Tämä pienikokoinen lapsille suunnattu kuvakirja kertoo kaksinkertaisen nobelistin, puolalaisen Ranskaan muuttaneen Marie Curien (1867-1934) elämästä. Anke Weckmannin kuvat ovat siinä vähintään yhtä suuressa roolissa kuin tekstikin, mikä tekee siitä helposti lähestyttävän. Vaikka tekstiä ei tunnu olevan kovin paljon, koska kuvilla on niin suuri merkitys, kirjassa on kuitenkin paljon tietoa ja siitä saa mielestäni hyvän käsityksen Marie Curien elämästä ja myös hänen tieteellisestä työstään.
Yhtenä kirjan tarkoituksena on varmaan herättää lapsissa kiinnostusta tieteentekoa kohtaan, ja minusta se onnistuu siinä hyvin. Marie ja Pierre Curien päätyöstä, radiumin tutkimuksesta, kerrotaan paljon, mutta tiedot siitä on lomitettu heidän elämäntarinansa joukkoon ja ymmärtämistä on helpotettu prosesseja kuvaavilla kaaviokuvilla. Marie Curien into ja rakkaus tutkimukseen hyppää esiin kirjan sivuilta. Kirjan lopussa on lapsille todennäköisesti outoja termejä selittävä sanasto, mikä on hyvä asia ja selitykset ovat yleensä ottaen selkeitä, mutta 'elektronin' selitys jäi minusta melko hämäräksi.
Kirjassa on välillä otteita Marie Curien muistikirjojen sivuista (tekstit niissä ovat ehkä todellisia lainauksia hänen muistikirjoistaan), välillä kirjeitä, välillä Marien pohdintaa ajatuskuplina yms. Vaikka yleensä pidän enemmän yhtenäisestä tekstistä enkä sellaisesta nykyään nuorten tietokirjoissa melko tavallisen tuntuisesta taittoratkaisusta, jossa tieto on jaettu laatikkoihin ympäri aukeamaa, tässä tarinan juoni eteni tarpeeksi yhtenäisenä ja eri elementit sopivat kirjan sivuilla hyvin yhteen, niin ettei kirja tuntunut levottomalta. Kirjan värit ovat vaaleita ja heleitä ajoittaista mustaa lukuun ottamatta.
Kirja herätti minussa halun saada lisätietoja Curiesta. Lapsuutensa Puolassa Maria Skłodowska (joka muutti etunimensä myöhemmin Marieksi) ja hänen isosiskonsa Bronia kirjautuivat Varsovassa tytöille tarkoitettuun salaiseen "kiertävään yliopistoon", koska heillä ei ollut muuten mahdollisuutta opiskella. Kuka tämän "yliopiston" järjesti? Kuinka kauan se toimi? Bronia muuten opiskeli lääkäriksi, ja hänestä tuli 1930-luvulla(?) syövän tutkimukseen ja hoitoon keskittyneen Varsovan Radium-instituutin johtaja. Ensimmäisen maailmansodan aikana Marie Curie sai idean kiertävistä röntgenautoista, joita saatiinkin Ranskaan 20 kappaletta. 150 naista koulutettiin röntgenteknikoiksi, ja Marie Curie työskenteli itsekin röntgenauton kuljettajana. Curie piti naisten puolta: (Ranskan?) Radium-instituutin johtajana hän palkkasi instituuttiin useita naispuolisia tieteentekijöitä, myös tyttärensä Irènen.
Marie Curie kuoli vuonna 1934 säteilyn aiheuttamaan sairauteen 66 vuoden ikäisenä. Vaikka kirjassa sanotaan hänen kuolleen varhain, mielestäni hän eli yllättävän vanhaksi ottaen huomioon, että hän oli koko työikänsä työskennellyt vaarallisen säteilyn kanssa, ainakin alkuaikoina varmaan ilman mitään varotoimia. Hänen saamansa säteilyn määrästä kertoo esimerkiksi se, että hänen muistikirjansa ovat vieläkin niin radioaktiivisia, että niitä säilytetään lyijyllä vuoratuissa laatikoissa!
Kirjan lopussa on aikajana Marie Curien elämästä. Curie oli Euroopan ensimmäinen nainen, joka valmistui fysiikan tohtoriksi, Sorbonnen yliopiston fysiikan professorina yliopiston ensimmäinen professoriksi nimitetty nainen, ensimmäinen Nobel-palkinnon saanut nainen (1903) ja nykyäänkin ainoa nainen, joka on saanut kaksi Nobel-palkintoa (luulin että hän on yleensä ainoa tällainen ihminen, kuka mies on saanut kaksi Nobelia?).
Tähän sympaattiseen tunnettuja historian henkilöitä lapsille esittelevään sarjaan kuuluvat myös ainakin Leonardo da Vincistä ja Charles Darwinista kertovat kirjat.
Lisäys 12.9.20: Lastenkirjahyllyssä on bloggaus kolmesta muusta sarjan kirjasta, joissa kerrotaan Frida Kahlosta, Stephen Hawkingista ja Maya Angelousta.
Isabel Thomas (teksti) ja Anke Weckmann (kuvat): Marie Curie. Pieni opas suureen elämään, 2019 (Little Guides to Great Lives - Marie Curie, 2018). Etana Editions. Kääntäjä: Emmi Maaranen. 64 sivua.
Kah, tämä kuulostaa kiinnostavalta. Ja tosiaan sinänsä elinikä on yllättävän pitkä ottaen huomioon että radioaktiivisten aineiden terveysvaikutukset olivat alkuaikoina aika tuntemattomia ja niinpä työtavatkin olivat aika villit...
VastaaPoistaKaksinkertaisia henkilönobelisteja on näköjään neljä, Curien ohella John Bardeen (fysiikka 1956 ja 1972), Linus Pauling (kemia 1954 ja rauha 1962) ja Frederick Sanger (kemia 1958 ja 1980)
Tämä oli tosiaan kiva, helposti omaksuttava ja lyhyt mutta tärkeimmät asiat Curiesta ja hänen työstään kertova kirja, hauskaa että lapsille julkaistaan tällaisia kirjoja.
PoistaCurien ensin löytämä alkuaine polonium säteili 330 kertaa voimakkaammin kuin uraani, ja radium vielä tätäkin voimakkaammin. Curie tarvitsi 10 000 kiloa radioaktiivista pikivälkettä saadakseen yhden milligramman radiumia, ja ainakin kirjan kuvassa Marie ja Pierre Curie hämmentävät pikivälkekattiloita ilman mitään suojia, joten luulisi säteilyn määrän olleen melkoinen.
Kiitos tiedosta, ajattelinkin että joku on minua viisaampi tässä asiassa :). Kaksinkertaisia nobelisteja onkin yllättävän paljon, Paulingilla vielä ihan eri aloilta.