tiistai 3. toukokuuta 2022

Sharon M. Draper: Double Dutch, 2002

Etsin tämän nuortenkirjan luettavakseni kahdesta syystä: sen kirjoittaja Sharon M. Draper on afroamerikkalainen, ja kirjassa kuvattu urheilulaji oli minulle varsinaisena urheilulajina tuntematon. Tuottelias Draper on kirjoittanut yli kaksikymmentä nuortenromaania, joiden ilmeisesti kaikkien päähenkilöt ovat afroamerikkalaisia nuoria, kuten tässäkin kirjassa. Valtakulttuurin edustajana (valkoisena suomalaisena Suomessa) minun on helppo löytää kirjoja, joissa on ulkonäöltään ja alakulttuuriltaan samanlaisia ihmisiä kuin itse olen, mutta ainakaan itse en ole ennen lukenut nuortenkirjaa, jossa kaikki päähenkilöt olisivat mustia. Tällaiset kirjat ovat varmasti kulttuurisesti tärkeitä Yhdysvalloissa. Lukemassani romaanissa ei itse asiassa puhuta henkilöiden etnisestä taustasta mitään, vaan afroamerikkalaisuus on vain oletusarvoisena taustalla - kuten valkoisuus valkoisten kirjoissa - mikä on hyvä, koska kirjoissahan ovat tärkeitä henkilöt yksilöinä, eivät jonkin ryhmän edustajina.

Kirja sijoittuu Ohion Cincinnatiin. Sen pääosissa ovat 13-14-vuotiaat Delia ja hänen ystävänsä Yolanda (Yo Yo), joka valehtelee koko ajan, Charlene ja Randy, ja tapahtumat sijoittuvat lähinnä kouluun sekä urheiluharjoituksiin ja -kilpailuihin. Tytöt ovat mukana koulun Double Dutch -joukkueessa eli he harrastavat naruhyppyä kahdella narulla. Narulla hyppääminen oli minulle tietysti tuttua ala-asteen välituntien viettotapana, mutta kirjassa kuvattuna muotona se on aivan toista: haastava kilpailulaji, joka vaatii paljon koordinaatiota, kestävyyttä, nopeutta, voimaa ja jopa akrobaattisia taitoja. Delialle naruhyppyharjoitukset ovat todella tärkeitä, senkin takia että niiden aikana hän pystyy unohtamaan suuren ongelmansa.

Delia ei nimittäin osaa lukea. Hän on hämmästyttävästi pystynyt tähän asti selviämään kohtalaisesti koulussa huijaamalla opettajia ja korvaamalla kirjojen lukemisen niistä tehtyjen elokuvien katsomisella, mutta nyt on lähestymässä osavaltion laajuinen koe, josta hän ei pysty selviämään ilman lukutaitoa. Delia ei ole kertonut lukivaikeudestaan kenellekään, koska pitää itseään sen takia tyhmänä, eivätkä edes hänen eronneet vanhempansa tiedä siitä.

Randylla on toisenlainen ongelma: hänen yksinhuoltajaisänsä, johon hänellä on oikein hyvä suhde, on ollut poissa kotoa rekkakuskityökeikallaan viikon tai parin asemasta jo kuusi viikkoa, ja Randy on asunut koko tämän ajan kahdestaan kissan kanssa. Isän jättämät rahat alkavat loppua ja Randy on huolissaan isästään, muttei halua kertoa asiasta kenellekään, koska pelkää mahdollista huostaanottoa ja ongelmia isälleen.

Tärkeänä juonielementtinä kirjassa ovat myös kauhistuttavat Tolliverin kaksoset, Titan ja Tabu, Delian luokkatoverit, jotka herättävät koulussa pelkoa hymyttömyydellään ja sillä, etteivät puhu kenenkään kanssa. Heistä kiertää kaikenlaisia huhuja, mutta ovatko he todella niin pahoja kuin miltä näyttävät? Lisäksi kirjaan on mahdutettu tornado, joka iskee kouluun lasten ollessa sisällä ja tuhoaa sen pahoin.

Kirjan dialogi on elävää ja uskottavan tuntuista, sen henkilöt ovat realistisen tuntuisia ja sympaattisia, tapahtumat etenevät nopeasti ja kirjoitustyyli on sujuva. Se kuvaa myös hyvin sitä, miten nuoret saattavat piilotella ongelmiaan sen sijaan, että kertoisivat niistä muille. Kirjassa oli kuitenkin ehkä liikaa juonielementtejä - Delian ja Randyn ongelmat, Tolliverin kaksoset, Double Dutch -harjoitukset ja -kilpailut sekä tornado - koska siitä ei jäänyt kovin selkeää kuvaa. Eli ei hassumpi kirja, muttei kovin mieleenjäävä.

Double Dutch näyttää olevan eniten tyttöjen laji, mutta jotkut pojatkin harrastavat sitä. Jos tämä urheilumuoto on muille yhtä vieras kuin minulle, siihen pääsee tutustumaan näissä videoissa:

1980-luvun pitkässä lajia esittelevässä musiikkivideossa on iloa, taitoa, tyttöenergiaa ja keskittyneisyyttä.
Ranskalaisessa (sveitsiläisessä?) freestyle-videossa on hienoja akrobaattisia temppuja.
This Is Competitive Double Dutch -videossa kerrotaan lajin nuorista nykyharrastajista.

Sharon M. Draper: Double Dutch, 2002. Aladdin Fiction. 183 sivua.

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa mielenkiintoiselta kirjalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli tämä ihan kiinnostava ja sympaattinen kirja.

      Poista
  2. Kahden narun naruhypyn muistan myös ala-asteen välitunneilta, mutta en tiennyt että se on kehitetty kilpaurheiluksikin, mutta saahan siihen mukaan koreografiaa, akrobatiaa yms (kuten cheerleading, jonka kilpailustatuksesta tiesinkin...)

    (ja ihmettelen miten voi surffata koulussa tuonikäiseksi ilman että tulee ilmi että ei osaa lukea...ilmeisesti opintosuorituksissa korostuu sitten suulliset esitelmät, tuntiaktiivisuus yms)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä en päässyt koskaan kahteen naruun asti, yhdenkin narun tahdissa pysyminen oli minulle vaikeaa :-). Lajissa kilpaillaan nopeudessa ja sitten siihen voi lisätä noita komeita hyppyjä ja muita juttuja, kaikki narujen tahdissa.

      Minäkin ihmettelin, miten kukaan ei ollut huomannut Delian lukivaikeutta aiemmin, mutta ehkä USA:n kouluissa tosiaan korostetaan suullista aktiivisuutta. Kirjan mukaan Delia pärjäsi koulussa juuri siksi, että oli lukivaikeudestaan huolimatta oikein fiksu ja käytti juuri noita mainitsemiasi keinoja sekä sanoi unohtaneensa silmälasit (joita ei tarvinnut) kotiin tai puhui niin hiljaisella äänellä, ettei opettaja kuullut mitään, jos hänen piti lukea ääneen. On hyvä, että nuortenkirjassa käsitellään lukivaikeutta, siitä ei usein taideta niissä puhua.

      Poista