välinen yhteistyöelin, ja monet maailmansotien väliset rauhanpalkintojen saajat liittyvät siihen, joten rauhanpalkinnon myöntämiseen Wilsonille oli hyvä syy.

Toisaalta (tuntuu että yleensä aina on "toisaalta", ainakin poliitikoista puhuttaessa) Yhdysvallat hyökkäsi Haitiin vuonna 1915 Wilsonin presidenttikauden aikana (1913-1921) ja miehitti sitä vuoteen 1934 asti; erään lukemani kirjan mukaan (Tracy Kidderin Mountains Beyond Mountains) miehitykseen liittyi vakavia ihmisoikeusloukkauksia. Mutta taas toisaalta, ollessaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen mukana neuvottelemassa Versaillesin rauhansopimusta Wilson tahtoi ennemmin ratkaista sotaan johtaneet syyt kuin rangaista Saksaa, vaikka muut rauhansopimuksen neuvottelijamaat olivatkin eri mieltä tästä asiasta ja saivat tahtonsa läpi. Tästä kirjastakin välittyy kuva harkitsevasta sekä tasapuolisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen pyrkivästä ihmisestä. Wilson halusi sekä demokraattien että republikaanien keskustelevan toistensa kanssa ruohonjuuritasolta alkaen ja tekevän keskenään yhteistyötä poliittisesta kannasta riippumatta (vaikka hän selvästikin oli eri linjoilla Rooseveltin kanssa). Tällainen asenne tuntuu viime vuosien tapahtumien jälkeen oikein virkistävältä.

Wilson oli kirjojen ystävä, ja hän puolustaa pitkässä The Atlanticin artikkelissa (1893) hyvää kirjallisuutta ajatusten, tunteiden ja kokemuksen lähteenä, ei tieteellisesti analysoituna kielellisen tutkimuksen kohteena: Mere literature will keep us pure and keep us strong. Even though it puzzle or altogether escape scientific method, it may keep our horizon clear for us, and our eyes glad to look bravely forth upon the world.

Kustantaja Arvi A. Kariston hieno logo.

Edit 2.11.21, 21.11.21.

Woodrow Wilson: Uusi vapaus. Kehoitus kansan ylevien voimien vapauttamiseen, 1917 (The New Freedom, 1913). Koonnut ja toimittanut William Bayard Hale. Arvi A. Karisto. Suomentaja: Valfrid Hedman. 200 sivua.