Kooste 1920-luvun rauhannobelisteista

1920-luvulla myönnetyt Nobelin rauhanpalkinnot liittyivät lähes kaikki tavalla tai toisella ensimmäiseen maailmansotaan ja sen jälkiseurauksiin, eli Kansainliittoon, Ranskan ja Saksan välisen sovinnon edistämiseen tai sotavankien ja pakolaisten aseman helpottamiseen. Kolmena vuonna ei jaettu ollenkaan rauhanpalkintoa ja toisin kuin edellisinä vuosikymmeninä, palkittujen joukossa ei ollut yhtään järjestöä. Koska useista tämän vuosikymmenen rauhannobelisteista ei löytynyt (ainakaan minua kiinnostavaa) kirjaa, en saanut Nansenia ja ehkä Buissonia lukuun ottamatta heistä kovin selvää käsitystä. Tieto tulevista 1930-1940-luvun tapahtumista antaa oman surullisen leimansa joillekin annetuista palkinnoista, mutta 1920-luvulla Euroopassa pyrittiin kuitenkin aktiivisesti sopuun.

Ranskalainen Léon Bourgeois, ruotsalainen sosialisti Hjalmar Branting ja norjalainen Fridtjof Nansen toimivat Kansainliitossa. Nansen johti Kansainliiton Pakolaisasiain pääkomissiota ja auttoi miljoonia sotavankeja, pakolaisia ja nälkäänäkeviä. Hänen mukaansa on nimetty Nansen-passi, pakolaisen henkilöllisyystodistus, joka helpotti matkustamista ja on nykyäänkin uudessa muodossa käytössä pakolaisen matkustusasiakirjana.

Britti Austen Chamberlain, ranskalainen Aristide Briand ja saksalainen Gustav Stresemann neuvottelivat Locarnon sopimuksen, joka edisti paljon Saksan, Ranskan ja niiden lähivaltioiden välistä sopua. Ranskalainen Ferdinand Buisson ja saksalainen Ludwig Quidde palkittiin myös avustaan Saksan ja Ranskan väliseen sovintoon. Amerikkalaisen Charles Gates Dawesin johtaman komitean avulla tehtiin Saksalle suunnitelma sen valtavien sotakorvausten maksamisesta ja myönnettiin tälle myös iso laina; tämä suunnitelma auttoi osaltaan parantamaan Euroopan maiden välejä.

Norjalainen Christian Louis Lange palkittiin työstään Norjan Nobel-komitean eli rauhanpalkinnon saajasta päättävän instituution ensimmäisenä sihteerinä ja Parlamenttienvälisen liiton pääsihteerinä. Parlamenttienvälinen liitto on tuttu aiempien vuosikymmenien Nobel-palkinnoista, ja sekin liittyy kansainväliseen yhteistyöhön.

Vuoden 1929 palkinto on mielenkiintoinen. Silloin palkittiin yhdysvaltalainen Frank B. Kellogg Kellogg-Briand-sopimuksesta (vuoden 1926 palkinnonsaaja Aristide Briand oli siis mukana myös tämän sopimuksen aikaansaamisessa). Sopimuksessa kiellettiin hämmästyttävästi sodankäynti politiikan välineenä, ja sen allekirjoitti 65 valtiota vuonna 1928. Siinä ei kuitenkaan määrätty rangaistusta sopimuksen rikkomisesta, eikä se selvästikään pystynyt lopettamaan sotia. Wikipedian mukaan sopimuksella on kuitenkin ollut tärkeä merkitys ja sen voidaan katsoa onnistuneen ainakin jollakin tavalla.

On kummallista, että kolmena vuonna (1923, 1924 ja 1928) rauhanpalkintoa ei jaettu ollenkaan, vaikka rauhan hyväksi tai ihmisten auttamiseksi työskenteleviä ihmisiä oli varmasti paljon muitakin. Tällainen ihminen oli esimerkiksi Nansenin elämäkerrassa ohimennen mainittu ruotsalainen Punaisen Ristin sairaanhoitaja Elsa Brändström, joka oli oikein kiinnostava henkilö. Hän työskenteli todella vaikeissa olosuhteissa Venäjällä sotavankien parissa ja levitti tietoa näiden kammottavasta kohtelusta muualle maailmaan. Häntä sanottiin "Siperian enkeliksi" ja hänen uskotaan pelastaneen vankileireillä kymmeniätuhansia ihmisiä hyvin vähillä resursseilla organisoimalla ja tehostamalla hoitoa. Hän auttoi muistelmiensa myyntituotoilla ja luentopalkkioillaan sotavankeja sekä kuolleiden sotilaiden lapsia. Saksassa hän perusti kodin entisille sotavangeille ja toisen sotaorvoille. Hän muutti myöhemmin Yhdysvaltoihin, jossa hän auttoi eurooppalaisia pakolaisia saamaan oleskelulupia. Hän oli naimisissa saksalaisen tieteilijän kanssa, ja hänen mukaansa on nimetty Saksassa kouluja sekä Saksassa ja Itävallassa yli 130 katua (ja kotimaassa Ruotsissa kaksi katua). Häntä ehdotettiin rauhanpalkinnon saajaksi useasti ja hän olisi mielestäni hyvinkin ansainnut tulla palkituksi - ehkä hänen sukupuolensa oli ongelma (mistä vähän lisää vuoden 1931 nobelistin kohdalla)?

Palkittuja oli tällä vuosikymmenellä yhteensä yksitoista, kaikki miehiä, ja kaikki pohjois- ja keskieurooppalaisia tai yhdysvaltalaisia (yksi ruotsalainen, kaksi norjalaista, yksi englantilainen, kolme ranskalaista, kaksi saksalaista ja kaksi yhdysvaltalaista). Palkittujen keski-ikä palkinnonsaamisvuonna oli 64 vuotta, ja ammatiltaan monet palkitut olivat poliitikkoja (Bourgeois, Branting, Chamberlain, Dawes, Briand, Stresemann, Buisson, Kellogg), lakimiehiä (Briand, Kellogg, Bourgeois(?)) ja toimittajia (Branting, Briand). Lange oli taideasiantuntija, Nansen biologi, tutkija ja tutkimusmatkailija (myös Branting oli opiskellut luonnontieteitä eli tähtitiedettä ja matematiikkaa), Dawes pankkiiri, Buisson opettaja ja Quidde historioitsija. Erikseen pasifisteiksi on nimetty Lange, Buisson ja Quidde.

Tässä lista 1920-luvun palkituista ja palkintoperusteista (tähdellä merkityistä olen kirjoittanut itse, mutta vuosien 1925-1926 neljästä palkitusta samassa kirjoituksessa).

* Léon Bourgeois, 1920, Ranska - Kansainliiton puheenjohtaja
* Hjalmar Branting, 1921, Ruotsi - työstään Kansainliitossa
Christian Louis Lange, 1921, Norja - työstään Norjan Nobel-komitean ensimmäisenä sihteerinä ja Parlamenttienvälisen liiton pääsihteerinä
* Fridtjof Nansen, 1922, Norja - Kansainliiton pakolaisasiain päävaltuutettu eli pakolaiskomissaari, Nansen-passi
1923-1924 - ei jaettu
* Austen Chamberlain, 1925, Britannia - työstään Locarnon sopimusten eteen
* Charles Gates Dawes, 1925, Yhdysvallat - Dawesin rahasto
* Aristide Briand, 1926, Ranska - työstään Locarnon sopimusten eteen
* Gustav Stresemann, 1926, Saksa - työstään Locarnon sopimusten eteen
* Ferdinand Buisson, 1927, Ranska - avusta Saksan ja Ranskan väliseen sovintoon
Ludwig Quidde, 1927, Saksa - avusta Saksan ja Ranskan väliseen sovintoon
1928 - ei jaettu
Frank B. Kellogg, 1929, Yhdysvallat - Kellogg–Briand-sopimus

Léon Bourgeois

Hjalmar Branting

Christian Louis Lange

Fridtjof Nansen

Austen Chamberlain

Charles Gates Dawes

Aristide Briand

Gustav Stresemann

Ferdinand Buisson

Ludwig Quidde

Frank B. Kellogg

Ja vielä Elsa Brändström, vaikkei hän rauhanpalkintoa saanutkaan.

Edit 24.6.22, 26.6.22.