Vaikka kaikki kirjan tekstit eivät olleetkaan otteita lastenkirjoista (mukana oli esimerkiksi pari Pentti Haanpään tekstiä), niiden aiheina olivat kohderyhmän takia lähes aina lapset ja eläimet, ja aikuislukijana olisi kaivannut mukaan vähän enemmän vaihtelua. Mukana oli kuitenkin myös esimerkiksi yllättävä suomalainen scifikirja, Antero Harjun Tavoitteena Mars, ja Sakari Pälsin kuvaus taifuunista Japanin rannikolla. Sain kirjasta joitakin hyviä kirjavinkkejä, kuten Grönlantiin sijoittuvan lastenkirjan ja Tove Janssonin Näkymättömän lapsen. Kokonaisuutena kirja oli mielenkiintoinen ja virkistävä. Se oli myös sanastoltaan vaihteleva, rikas ja joskus hankalakin, ja se sai lukemaan sellaisia tekstejä, joita ei muuten olisi varmasti tullut luettua.
Siinä oli nykyään erikoisen tuntuisia asioita ja kielenkäyttötapoja: Juhani Ahon kymmenen penikulman eli sadan kilometrin hevosella tehtävään koulukaupunkimatkaan oli varattu aikaa kokonaista kaksi päivää. Aho käyttää hevosesta "hän"-muotoa: Ruuna näki tämän ihmeen ensi kerran elämässään niinkuin minäkin. Hän teki tenän, pisti jalkansa seipäiksi, oikaisi päänsä ja kaulansa ja antoi vetää. (9) Yleisiä kirjastoja oli Suomessa tuohon aikaan yli 4000 (s. 20), nykyään (vuonna 2011) 863.
Kauniissa kannessa on kuva Albert Edelfeltin teoksesta Hyvät ystävät (1883).
Kirjan kirjailijat: Juhani Aho, Aisopos, H C. Andersen, Kersti Bergroth, Bo Carpelan, Maurice Druon, Pipaluk Freuchen, Sven Gillsäter, Pentti Haanpää, Jaakko Haavio, Martti Haavio, Antero Harju, Aaro Hellaakoski, Toivo Hovi, Antti Hyry, Tove Jansson, Juan Ramon Jiménez, Maria Jotuni, Helvi Juvonen, Yrjö Jylhä, Viljo Kajava, Reino Kalliola, Niilo Karhumäki, Ilmari Kianto, Aleksis Kivi, Heikki Klemetti, James Krüss, Kirsi Kunnas, Iris Kähäri, La Fontaine, Larin-Kyösti, Maiju Lassila, Joel Lehtonen, Eino Leino, Hans Lidman, Konrad Lorenz, Eeva-Liisa Manner, Aila Meriluoto, A. A. Milne, P. Mustapää, Olli, Teuvo Pakkala, Oiva Paloheimo, Oscar Parland, Maria Partanen, Maila Pylkkönen, Sakari Pälsi, Martti Rapola, Antoine de Saint-Exupéry, William Saroyan, Jalmari Sauli, Katri Savolainen, Unto Seppänen, Anni Swan, Niilo Tarvajärvi, Z. Topelius, Aale Tynni, Timo Töyrylä, Valentin, Laura Virkki ja Helmi Virtaranta. Lisäksi kansansatu Afrikasta ja Saksasta sekä Kantelettaren runoja.
Keskikoulun peruslukemisto 1, 1969. Otava. Toimituskunta: Eino Kauppinen, Eero Lemola ja Terttu Tupala. Kuvittanut Tupuna Vaissi. Kansikuva: Albert Edelfelt: Hyvät ystävät, 1883. 303 sivua.
Tämähän kuulostaa todella kiinnostavalta! Hienoa päästä maistelemaan erilaisia tekstejä noin monelta eri kirjailijalta. Siinä tulee tosiaan uusia tuttavuuksia ja voi löytää kirjoja ja kirjailijoita, joita haluaa lukea enemmänkin. Minullakin olisi kovasti parantamisen varaa kotimaisen kirjallisuuden tuntemuksessani.
VastaaPoistaTämä oli tosiaan helppo lähestymistapa suomalaiseen ja vähän ulkomaiseenkin kirjallisuuteen (vaikka aihevalikoima olikin aika yksipuolinen). Monilta kirjailijoilta ei haluaisi ehkä lukea koko kirjaa, mutta tällaiset pienet katkelmat olivat nopeita ja mukavia lukea.
PoistaMainio löytö! Oppikoulu alkoi viidentenä kouluvuotena eli oppilaat olivat 11-vuotiaita.
VastaaPoistaKiitos tiedosta! Oppikoulu oli ennen minun aikaani, joten sen luokat ovat olleet minulle aina vähän epäselviä. Tuo ikä sopii tähän kirjaan kyllä hyvin.
PoistaIlmeisesti oppikouluun saattoi tulla jonkin verran kanssa myöhemmiltä kansakoulun luokilta (kun sinne oli pääsykokeet) eli jonkin verran on ikähaarukkaa.
VastaaPoistaTekijöistä kaikki eivät ole tuttuja, mutta kiinnostavaa että vaikka näissä kouluvalikoimissa on usein lähinnä vanhoja klassikoita, niin tässä on mukana myös ajan moderneja kirjailijoita, Carpelan, Hyry, Pylkkönen, Manner...
Totta, tämä oli siinäkin mielessä hyvin monipuolinen kirja (muista tällaisista lukemistoista ei ole kokemusta). Ehkä 1960-luvulla haluttiin uudistaa ja raikastaa äidinkielenopetusta ottamalla mukaan myös moderneja kirjailijoita, ja ehkä ajateltiin myös, että uudet kirjailijat kiinnostavat lapsilukijoita, koska heidän kuvaamansa tapahtumat ovat usein lähempänä näiden elämää.
PoistaNäitä Keskikoulun peruslukemistoja muistan itsekin oppikoulussa opiskelleeni. En juuri tätä, sillä aloitin keskikoulun ensimmäisen luokan vuotta ennen tämän ilmestymistä. Nämä, kuten kaikki muutkin oppikoulun kirjat, piti siihen aikaan ostaa itse, joten vanhemmille tuli melkoinen kirjakauppalasku. Jostain ylemmän luokan kirjasta on jäänyt mieleen Tsehovin osteritarina, joka kutkutti mukavasti huumorintajuani.
VastaaPoistaTosiaan, vaikka oppikoulu itsessään oli ilmainen, siihen liittyi paljon kuluja. Vaikka monet tarinat unohtuisivat tällaisesta kirjasta (koska ne ovat niin lyhyitä ja nopeasti luettuja), jotkin jäävät varmasti mieleen. Kaikkiin teksteihin liittyi myös esim. sanastotyyppisiä ja omakohtaisiin kokemuksiin liittyviä tehtäviä, joten tämä ei ollut pelkästään lukemisto.
Poista