Celia Fremlin: The Trouble Makers, 2018 (1963)

Palasin taas uuden lempparini Celia Fremlinin pariin. Tuntuu  harhaanjohtavalta nimittää hänen kirjojaan dekkareiksi, sillä vaikka niissä tapahtuu aina kuolemantapaus tai murha, se tapahtuu vasta aivan kirjan lopussa. Koko siihenastinen kirja on sen kuvausta, miten tähän on päädytty, miten hankalat ihmissuhteet ja ihmisten toiveet ja intohimot, joskus myös mielenterveyden järkkyminen (mutta mikä tämän sitten on saanut aikaan?) on johtanut tähän.

Ehkä Fremlinin kirjat ovat juuri sen takia niin kiehtovia, että ne ovat eräänlainen psykologisen romaanin ja dekkarin risteytys. Vaikka kirjoissa ei kovin paljon tapahdukaan, ihmisten mielenliikkeiden herkkä ja taitava kuvaus pitää mielenkiinnon yllä, kirjat on kirjoitettu ilmavasti ja niissä on myös huumoria. Useimmat lukemani Fremlinin kirjat on kirjoitettu naisnäkökulmasta, varsinkin vanhemmat (Echoing Stones -kirjassa näkökulma vaihteli mies- ja naispäähenkilön välillä). Tässä kirjassa, kuten Hetkissä ennen aamunkoittoa, keskiöön nousee 1950- tai 1960-luvun kotirouvan lähiöelämän klaustrofobisuus, ahdistavuus ja turhauttavuus sekä ongelmallinen suhde aviomieheen.

"I say! Isn't it all tidy!" [Katharine's husband Stephen] exclaimed wonderingly as they entered Stella's sitting-room. "Just look at it, Katharine! Why doesn't our sitting-room look like this?"
        Because our children aren't at boarding school; that was the answer, of course, though it was hardly for Katharine to give it. But she did think Stella might have done so; instead, Stella just looked inordinately pleased with herself, gave Stephen the most comfortable chair by the fire, and remarked smugly: "Oh, there's nothing to it, really, you know. I always think that tidiness is just a state of mind. If your mind is uncluttered and at peace with itself, then your home will be uncluttered and peaceful too."
        What a lie, thought Katharine crossly. What sort of a fool was going to believe that it was an uncluttered mind that had blackleaded the grate, polished the tiles, and cleaned all the paintwork. It didn't need an uncluttered mind at all; it needed several absorbent rags and about two hours of leisure, and Stella must know this as well as anybody. (129)

Aviomiehet ovat varsinkin tässä kirjassa ongelma. Melkein kaikki naapuruston naiset valittavat miehistään enemmän tai vähemmän, Mary kuitenkin vielä muita enemmän. Vaikka Katharine, kirjan näkökulmahenkilö, tunteekin asiasta huonoa omaatuntoa, Maryn kertomukset ongelmistaan helpottavat vähän hänen tunnettaan siitä, että hän on vieraantunut miehestään - ei heillä sentään noin huonosti mene. Sitten salaperäinen sadetakkiin pukeutunut mies lyö Maryn miestä veitsellä käteen tämän kotona, Mary tekee Katharinelle tunnustuksen, eikä Katharine enää tiedä mikä on totta ja mikä ei.

Siinä juoni suunnilleen on, eikä kirja silti ollut mielestäni ollenkaan tylsä, koska ihmissuhteiden kuvaaminen oli niin kiinnostavaa. Jo kirjan alku vei mukanaan, kun Fremlin kuvaa Katharinea odottamassa bussia tihkusateessa töistä tullessaan ja muutamalla sivulla luo kuvan hänen elämästään ja ongelmistaan hänen tarkkaillessaan muita pysäkillä odottavia naisia. Tässä kirjassa Katharine käy osapäivätöissä konekirjoittajana, mutta se ei muuta kotirouvanäkökulmaa, koska hän on silti ainoana vastuussa kodinhoidosta, ruoanlaitosta ja lapsista. Katharine kehittyy kirjan kuluessa, melko huomaamatta, mutta muutoksen näkee selvästi kirjan lopussa.

Celia Fremlin: The Trouble Makers, 2018 (1963). Dover Publications, Inc. 194 sivua.