Hyvää itsenäisyyspäivää!
Satuin kymmenisen vuotta sitten selailemaan kirjastossa 1800-luvun amerikkalaisen runoilijan Emily Dickinsonin (1830-1886) tuntemattomampaa postuumisti julkaistua runokirjaa Poems for Youth (1918). Runot eivät tuntuneet kauhean kiinnostavilta, kunnes silmäni osuivat todella hätkähdyttävään runoon.
These are the days that Reindeer love
And pranks the Northern star,
This is the Sun's objective
And Finland of the year.
Nykyisetkään amerikkalaiset eivät välttämättä tiedä kaikki Suomen olemassaolosta, joten miten Dickinson saattoi 1800-luvulla tietää Suomesta, kun Suomea ei vielä ollut olemassa itsenäisenä valtiona?
Olen miettinyt eri mahdollisuuksia. Oliko Suomi ollut jostain syystä uutisissa (ehkä Venäjän sortotoimien kohteena)? Historian tuntemukseni on niin heikkoa, etten osaa sanoa tästä mitään. Oliko Suomesta kerrottu silloisissa amerikkalaisissa maantiedon kirjoissa pohjoisena ja kylmänä maana? Dickinsonhan oletti nuortenkin lukijoidensa tietävän mikä Suomi on - tai ei kyllä välttämättä, koska hän ei runoissaan pyrkinyt helppoon ymmärrettävyyteen. Tai ehkä Massachusettsissa syntynyt ja elänyt Dickinson oli tutustunut suomalaisiin siirtolaisiin tai kuullut heistä; suomalaisilla siirtolaisilla oli erään lukemani kirjan mukaan maine väkivahvoina ja noitataitoja hallitsevina ihmisinä. Tai olisiko Dickinson kuullut Kalevalasta, jonka ensimmäinen versio julkaistiin 1835 ja laajennettu versio 1849?
Oli selitys mikä tahansa, asia on kiehtova. On jännittävää ajatella, että Emily Dickinson ajatteli Suomea 1800-luvulla. Runo on myös hieno talviruno, se on kulkenut mukanani jo monta vuotta ja vaikken ymmärräkään sitä kokonaan (mikä on the Sun's objective?), pidän siitä koko ajan enemmän. Kirjan muihinkin runoihin kannattaisi ehkä tutustua ja antaa niille enemmän aikaa.
Edit 6.12.20, 16.12.20. Kalevala-hypoteesi lisätty 14.11.21.
Emily Dickinson: Poems for Youth, edited by Alfred Leete Hampson, foreword by May Lamberton Becker, 1934 (1918). Little, Brown and Company. Piirrokset George ja Doris Hauman. 78 runoa, ei sivunumeroita; lainattu runo on numero 59.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti