Parasta kirjassa on se, miten paljon tilaa se jättää omille ajatuksille ja tulkinnoille. Meresmaa onnistuu hyvin taitavasti kuvaamaan pienessä tilassa muutamalla virkkeellä alkutilanteen, tilanteen kehityksen ja lopputuloksen; lukijan tehtävänä on kuvitella kaikki se, mitä ei tarinassa kerrota. Miten tähän on tultu? Mistä on kysymys? Keitä henkilöt ovat? Mitä oikeastaan tapahtuu? Yhdessä (ja vain yhdessä) loppupuolen tarinassa selitettiin mielestäni vähän liikaa, jolloin huomasin, miten hyvin Meresmaa on onnistunut muissa tarinoissa tasapainottelemaan liian paljon ja liian vähän kertomisen välillä. Tarinat ravistelevat mukavasti aivoja ja sysäävät ne pois totutusta.
Paulan blogin lisäksi kirjasta on kirjoitettu positiivisesti myös ainakin täällä: Kahvikissan kirjahylly, Siniset helmet, Kirjojen keskellä. Kirsin kirjanurkassa on kirjoitettu joistakin muista Meresmaan kirjoista.
Kirjaa ei ihme kyllä löytynyt alueeni kirjastoista eikä myöskään heti kirjakaupasta, joten tilasin sen itselleni. Se ei maksanut paljon (5,95 €) ja sain sen ilman toimituskuluja Suomalaiseen kirjakauppaan.
J. S. Meresmaa: Lintuhäkin muotoinen soittorasia, 2019. Osuuskumma. 32 sivua.
Tää kiinnostaa muaki!
VastaaPoistaKannattaa kokeilla, nämä ovat ihan omanlaisiaan.
Poista