Great Tales of Detection, 1991 (1936)

Löysin divarista tämän yli 600-sivuisen dekkarinovellikokoelman. Huomasin jo ostaessa kannen kirjailijanimistä, että kirjan tarinat ovat melko vanhoja (mikä sopi minulle hyvin), mutta ne olivat vielä vanhempia kuin luulin: kirja on näköispainos vuonna 1936 julkaistusta kirjasta ja siinä on novelleja 1800-luvun alkupuolelta 1930-luvulle. Mikäs siinä, harvemmin saa tällaisen mahdollisuuden tutustua vanhempiin kirjailijoihin, joista useimmat olivat itselleni täysin tuntemattomia, ja pidän novellimuodosta - yhden tiiliskiviromaanin lukemisen sijasta saa mahdollisuuden heittäytyä moniin erilaisiin maailmoihin, tunnelmiin ja tyyleihin.

Tässä kirjassa erilaisuutta tosiaan riitti. Novelleja ja siis kirjailijoita oli laskujeni mukaan 41, ja vaikka kirjan kansikuva tuokin mieleen kovaksikeitetyn dekkarin, sellaisia oli mukana hyvin vähän (eikä yhtään sellaista tarinaa, jonka juoni olisi sopinut kansikuvaan...), mikä oli hyvä, koska se ei ole suosikkigenreni dekkareissa. Tyylejä oli hyvin monenlaisia, ja mukana oli varsinaisten dekkarikirjailijoiden lisäksi myös esimerkiksi Joseph Conrad synkällä ja hitaasti etenevällä Ranskaan sijoittuvalla novellilla ja joitakin muitakin myös kirjallisesti kiinnostavia novelleja. Useimmat tarinat kuitenkin tunnisti heti dekkarigenreen kuuluvaksi - tai kummitus- tai kauhugenreen, koska kirjan loppupuolelle on sijoitettu viitisentoista novellia, joissa on mukana jollakin tavalla yliluonnollinen elementti. Niitä ennen kirjan novellit tuntuivat olevan oudosti aivan satunnaisessa järjestyksessä (ei aakkosellista, kronologista eikä temaattista järjestystä, tai ainakaan en havainnut sellaista).

Kun tarinoita oli näin paljon, toiset tietysti viehättivät enemmän kuin toiset, mutta yleensä ottaen kirjan novellit (yhtä todella tylsää ja muutamaa tylsähköä tai jostain syystä ärsyttävää novellia lukuun ottamatta) olivat mielestäni kaikki omalla tavallaan kiinnostavia ja hyvin kirjoitettuja, eli kirja oli oikein hyvä löytö. Useimpien tarinoiden kanssa hieroskelin käsiäni (symbolisesti) yhteen ja hyrisin mielessäni, että a jolly good yarn, onpa hyvä tarina.

Naiskirjailijat olivat selkeästi vähemmistössä, mukana oli ehkä vain seitsemän naiskirjailijaa (kaikista pelkästään etunimien alkukirjaimia käyttävistä en ollut varma), vaikka naiset olivat jo 1800-luvulla tuotteliaita dekkarien kirjoittajia, kuten tästä kirjasta voi nähdä. Kirjassa ei annettu mitään tietoa kirjailijoista tai novellien julkaisuvuosista eikä edes kokoelman toimittajasta. Sitä vastoin sisällysluettelossa oli hauska tyyli, jollaista en ole nähnyt missään muussa kirjassa: siinä luonnehdittiin jokaisen novellin juonta lyhyesti, mikä on tällaisessa monta novellia sisältävässä kirjassa oikein hyvä idea.

Kirjan kirjailijat: Austin Freeman, H. C. Bailey, Anthony Berkeley, The Baroness Orczy, Margery Allingham, J. J. Connington, Stacy Aumonier, G. K. Chesterton, O. Henry, F. Britten Austin, Augustus Muir, Milward Kennedy, Freeman Wills Crofts, Edgar Wallace, Gerard Fairlie, Bertram Atkey, "Seamark", Ralph Straus, A. E. W. Mason, Lord Dunsany, A. J. Alan, John Metcalfe, W. W. Jacobs, C. D. Heriot, Mrs. Belloc Lowndes, F. Marion Crawford, Joseph Conrad, Sydney Horler, Saki (H. H. Munro), L. P. Hartley, E. A. Poe, H. Spicer, W. Fryer Harvey, Vernon Lee, Eleanor Scott, Marjorie Bowen, Ernest Bramah, Norman Matson, Naomi Royde-Smith, Oliver Onions, Sir Arthur Quiller-Couch.

Great Tales of Detection, 1991 (1936). Chancellor Press. Kannen kuva: Mark Oldroyd. 620 sivua.